Ylös sängystä sairaalassakin
Päivystyksiin pitää saada lisää geriatrista osaamista, sillä - kuten tiedetään - tulevaisuudessa vanhusten määrä kasvaa. Helsingissä Haartmanin päivystyksessä geriatristen potilaiden asioihin on paneuduttu tosissaan.
Noin 2 % helsinkiläisistä on yli 85-vuotiaita. Päivystyksen potilaista 21 % kuuluu tähän ikäluokkaan. Ja määrä kasvaa.
- Vanhukset on pakko ottaa huomioon, sanoo Haartmanin sairaalan vs. ylilääkäri Laura Pikkarainen.
Vanhus tarvitsee erityiskohtelua
- Vanhuksia ei ole päivystyksissä liikaa, sanoo Tampereen yliopiston geriatrian professori Jaakko Valvanne painokkaasti.
Vähäinenkin muutos terveydentilassa voi romahduttaa ennestään raihnaan vanhuksen kunnon. Vanhuksilla on myös muita useammin vakava sairaus päivystykseen tulon taustalla.
- Vanhukset pitää saada nopeasti hoitoon.
Pikkarainen on samaa mieltä: päivystyksessä pitää ajatella, ettei kukaan ole siellä turhaan. Vanhuksilla pitää olla päivystykseen matala kynnys, sillä he eivät pysty ennakoimaan terveydentilansa muutoksia yhtä hyvin kuin työikäiset.
- Kriisejä tulee, vaikka ennaltaehkäisevä hoito toimisi kuinka hyvin, Pikkarainen arvioi.
Ongelmana on se, että geriatrisen potilaan hoidon tarpeen arviointi menee helposti metsään, eikä diagnoosin tekeminen ole helppoa, sillä vakavatkin sairaudet voivat oireilla vähäisin tai epämääräisin oirein. Toisaalta yleistilan laskun syynä voi olla sairauden sijasta tyttären ulkomaanmatka.
Päivystyksissä pitäisi tunnistaa tehokkaammin ne vanhukset, joilla on todennäköisesti taustalla vakava, akuutti sairaus. Valvanteen mukaan yksinkertainen menetelmä riskin arviointiin on olemassa, mutta sitä ei käytetä järjestelmällisesti.
- Pitäisi selvittää etenkin, mikä oli vanhuksen toimintakyky ennen päivystykseen tuloa ja mikä on muuttunut, Valvanne valottaa.
Haartmanissa yleistilan laskun vuoksi päivystykseen tullut vanhus menee aina kiireellisyysluokituksessa lähelle kärkeä.
- Vanhus ei voi odottaa. Työikäisen vaiva kestää useammin odottelua, Pikkarainen sanoo.
Lepo ei sovi vanhuksille
Päivystys on vanhuksille usein kova paikka.
- Vanhusta kohdellaan helposti objektina, jonka yli puhutaan. Siinä meillä kaikilla on oppimista, Valvanne pohtii.
Päivystyksessä voi olla hankala saada ruokaa ja juotavaa ja käydä vessassa. Avun pyytäminen voi olla vanhuksille vaikeaa.
- Sama koskee monia muitakin potilasryhmiä, mutta vanhuksille syömättömyys ja juomattomuus voivat aiheuttaa vakavia terveysongelmia.
Vaarallisinta on vuodelepo. Lääkärin pitäisi varmistaa, pystyykö vanhus nousemaan vuoteesta ja kävelemään.
- Vanhuksia makuutetaan päivystyksissä turhaan, vaikka se on haitallista, Valvanne pohtii.
Haartmanissa aktiivisuutta pidetään yllä kannustamalla itsenäiseen toimimiseen ja liikkumiseen päivystyksessä, jos se on mahdollista. Vanhuksia hoitavaan moniammatilliseen tiimiin kuuluu lääkärin ja hoitajien lisäksi fysioterapeutti.
- On tärkeää, että vanhukset pidetään pystyssä ja liikkeessä. Siinä fysioterapeutista on iso apu, Pikkarainen sanoo.
Tarjolla on myös erityisesti iäkkäille potilaille tarkoitettuja tuoleja, jotka saa puolimakaavaan asentoon. Niistä pääsee helpommin liikkeelle kuin sairaalasängystä.
Potilaat haluaisivat tosin kernaasti vuodelepoon. Pikkaraiselle tulee valituksia siitä, ettei vuosikymmeniä veronsa maksaneelle kaupunkilaisille voitu tarjota päivystyksessä edes aamiaista sänkyyn.
- Lepo on hyväksi muille, mutta vanhusten toimintakyvyn se voi romahduttaa.
Lääkitys aiheuttaa ongelmia
Valvanne kertoo, että vanhuksen lääkityksen selvittäminen vaatii päivystyksissä usein paljon työtä. Pikkaraisen mukaan Haartmanissa tämä ongelma on pieni, kiitos potilastietojärjestelmän, joka sattuu olemaan sama sekä terveyskeskuksessa että sairaalassa.
- Näemme yleensä lääkityksen suoraan tietojärjestelmästä. Eri asia on, syökö potilas hänelle määrätyt lääkkeet.
Haartmanissakin kohdataan usein lääkkeisiin liittyvistä uskomuksista johtuvia ongelmia. Potilas ei vaikkapa syö nesteenpoistolääkettä, koska se panee juoksemaan vessassa. Hengenahdistus ja sydämen vajaatoiminta vievät potilaan päivystykseen, jossa paljastuu selvittelyjen jälkeen, että vaivat johtuvatkin siitä, ettei lääkelistassa olevia lääkkeitä ole syöty.
- Joskus pitää soittaa omaiselle ja pyytää laskemaan purkissa olevat lääkkeet, että saataisiin selville, onko lääkkeisiin koskettukaan.
Kotiuttaminen on osa hoitoa
Haartmanissa työskentelee kotiutushoitaja, joka auttaa selvittämään, millaista apua potilas tarvitsee sairaalasta lähdettyään.
- Minun työnäni on selvittää, miten potilas selviää asuinpaikassaan ja kuka siellä on vastassa, kotiutushoitaja Nina Heldán sanoo.
Palveluasuntoja on Helsingissä monenlaisia, joten joskus Heldán joutuu tekemään salapoliisintyötä selvittääkseen, millaiseen paikkaan vanhus on menossa. Kotonaan asuvista vanhuksista osalla ei ole ennestään ollut kotihoitoa. Heldán varmistaa, että kotiutettava potilas saa riittävän hoidon pärjätäkseen kotona.
Vanhuspotilaita ei yleensä voi kotiuttaa yöllä. Palvelutaloissa henkilökunta ei välttämättä ole paikalla ja kotonaan asuva ei aina ole riittävän hyvässä kunnossa viettämään yötä yksin kotona. Lisäksi uhkana on vuorokausirytmin sekoamisesta johtuva sekavuus.
- Tosin vuorokausirytmi voi mennä sekaisin myös päivystyksen hälinässä.
Vanhukset viipyvät päivystyksessä usein ihanneaikoja pidempään juuri siksi, että kotiutus yritetään hoitaa vanhuksen kannalta mahdollisimman sopivaan aikaan.
Pikkarainen kertoo, että päivystyksestä ja Haartmanin sairaalan osastoilta voidaan yleensä kotiuttaa vanhukset takaisin samanlaisen avun piiriin kuin mistä he päivystykseen lähtivät. Sairaalahoito ei siis aiheuta vakavaa toimintakyvyn heikentymistä.
- Huono hoito päivystyksessä romahduttaisi helposti nämä tulokset.
Pikkarainen muistuttaa, että kysymyksessä ovat sekä vanhuksen elämänlaatu että taloudelliset seikat.
- Jos vanhus joutuu päivystyksen huonon toiminnan vuoksi loppuiäkseen laitoshoitoon, aiheutetaan turhaa kärsimystä ja tuhlataan valtavasti resursseja.
Pikkarainen on tyytyväinen siihen, miten vanhukset otetaan nykyään huomioon Haartmanin päivystyksessä.
- Mutta ei meillä valmista ole. Geriatrinen näkökulma päivystyksessä on Suomessa aika uusi. Kehitettävää riittää.
Pitäisikö vanhuksilla olla omat päivystykset?
- Periaatteessa vanhusten päivystykset voisivat olla hyviä. Geriatreja ei kuitenkaan ole tarpeeksi sellaisia ylläpitämään nyt eikä tulevaisuudessa, Jaakko Valvanne sanoo.
Laura Pikkarainen arvioi, ettei vanhusten oma päivystys ratkaisisi ongelmia.
- Vanhusten sairaudet ovat kuitenkin usein samoja kuin muullakin väestöllä. Päivystyksissä tarvitaan tietoa sekä geriatriasta että sisätaudeista.
Haartmanin päivystyksen lääkäreistä kaksi on geriatreja. Kaikkiin Suomen päivystyksiin geriatreja ei kuitenkaan riitä. Valvanne kaipaakin geriatrisen näkökulman sisällyttämistä kaikkien erikoisalojen opetukseen.
- Vanhusten määrän kasvaessa vain synnytyslääkärit ja neonatologit pärjäävät ilman vanhusten erityistarpeiden tuntemista.
Oikeaan suuntaan ollaan Valvanteen mukaan kuitenkin menossa. Vanhukset otetaan yhä paremmin huomioon.
- Ei asenteissa tänä päivänä ole vikaa, mutta osaamista pitää vielä kartuttaa.
