Valtiontalouden tarkastusvirasto: Rahoitusjärjestelmä ohjaa vanhuspalveluja väärään suuntaan

Valtiontalouden tarkastusvirasto kritisoi vanhuspalvelujen rahoitusta. Koska nykyinen rahoitusjärjestelmä mahdollistaa kustannusten siirtämisen kunnilta Kelalle, se kannustaa kuntia vähentämään laitoshoitoa ja perustamaan palvelutaloja, vaikka vanhuspolitiikan tavoitteena on lisätä kotiin annettavia palveluja.

Vanhustenhuollon rahoitusta koskevan tarkastuskertomuksen mukaan rahoitusjärjestelmän ongelmat johtuvat varsin pitkälle siitä, että palvelut rahoitetaan avo- ja laitoshoidossa eri tavoin. Laitoshoidossa, kuten vanhainkodissa, kunta vastaa yksin kaikista kustannuksista ja asiakas maksaa nettotuloihinsa perustuvan hoitomaksun. Avohoidossa, esimerkiksi palvelutalossa, asiakas maksaa erikseen asumisensa, ruokansa, hoitonsa ja lääkkeensä. Palvelutalon asukas voi myös saada Kelalta korvausta lääkekustannuksiin ja asumistukea asumiskustannuksiin.

Näiden etuuksien ja Raha-automaattiyhdistyksen avustusten katsotaan kannustaneen kuntia lisäämään palveluasumista. Suurin osa tuesta, jonka RAY antaa vanhustenhuoltoon, ohjautuu nimenomaan palveluasumisen tukemiseen.

Palveluasumisen kasvu on kuitenkin vienyt samalla resursseja kotiin annettavilta palveluilta.

- Rahoitusjärjestelmä kannustaa perustamaan palvelutaloja ja kärjistetysti sanoen kaikki muu unohtuu, toteaa ylitarkastaja Antti Moisio Valtiontalouden tarkastusvirastosta.

Moision mukaan laitoshoidon vähentäminen on toki ollutkin tavoitteena. Se ei silti tarkoita, ettei laitoshoitoa tarvittaisi lainkaan.

- Laitoshoitoa tarvitaan ja sitäkin tulisi kehittää. Laitoshoidon puolella tulee olemaan suuria paineita, kun vanhukset tulevat sinne yhä huonokuntoisempina, Moisio huomauttaa.

- Toisaalta tavoitteeksi on asetettu kotiin annettavien palvelujen kehittäminen. Nyt kuitenkin nimenomaan palveluasumisen nopea kasvu on syönyt henkilökuntaa näistä palveluista.

Tilanteen korjaamiseksi tarkastuskertomuksessa ehdotetaan avo- ja laitoshoidon rajanvedon poistamista. Kunnille ei silloin olisi enää niin suurta taloudellista merkitystä sillä, hoidetaanko yksittäinen potilas avo- vai laitoshoidossa, vaan asian ratkaisisi hoidon tarve. Käytännössä tämä merkitsisi Kelan etuuksiin liittyvien nykyisten rajoitusten purkamista esimerkiksi siten, että asumistukea ja lääkekorvauksia voitaisiin maksaa myös pitkäaikaisessa laitoshoidossa oleville.

Tarkastuskertomuksessa havaittiin ongelmia myös kotipalvelujen asiakasmaksujen määrityksessä. Maksujen tulosidonnaisuus voi synnyttää verotuksen ja asumistuen progressiivisuuden kanssa tuloloukun niin, että bruttotulojen kasvaessa asiakkaan käteen jäävä tulo pienenee.

Vanhustenhuoltoon ehdotetaan määriteltäväksi myös yhteiset laatukriteerit tai -vaatimukset. Kriteerit koskisivat mm. henkilökunnan määrää ja koulutusta sekä vanhustenhuollon tiloja.

Lisäksi katsotaan, että koko palveluasumisen käsite olisi määriteltävä tarkemmin. Ennen kuin näin on tehty, ei palveluasumisen määrälle ole tarkoituksenmukaista asettaa valtakunnallisia tavoitteita eikä tavoitteiden toteutumista myöskään voida arvioida.

Tarkastuskertomuksessa puututaan myös Raha-automaattiyhdistyksen avustusten kohdentumiseen. Asetuksen mukaan avustuksia saa myöntää vain yleishyödyllisille yhteisöille. Viime vuosikymmenellä on kuitenkin satoja miljoonia avustusmarkkoja myönnetty käytännössä kuntien hallinnoimille yhdistyksille ja säätiöille. Tarkastuskertomuksessa katsotaan, että tämä on voinut vähentää kunnan omaa, verorahoitteista panostusta vanhustenhuoltoon ja aitojen yleishyödyllisten yhteisöjen osuutta avustuksista.