Ylitöitä palkaksi ylitöistä

Tekipä julkisen sektorin työntekijä mitä tahansa, paine vain kasvaa. Ylitöiden palkaksi työntekijä saa lisää ylitöitä. Professori Juha Siltalan suomalaisesta työelämästä piirtämä kuva ei mairittele.

- A-työvoiman, koulutetuimpien, ongelmana on, että työ imee kaiken eikä voimia jää perhe-elämään eikä mihinkään muuhunkaan. Heidän osaltaan ei minusta voi puhua kovin monipuolisesta elämästä. Rahaa kyllä on, mutta ei aikaa käyttää sitä. Muu elämä kuihtuu, Siltala totesi puhuessaan työelämän muutoksista Työterveyslaitoksen työkykypäivässä.

Suorittajareserviläiset olivat ennen kunnollisia keskiluokkaisia työntekijöitä, nyt heitä kiusaa työn alituinen epävarmuus. Syrjäytyneiltä on toivo jo mennyt. Polarisoituneesta järjestelmästä puuttuu keskiluokka: kohtuullisella koulutuksella ja kohtuullisella työllä kohtuulliseen elintasoon.

Julkisen sektorin akateemisesti koulutetut työntekijät ovat hänen mielestään vieläkin huonommassa asemassa kuin muu työvoima.

- A-työvoimaan kuuluvat myös julkisen sektorin akateemisesti koulutetut, ja juuri he tekevät palkattomia ylitöitä ja pitkää päivää. Ylityöt ylitöiden palkaksi eivät motivoi.

- Julkisen sektorin ennen varmoina ja turvallisina pidetyt työpaikat ovat nyt epävarmoja. Ei niin, että työntekijät irtisanottaisiin, vaan niin, että työstä katoavat sellaiset arvostettavat piirteet kuin mahdollisuus keskittyä sisällölliseen työhön ja tietty turvallisuus, se valtion pitkä ja kapea leipä. Julkiselle puolelle, esimerkiksi hoito- ja opetusalalle, on perinteisesti hakeuduttu myös työn sisällön takia.

Hyvän työelämän pelisääntöihin kuuluu Siltalan mukaan reilu peli niin, että työntekijällä on mahdollisuus omalla toiminnallaan vaikuttaa kohtaloonsa. Hyvä työelämä edellyttää myös toivoa: työnkin on oltava kertomus, joka johtaa jostain jonnekin niin, ettei kaikki vain toistu. Tärkeää on myös, että työ tulee nähdyksi: että minun panokseni nähdään oikein. Ihmisen on päästävä subjektiksi.

Työterveyslääkäri on Siltalan mielestä pakkoraossa työnantajan ja työelämää oirehtivan työntekijän välissä.

- Työnantajan kanta on että vaivojen taustalla on joku aiemmista syistä johtuva depressio tai vaivat on hankittu vapaa-ajalla. Työntekijä taas haluaa paeta eläkeputkeen, Siltala kärjistää.

- Luulen silti, että yksikin saattelija, joka ymmärtää oikein ja kuuntelee, on jo monelle arvokas. Työterveyslääkäri voi olla sellaisen henkisen tilan luoja, jossa työntekijällä on mahdollisuus ottaa tietoiseen käsittelyyn ongelmia, joita ei yksin uskalla ajatella. Toisen asiantuntemusta tai suhteellisuudentajua käyttämällä saadaan omiin ongelmiin uusi näkökulma ja päästään uhrin tai objektin asemasta subjektiksi, Siltala sanoo.