Umpikujasta eteenpäin
Arvatkaapa miten käy, jos työtön jää sairauslomalle?
Kuluneen vuoden aikana olen jututtanut poikkeuksellisen suuren määrän eri ikäisiä pitkäaikaistyöttömiä. Valtaosa heistä on ollut poissa varsinaisesta palkkatyöstä jopa kymmenen vuotta. Osa ei ole ollut palkkatyössä avoimilla työmarkkinoilla koskaan. Koulutusta ja osaamista joko ei ole, tai se on auttamattoman vanhentunutta, eikä kurjalla lyhyellä CV:llä pääse edes työpaikkahaastatteluun.
Työllisyyden kohentamisesta on puhuttu viime aikoina paljon.
Yksi ryhmä, johon hallituksen toiveet kohdistuvat, ovat pitkäaikaistyöttömät. Se on edelleen suuri ryhmä, vaikka eri toimenpiteiden avulla pitkäaikaistyöttömien määrä on pienentynyt muutaman vuoden takaisista ennätyslukemista. Pitkäaikaistyöttömäksi määritellään sellainen työtön, joka on ollut työttömänä yli vuoden.
On selvää, että pitkäaikaistyöttömissä on paljon sellaisia, joiden terveydentila eri syistä piiputtaa. Raija Kerättären varovaisen arvion mukaan noin 20 prosentilla heistä on sellaisia selviä työkykyongelmia, joiden hoitaminen ja kuntouttaminen kannattaisi. Toisaalta jäljelle jää valtaosa, 80 prosenttia, joiden pitäisi terveydentilan näkökulmasta olla kohtuullisin voimanponnistuksin työnantajien ja avoimien työmarkkinoiden käytettävissä.
Jututtamieni pitkäaikaistyöttömien joukossa on ollut toki sairaita, jotka on ohjattava asianmukaisiin hoitoihin ja tutkimuksiin. Valtaosa on kuitenkin ollut suhteellisen terveitä ja ainakin eläkelainsäädännön näkökulmasta taatusti työkykyisiä.
Näiden ihmisten työllistymisreitiksi jäävät lähinnä kuntouttava työtoiminta ja sitä kautta avautuvat lyhytaikaiset palkkatukityöt, usein sellaisessa työssä, joka ei työtöntä isommin innosta tai kiinnosta. Reitti johtaa harvoin pitkäkestoiseen työllistymiseen. En silti väheksy kuntouttavaa työtoimintaa, koska osalle se on mainio väylä tutustua työelämään ja sen pelisääntöihin. Ikuisuudelta vaikuttavaan kuty-putkeen ei toisaalta kenenkään tulisi pysyvästi jäädä.
Tekemämme moniammatillinen selvittely on ollut useimmalle kohtaamalleni pitkäaikaistyöttömälle ensimmäinen tarkempi kokonaistilanteen tarkastelukohta heidän elämänsä aikana.
Työterveyshuollossa syynätään sairauslomille jääneen tilannetta lakisääteisesti 30-60-90-säännön avulla. Työantajan on aktivoiduttava 30 päivän sairausloman kohdalla, 60 päivän paikkeilla työterveyshuollon on mietittävä jo kuntoutusmahdollisuuksia ja 90 päivän kohdalla on aktivoiduttava miettimään pikaista työhön paluuta yhdessä työnantajan kanssa.
Arvatkaapa miten käy, jos työtön jää sairauslomalle? Silloin sekin tuki, mitä työhön paluun suhteen olisi mahdollisesti olemassa, jää saman tien tauolle.
Useasti vasta kun sairausloma pitkittyy yli vuoden (usein kuntoutustukihylyn jälkeen), alkaa jotakin oleellista tapahtua, ja työstä poissaoleva ohjautuu esimerkiksi Kelan ammatilliseen kuntoutusselvitykseen. Ja silloinkin ihmisen pitää siis olla edelleen tarpeeksi sairas! Tämä siitä huolimatta, että 60 päivän säännön pitäisi koskea myös työttömiä, olipa hoitava taho kuka tahansa.
Käytännössä työtön siis pääsee tarkempiin selvittelyihin aikaisintaan puolentoista vuoden kuluttua terveystilanteen kärjistymisestä. Tämä on aivan eri asia kuin 30, 60 ja 90 päivää. Usein selvittelyt viivästyvät vielä tästäkin, jopa useilla vuosilla.
Mutta jos työtön on riittävän terve (tai jos sairastunutta työtöntä ei kirjoiteta sairauslomalle), silloin mikään hälytyskello ei näytä soivan. Jos soikin, asiaan ei reagoida mitenkään. Yksi syy tälle on TE-palvelujen krooninen resurssipula, toinen työttömän nopea passivoituminen ja jääminen kaikkien palvelujen ulkopuolelle.
Työelämästä poissaoleminen on terveellekin selvä terveysriski. Jossakin kohtaa mielenterveyden huolet, jännittämiset ja sosiaaliset pelot ja päihteiden käyttö kasaantuvat, elämäntilanne ja taloudellinen tilanne kurjistuu ja mahdolliset esiin nousevat terveyshuolet jäävät selvittämättä ja hoitamatta. Osa tänä vuonna tapaamistani pitkäaikaistyöttömistä on käynyt viimeksi lääkärissä kymmenen vuotta sitten!
Toisaalta ihmiset ovat hurjan sopeutuvaisia ja oppivat tulemaan käsittämättömän vähällä toimeen. Kotioloissa pärjää, vaikka terveys piiputtaisikin.
On silti käsittämätöntä, että pitkäaikaistyöttömien pääsy riittävän tanakkaan, asiantuntevaan ja moniammatilliseen tilannetarkistukseen on käytännössä näin vaikeaa ja hidasta.
Mikäli ihminen on ilmoittautunut työnhakijaksi, viranomaiset tietävät kuinka kauan työttömyys on jatkunut. En edes vihjaa, että tarkempiin selvittelyihin pitäisi edetä kuukauden tai parin jälkeen. Jotakin olisi kuitenkin tapahduttava ennen pitkäaikaistyöttömän määritelmän täyttymistä eli ennen vuoden määräaikaa. Tämän ei edes tarvitsisi olla pakollista, vaan pikemmin tarkempien selvittelyjen tulisi olla haluttu ja toivottu etuisuus jokaiselle sitä haluavalle.
Käytännössä kyseessä olisi osaava tilannetarkistus, jossa ammatillinen, sosiaalinen ja taloudellinen tilanne ja terveys sekä osaamisedellytykset kartoitettaisiin kunnolla. Tekeviä ja osaavia tahoja kyllä maastamme löytyy: näitä ovat ainakin kuntoutuksen toimijat, työterveyshuollot ja kuntoutustutkimusyksiköt.
Olisi mahtavaa sanoa edessäni istuvalle työttömälle kerrankin, että – kappas – olet jopa hieman etuajassa tässä selvittelyssä. Ja tästä on aivan ihana jatkaa sinun asioittesi eteenpäin viemistä.
Kirjoittaja on kuntoutuslääkäri, joka on ollut kehittämässä lukuisia ammatillisen kuntoutuksen palveluja ja joka on kiinnostunut oirekuvien historiasta.
