Vaihtoehtomalli rakenneuudistukseen Terveydenhuollon asiantuntijat korostaisivat miljoonapiirejä
Peruskuntamallin, piirimallin ja aluekuntamallin rinnalle tarjotaan uutta vaihtoehtoa keskusteluun kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Malli on muokattu terveydenhuollon neljänkymmenen asiantuntijan näkemysten pohjalta. Se korostaa miljoonapiirien roolia ja kyseenalaistaa paikallistasolle ehdotetut 150 000-250 000 asukasta kattavat organisaatiot.
Malli on syntynyt tämän vuoden aikana osana eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan käynnistämää terveydenhuollon tulevaisuuden arviointihanketta ja esiteltiin valiokunnan järjestämässä seminaarissa.
- Viime keväänä oli vahva voisiko sanoa jopa konsensus, jonka mukaan terveyspiirimalli on se oikea ratkaisu palvelurakenneuudistuksessa. Kuitenkin alkoi kuulua myös sellaisia kommentteja, että "sehän on jo sovittu, mutta voisi kuitenkin olla parempi tehdä näin". Tämä malli on vaihtoehtoinen ratkaisu, kuvaa mallin noin 40 asiantuntijan kuulemisten pohjalta työstänyt erikoistutkija, dosentti Osmo Kuusi.
Miljoonapiirien rooli jäänyt vähälle huomiolle
Keskustelu erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja vanhustenhuollon yhdistämisestä on käynyt vilkkaana ja kuntarakennetta on Kuusen mukaan "pantu uusiksi karttaan katsoen tai katsomatta". Kaksi perustavaa liian vähälle huomiolle jäänyttä kysymystä on hänen mukaansa miljoonapiirien rooli ja hoitoyhteisöjen toimivuus.
- Miljoonapiirien merkitys kasvaa, koska kustannuspaineet tulevat olemaan vahvoja nimenomaan erikoissairaanhoidossa, hän sanoo.
Selvä enemmistö kuulluista asiantuntijoista arvioi erikoissairaanhoidon painopisteen siirtyvän senkaltaiseen erikoissairaanhoitoon, jota pystyvät hallinnoimaan vain vähintään miljoonapiirit.
- Tämä korostaa ratkaisuja, joissa miljoonapiireille annetaan keskeinen asema hoitojen järjestämisessä, ja asettaa noin 150 000-250 000 hengen väestöpohjasta vastaavien yksiköiden tarpeellisuuden kyseenalaiseksi, Kuusi katsoo.
Miljoonapiirien merkitystä korostavat hänen mukaansa myös teknologian kehityksen haasteet, kuten laboratorioautomatiikka ja kuvantamisen tarpeet.
Kuusen koostaman mallin nimi on kuitenkin "terveyden- ja vanhustenhuollon vahvan kunnallisen tai maakunnallisen tilaajan malli". Toinen keskeinen lähtökohta mallissa onkin vahva 20 000-120 000 hengen terveysalue.
Kuusen mukaan paikallistasolla selvitään pienemmillä organisaatioilla kuin keskustelussa nyt esiintynyt 150 000-250 000 asukkaan kokonaisuudet. Sen kokoista organisaatiota ei tarvita, jos paikallistasoa on tukemassa miljoonapiiri.
Hänen muokkaamassaan mallissa perusterveydenhuollosta vastaisi 20 000-50 000 asukkaan alueen kattava pääterveyskeskus, jonka yhteydessä on sosiaali- ja terveysalueita. Hoitoyhteisön tukikohtana olisi aluesairaala tai pieni keskussairaala, ja muut hoitoyksiköt järjestettäisiin joustavasti 20 000-120 000 hengen alueelle.
Hoitoyhteisön merkitystä korostava Kuusi uskoo, että aito yhdessä sopiminen voisi olla vielä mahdollista 20 00-120 000 asukkaan organisaatiossa, mutta ei enää 200 000 asukkaan kokoluokassa. "Siellä syntyy väkisinkin Husin ongelma."
Palveluja mallissa tilaavat sekä paikallistason terveysalueet että miljoonapiirin kattavat ostopoolit.
Valittavasta "päämallista" riippumatta kuntien on Kuusen mielestä yhdistyttävä joko vähintään 20 000 asukkaan kunniksi tai Kainuun kaltaisiksi palveluja yhteistyössä hoitaviksi noin 60 000 asukkaan alueiksi.
