Valtavia odotuksia mutta myös epäilyjä Nanoteknologian terveysvaikutuksia on tutkittu vasta vähän
Nanoteknologia on koko maailmassa valtavan kiinnostuksen ja suurten taloudellisten odotusten kohteena. Sen terveysvaikutuksia tutkitaan kuitenkin toistaiseksi melko vähän, arvioi Helsingin yliopiston aerosolifysiikan professori Kaarle Hämeri.
Hän näkee nanoteknologian nousussa hiukan samankaltaista henkeä kuin it-huumassa: esimerkiksi moderneilla materiaaliteknologiayrityksillä ei ole varaa jättäytyä pois kehitystyöstä.
- Nanoteknologiasta odotetaan löytyvän kultakaivos, ja saattaahan sieltä löytyäkin, Hämeri toteaa.
Mittaluokka muuttaa ominaisuuksia
- Nanoteknologian idea on siinä, että kun siirrytään nanometrikokoluokkaan, aineen fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet alkavat poiketa saman aineen makroskooppisista ominaisuuksista. Nanoteknologiassa hyödynnetään tätä ilmiötä: tehdään jotain riittävän pientä ja saadaan aikaan uusia ominaisuuksia. Sovellusalueet voivat siten olla hyvinkin moninaiset, Hämeri kuvaa.
Tavallinen kuluttaja voi törmätä nanoteknologian sovelluksiin esimerkiksi pinnoitteissa, joita käytetään itse puhdistuvissa ikkunalaseissa tai autoissa maalin sijasta. Autoissa tällainen pinnoite kestää paremmin naarmuuntumista tai naarmu korjaantuu itsestään.
Hiilinanoputket taas johtavat hyvin sähköä, toisin kuin hiili perinteisesti. Niistä voidaan tehdä johtimia elektroniikkateollisuuden tarpeisiin. Rakenteensa vuoksi hiilinanoputket ovat paljon vahvempia kuin esimerkiksi teräs. Hämeri kertoo tätä ominaisuutta hyödynnetyn esimerkiksi tennismailoissa, jotka kuitenkin ovat vielä tavallisen pelaajan ulottumattomissa: kaupoista niitä ei edes saa, ja hintakin on pilvissä.
Valtavia odotuksia nanoteknologiaan kohdistuu Hämerin mukaan esimerkiksi elektroniikassa, energia-alalla ja lääketieteessä.
- Myös lääkeaineita pyritään kehittämään nanohiukkasia hyödyntäen lähtien siitä ajatuksesta, että pienet hiukkaset osaavat paremmin hakeutua sinne, minne niiden kuuluu mennä. Silloin lääkemäärät voivat olla pienempiä, mutta vaikutus entistä tehokkaampi ja täsmällisempi. Lääketeollisuudessa on jo kauan pyritty hallitsemaan esimerkiksi hengitettävien lääkkeiden ja suihkeiden pisara- ja hiukkaskokoa.
Nanoteknologialta odotetaan paljon myös diagnostisten menetelmien ja laitteiden suhteen. Nanosensoreita ja -antureita on Hämerin mukaan aivan realistista odottaa tulevaisuudessa massatuotantoon.
Asbestin virheet halutaan välttää
Nanoteknologian huikeiden mahdollisuuksien rinnalla on esiin kuitenkin nostettu myös sen mahdolliset riskit, sillä tavallisessa yhdyskuntailmassa nanometrikokoluokan hiukkasilla on osoitettu olevan selviä terveydellisiä haittavaikutuksia. Hämeri ottaa esimerkiksi dieselpakokaasuhiukkaset, mustan hiilen ja hitsaushuurut.
- Keskeisin ongelma saattaa olla nanohiukkasten suuri pinta-ala suhteessa niiden massaan. Nanohiukkanen aiheuttaa esimerkiksi keuhkorakkulan pinnalla voimakkaamman ja laaja-alaisemman tulehduksen kuin aiheuttaisi sama massa, jonka pinta-ala on pienempi. Lisäksi nanohiukkasten pinnalla olevat yhdisteet, kuten orgaaniset yhdisteet dieselhiukkasissa, pyrkivät hapettumaan, Hämeri sanoo.
Hänen mukaansa lähinnä eläinkokeilla on pystytty osoittamaan, että nanohiukkaset kulkeutuvat kehossa varsin yllättävästi, esimerkiksi nenän limakalvoilta suoraan aivoihin.
Nanoteknologian terveysriskien yhteydessä puhutaan usein asbestista, jota käytettiin erittäin laajamittaisesti vuosikymmeniä. Nyt sen käyttö ja kauppa on Suomessa kokonaan kielletty.
Hiilinanoputkien on kuitenkin epäilty voivan aiheuttaa asbestin kaltaisia terveysongelmia.
- Uskoisin, että hiilinanoputket ovat hyvinkin eri asia kuin asbesti. Nanohiukkasten suhteen ei kuitenkaan haluta tehdä uudelleen sitä asbestin osalta tehtyä virhettä, että otetaan tutkimatta käyttöön yhdisteitä, joilla voi olla haitallisia vaikutuksia, Kaarle Hämeri toteaa.
Nanoteknologia löi itsensä läpi 1990-luvulla ja sen terveysvaikutuksista herättiin keskustelemaan vuosikymmenen loppupuolella.
Toistaiseksi näitä terveysvaikutuksia tutkii Hämerin mukaan vasta varsin pieni joukko tutkijoita:
- Tutkimusta tekee muutama ryhmä ja muutama isompi nimi. Sanoisin, että vakavasti otettavia tutkijoita on maailmalla alle sata.
