Lehti 11: Ajan­kohtai­sta 11/1994 vsk 49 s. 1179

Uusia näkymiä otsonikeskusteluun

Ilmatieteen laitoksen uusi palvelu, otsoni- ja ultraviolettisäteilyennusteet kiinnitti huomion kaivatun kevätauringon haittapuoliin. Lääketieteessä runsaan UV-altistuksen terveysvaaroista näyttää löytyneen myös uutta tutkimustietoa.

Lancetissa esiteltiin viime vuoden lopulla (vol. 342:1159-1160) tutkimustuloksia, jotka osoittavat runsaalla UV-altistuksella olevan vaikutuksia myös elimistön immuunijärjestelmään. Katsauksen kirjoittajat A. Jeevan, M.L. Kripke ennustavat, että havaitut immunologiset muutokset voivat osoittautua paikallisia iho- ja silmävaurioita merkittävämmiksi UV-säteilyn aiheuttamiksi terveyshaitoiksi.

Eläinkokeissa on viidentoista viime vuoden aikana todettu UVB-säteilyn vähentävän sekä paikallista että koko elimistön immunologista vastustuskykyä ihosyöpäantigeeneille, vaikutus liittyy lisääntyneeseen estäjä-T-solutuotantoon.

Eläinkokeista ja kokemusperäisesti myös ihmisistä saatujen viitteiden mukaan immuunijärjestelmän heikentyminen voi vähentää joillakin ihmisillä vastustuskykyä myös mm. herpes-, papillooma- ja HIV-infektioille. Ruskettuminen ei artikkelin mukaan ehkäise tätä runsaan UVB-säteilyn aiheuttamaa immuunijärjestelmän häiriintymistä, ja riski on sama tumma- ja vaaleaihoisilla.

Artikkelissa esitellyt tulokset ovat osin vahvistamattomia mutta ne ehkä selventävät käsityksiä UVB-säteilyn aiheuttaman ihosyövän syntymekanismeista, sanoo ylilääkäri Harri Vertio Suomen Syöpäyhdistyksestä. Näiden tietojen perusteella mainittujen her-pes-, papillooma- ja HI-viruksen kantajien olisi erityistä syytä välttää liikaa auringonottoa.

Lue myös

Uusia lupauksia aurinkovoiteiden suojavaikutuksesta sen sijaan antaa tutkimus, joka lokakuussa 1993 julkaistiin New England Journal of Medicinessä (C. S. Thompson ym. vol. 329:1147-1151). Tutkimus tehtiin Australiassa syyskuun 1991-maaliskuun 1992 välisenä aikana. Aineistona oli 588 yli 40-vuotiasta henkilöä.

Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa koehenkilöt voitelivat kasvot, niskan ja käsivarret aurinkovoiteella, jonka suojakerroin oli 17. Verrokit käyttivät vastaavasti perusvoidetta, jossa aurinkosuojatekijää ei ollut.

Koeajan päätyttyä aurinkovoideryhmässä oli merkitsevästi vähemmän uusia keratooseja kuin perusvoidetta käyttäneessä. Lisäksi aurinkovoidetta käyttäneillä todettiin vanhojen keratoosiesiintymien paranemista. Tutkimuksessa havaittiin myös annos-vastesuhde koeaikana käytetyn aurinkovoidemäärän ja voiteen myönteisten vaikutusten välillä. (Eeva Pekari)

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030