Yhdysvalloissa haetaan uusia ratkaisuja siirtomunuaisten löytämiseksi

Yhdysvalloissa pula munuaissiirrännäisistä on kova, sillä aivokuolleilta luovuttajilta saatavia munuaisia ei ole riittävästi tarjolla. Valtakunnallisessa siirtojonossa on jopa tingitty kudossopivuuden vaatimuksista, ja ensimmäiseksi kriteeriksi siirrännäisen saamiselle on asetettu jonotusaika - 5 vuotta. Paineet eläviltä luovuttajilta saatujen munuaisten käytön lisäämiseen ovat suuret. Yleensä munuainen saadaan tällöin potilaan omaiselta, mutta aina ei perheestä löydy yhteensopivaa luovuttajaa.

Johns Hopkinsin yliopistosairaalan elinsiirtokeskus on julkaissut JAMAssa kokemuksiaan luovuttajiksi halukkaiden, mutta potilaan kanssa veriryhmältään tai kudostyypiltään yhteensopimattomien perheenjäsenten "vaihtokaupoista". Kun luovuttajan ja potilaan muodostama pari ilmoittautuu hakuohjelmaan, heille etsitään pari, jonka kanssa he voivat vaihtaa siirrännäisen sopivammaksi. Esimerkiksi veriryhmään A kuuluva luovuttaja ja veriryhmään B kuuluva potilas yhdistetään pariin, jossa luovuttaja on veriryhmää B ja potilas veriryhmää A.

Kolmen vuoden aikana 22 potilaasta 21:lle löytyi veriryhmältään sopiva, ristikokeessa negatiivinen luovuttaja sairaalan luovuttajanvaihto-ohjelmalla. Munuaisensiirrossa tulokset olivat samaa tasoa kuin eläviltä luovuttajilta muutoin saatujen siirrännäisten tulokset.

Mitä suurempi rekisteripohja haulle on, sitä paremmin sopiva siirrännäinen löytyy. Tutkimuksen johtaja Robert A. Montgomery arvioi, että laajentamalla ohjelma maanlaajuiseksi voitaisiin sopivia siirrännäisiä löytää huomattavasti nykyistä enemmän. Samalla perinteinen siirtojono lyhenisi ja siinä olevien mahdollisuudet siirrännäisen saamiseen paranisivat. Luovuttajaksi halukkaita perheenjäseniä, joiden elin ei ole yhteensopiva, on arviolta 2 000-3 500 potilaalla. Kansallisesta luovuttajanvaihto-ohjelmasta voisi löytyä sopiva siirrännäinen jopa puolelle heistä.

Suomessa tämäntyyppiseen toimintaan ei ole ollut minkäänlaista tarvetta, sanoo dosentti Lauri Kyllönen Hyksin Kirurgisesta sairaalasta. Aivokuolleilta luovuttajilta saadaan erittäin hyvin siirrännäisiä, sillä sairaalat hoitavat luovutustilanteet tehokkaasti. Mediaanijonotusaika ensimmäiseen munuaisensiirtoon on 8-9 kuukautta. Omaisluovutuksia käytetään Suomessa hyvin vähän.

- Meillä lain mukaan elävä luovuttaja voi olla vain lähiomainen tai läheinen, joten luovuttajien vaihto ei olisi periaatteessa mahdollistakaan, sanoo Kyllönen.

Esimerkiksi Ruotsissa tilanne on paljon hankalampi. Aivokuolleilta saatavien siirrännäisten keruu ei onnistu yhtä hyvin kuin meillä, ja omaisluovutus on paljon vilkkaampaa. Siellä on kokeiltu myös luovuttajaparin vaihtoa parissa tapauksessa.

Suomessa katsotaan edelleen, että aivokuolleiden luovuttajien elinten käytön tehostaminen on ensisijainen keino. Elävien luovuttajien käyttöä ei haluta lisätä.

- Tutkittua tietoa munuaisenluovutuksesta elävälle luovuttajalle aiheutuvista seurauksista on hyvin vähän, sanoo Lauri Kyllönen.

Myös Yhdysvalloissa ongelmat nähdään, mutta elävien luovuttajien käyttö nähdään ainoaksi tavaksi, jolla siirtoja voidaan merkittävästi lisätä.

Suomessa munuaisensiirtojen tulokset ovat maailman huippuluokkaa. Kyllönen sanoo syyksi sen, että kriteereistä, kuten kudossopivuudesta, ei ole tarvinnut tinkiä. Uusintasiirtoihin on yhä vähemmän tarvetta, päinvastoin kuin esimerkiksi Ruotsissa.