Työryhmä selvittämään hoitajien pikakoulutusta lääkäreiksi

Opetusministeriö antaa työryhmälle tehtäväksi selvittää, miten sairaanhoitajien neljä vuotta kestävä muuntokoulutus lääkäreiksi olisi järjestettävissä. Opetusministeri Maija Rask ja ministeriön virkamiehet keskustelivat asiasta alkuviikosta lääketieteellisten tiedekuntien dekaanien kanssa.

Selvitystyötä tekemään nimetään ainakin Oulun ja Kuopion yliopistojen dekaanit, koska näiden yliopistojen tiedekunnille olisi ehkä saatavissa rahoitusta muuntokoulutukseen EU:n rakennerahastoista.

- Opetusministeriön edustajat antoivat meille tehtäväksi selvittää, miten muuntokoulutus on järjestettävissä. Oulu ja Kuopio ovat niitä paikkakuntia, joihin tätä rahaa voidaan ohjata, kertoo Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Heikki Ruskoaho.

Hän arvioi, että työryhmä nimetään lähiviikkoina. Edustajia siihen tulee Oulun ja Kuopion lääketieteellisten tiedekuntien lisäksi opetusministeriöstä sekä mahdollisesti myös ammattikorkeakouluista ja muista tiedekunnista.

- Selvitystyö ei ole helppo, joten se voi viedä paljonkin aikaa. Kokouksen yhteinen mielipide oli, että tänä vuonna muuntokoulutusta ei ainakaan aloiteta, Ruskoaho kertoo.

Sinänsä dekaanit ovat hänen mukaansa yhtä mieltä siitä, että opetuksessa olisi sisäänottomäärien suurentamisen vuoksi tärkeämpiäkin kehittämisen kohteita.

Mikä paino työkokemukselle?

Ruskoahon mukaan työryhmän tehtävänä olisi selvittää, onko sairaanhoitajakoulutuksessa osioita, jotka voitaisiin lukea opiskelijan hyväksi lääkärikoulutuksessa ja kuinka monta opintoviikkoa muuntokoulutuksessa voitaisiin korvata. Lisäksi selvitetään, minkälainen paino annetaan kokeneen sairaanhoitajan työkokemukselle.

- Opintojen sisällöllisen puolen selvittely on tiedekuntien ja opintotoimistojen vastuulla. Ne, jotka ovat tehneet näitä vertailuja aikaisemmin, ovat olleet sitä mieltä, että hyväksiluettavaa on hyvin vähän, Ruskoaho sanoo.

- Kokouksessa tuotiin esille, että muuntokoulutettavien täytyisi ilmeisesti käydä uudelleen koko prekliininen vaihe. Perusaineiden opetuksesta ei voida tinkiä, sehän on juuri sitä lääketieteellistä koulutusta, Ruskoaho sanoo.

Hänen mukaansa on myös hyvin vaikea kuvitella, miten loput neljä vuotta kliinistä vaihetta voitaisiin tiivistää kahteen vuoteen.

- Ajatus tuntuu nyt varsin vaikealta, mutta asia pitää tietenkin ensin selvittää ja tehdä vasta sitten johtopäätökset. Haluaisin ensin nähdä hoitajien nykyisen koulutusrakenteen ja koulutusohjelman: kuinka hoitotieteellinen se on ja onko siinä lääketieteellisiä osioita, hän toteaa.

- Toinen asia on tietenkin, miten muuntokoulutus resursoidaan. Sitä joutuisivat antamaan samat opettajat, jotka nytkin opettavat lääkäreiksi opiskelevia. Miten turvataan opetuksen tason säilyminen?

Jos aikaisemmasta koulutuksesta hyväksi luettavien opintoviikkojen määrä on kovin vähäinen, tulisi muuntokoulutuksesta melko pitkä. Ruskoahon mukaan tällöin joudutaan arvioimaan koulutuksen kustannus-hyötysuhdetta. Olisiko resurssit parempi käyttää nykyisten lääkäriopiskelijoiden hyväksi niin, että heidän koulutuksensa voidaan varmistaa vastaavan terveyskeskusten nykyistä tarvetta.

Muuntokoulutusohjelmissa joudutaan hänen mukaansa usein tekemään eri opiskelijoiden osalta hyvin yksilöllisiä ratkaisuja, mikä on erittäin kallista.

Työssä selvitettäisiin myös, onko muuntokoulutus mahdollinen opetusministeriön suunnittelemassa mittakaavassa, jonka mukaan kumpikin tiedekunta ottaisi koulutukseen 25 hoitajaa vuodessa. Muuntokoulutusta jatkettaisiin neljä vuotta.

Ruotsissa sairaanhoitajien muuntokoulutusta lääkäreiksi kokeiltiin 1980-luvulla. Tavanomaista opiskeluaikaa lyhennettiin vuodella. Kokeilu osoittautui epäonnistuneeksi ja siitä luovuttiin.