Vuosisadan pisimmäksi venynyt kolerapandemia jatkuu
Vuonna 1961 Indonesiasta alkanut seitsemäs dokumentoitu kolerapandemia on levinnyt Aasian lisäksi lähes kaikkiin Etelä- ja Keski-Amerikan maihin ja 25:een Afrikan maahan. Euroopasta on viime vuosina raportoitu jonkin verran tapauksia Romaniasta ja Ukrainasta, tänä vuonna yksittäisiä, muualla saatuja tartuntoja myös monista muista maista.
WHO:lle on viime vuosina raportoitu noin puoli miljoonaa koleratapausta vuodessa. Vuonna 1993 joulukuun alkuun mennessä ilmoituksia oli tullut selvästi vähemmän, alle 300 000. Varsinkin Aasiasta ja Afrikasta tiedot ovat kuitenkin hyvin puutteelliset.
Viime vuosina kaksi kolmasosaa raportoiduista tapauksista on ilmoitettu Etelä-Amerikasta, johon kolera levisi vuosikymmenen alussa ensimmäistä kertaa tämän vuosisadan puolella. Vuonna 1993 tilanne siellä näyttää kääntyneen paremmaksi: esimerkiksi Perusta, josta vuonna 1991 raportoitiin lähes 300 000 koleratapausta, oli viime vuonna joulukuun alkuun mennessä ilmoitettu vain vähän yli 70 000 tapausta.
Eteläisessä Afrikassa, erityisesti Malawissa, Mosambikissa, Sambiassa ja Zimbabwessa, vuonna 1993 puhjenneissa laajoissa kolera- ja punatautiepidemioissa on kuolleisuus ollut varsin suuri, vaikka periaatteessa taudit ovat hoidettavissa. Punatautia on esiintynyt alueilla ajoittain ennenkin, mutta viime vuosina Shigella dysenteriaen lisääntynyt mikrobilääkeresistenssi on erityisesti vaikeuttanut tilannetta. Suurin ongelma on tietenkin varojen puute. WHO on tehostanut apuaan epidemiologisen seurannan, hoidon ja laboratoriopalvelujen järjestämiseksi. Pitkällä aikavälillä tärkeintä on yleisen hygienian parantaminen ja puhtaan veden turvaaminen.
Nykyisen kolerapandemian aiheuttaja V. cholerae O1 biotyyppi El Tor on pysynyt sitkeästi alueilla, joille se on levinnyt; se pystyy säilymään vedessä pitkiä aikoja. Intiassa löytynyt uusi kolerogeeninen serotyyppi, V. cholerae O139 Bengal, on El Tor -kannan kromosomaalinen O-antigeenimutantti. Tähän asti kaikki kolerapandemiat on aiheuttanut O1-serotyypin vibrio.
Madrasista Etelä-Intiasta lokakuussa 1992 liikkeelle lähtenyt uusi vibrio on levinnyt nopeasti Intiassa ja Bangladeshissa, jossa se aiheutti tämän vuoden alussa tavallista vakavamman epidemian, ja sitä on löytynyt myös Bangkokista Thaimaasta. Syyksi uuden serotyypin nopeaan leviämiseen O1-serotyypin endeemisillä alueilla arvellaan sitä, että väestössä ei ole immuniteettia uudelle serotyypille. Taudinkuvaltaan uuden serotyypin aiheuttama sairaus ei eroa vanhasta.
Kolera kertoo ennen kaikkea puutteellisista hygieniaoloista ja huonosta juomavedestä. Matkailijoiden riski saada tartunta on todettu hyvin vähäiseksi. Apulaisprofessori Heikki Peltola HYKS:sta toteaakin suomalaisille kaukomatkailijoille riittäväksi ohjeeksi sen, että katsoo, mitä syö ja juo: veden tulee olla keitettyä tai pullotettua, ruoan kuumaa, hedelmien kuorittuja. Rokotusta ei siis tarvita, ellei sitten katastrofityöhön lähteville. Nykyisten rokotteiden tehokin on todettu melko huonoksi.
