Donald Trumpin diagnoosi

Ex-presidentti Donald Trumpille on ehdotettu lukuisia mielen­terveyshäiriön diagnooseja. Miten lääkärin tulisi tähän suhtautua?

Nykyisten eettisten normien mukaan lääkärin ei pidä ottaa ammatillista kantaa henkilöstä, jota hän ei ole tutkinut tai jonka terveydentilan selvitykseen hänellä ei ole valtuutusta. Näitä ohjeita on Trumpin kohdalla osin rikottu. Perusteluna on ollut lääkärin velvollisuus varoittaa.

Pitäisikö erikoisista poliitikoista tehdä psykiatrinen diagnoosi?

Ei ainakaan median eikä maallikoiden. Sairaudessakin vain hoitavien ammattilaisten (1-3).

Poikkeavaa käytöstä politiikassa ei yleensä pidetä mielenterveyshäiriönä, ellei se johdu sairaudesta, kuten Stalinilla ja Hitlerillä viimeisinä vuosinaan. Psykiatriset tautiluokitukset on tehty sairauksien diagnostiikkaa ja hoitoa varten (1-3). Diagnoosit perustuvat oireisiin, kärsimykseen sekä toimintakyvyn laskuun. Kuvantamis- ja laboratoriotutkimuksista on harvoin apua. Monet diagnoosit tarkentuvat seurannassa. Diagnoosin yhteys toimintakykyyn on usein epämääräinen paitsi vakavissa tilanteissa (psykoosi, muistisairaus). Monet huippupoliitikot ovat hoitaneet virkaansa diagnoosista huolimatta (1-5).

Pääosin poliittisen toimintakyvyttömyyden tai vaarallisuuden arviointi kuuluukin poliittiselle ja oikeudelliselle järjestelmälle, medialle sekä äänestäjille.

Ehdotettuja diagnooseja

Laaja esimerkki Trumpille ehdotetuista diagnooseista löytyy kirjasta The Dangerous Case of Donald Trump (6). Kirjan taustalla on psykiatri Bandy Leen vuonna 2017 organisoima kokous Trumpin mielenterveydestä otsikolla: "Kuuluuko ammatilliseen vastuuseen velvollisuus varoittaa". Vain osa kutsutuista osallistui. Jotkut pelkäsivät kostotoimia tai kielteistä julkisuutta, toiset pitivät kokousta epäeettisenä.

Kokouksesta laaditun kirjan 27 kirjoittajaa ehdottavat Trumpille diagnooseja persoonallisuushäiriöstä psykoosiin saakka sekä pohtivat hänen poliittista vaarallisuuttaan ja tarvittavia toimia (6). Puolet kirjoittajista on psykiatreja. Heidän kannanottonsa ovat pidättyväisiä vaikka osa rikkoo eettisiä normeja.

Psykiatrit Gartrell ja Mosbacher kertovat (6) varoittaneensa Trumpista ensin päättäjille ja sitten julkisesti - ilman tulosta. He ehdottavat Yhdysvaltoihin lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi puolueettoman asiantuntijaryhmän. Ryhmässä olisi neuropsykiatrista, psykologista, neurologista sekä sotilaspsykiatrista huippuosaamista. Tehtävänä olisi arvioida presidentin sekä varapresidentin somaattista terveyttä ja mielenterveyttä ehdokasvaiheessa sekä viranhoidon aikana vuosittain tai akuutissa tilanteessa heti.

Mitä eettiset ohjeet sanovat?

Amerikan psykiatriyhdistyksen The Goldwater Ruleen (1973) vuonna 2017 tehty päivitys kieltää julkisuuden henkilöön kohdistuvan kommentoinnin, jossa nojaudutaan psykiatrin ammattistatukseen.

Maailman Psykiatriyhdistyksen ohje (2011) pitää psykiatrin julkista diagnostista ja psykopatologista kannanottoa epäeettisenä. Julkisten kommenttien tulee olla tieteellisesti päteviä ja helpottaa potilaiden asemaa. Sosiaalisessa mediassa tulee toimia vastuullisesti.

Lääkäriliiton eettisten ohjeiden (2016, 2020) perusteella lääkärin ei ole sopivaa kommentoida sosiaalisessa mediassa muiden terveydentilaa. Julkisessa esiintymisessä tulee noudattaa harkintaa ja suhtautua potilaaseen kunnioittavasti.

Entä Suomessa?

Presidentin terveystietojen salailu on lieventynyt Kekkosen jälkeen. Valtioneuvoston asettama työryhmä suositti vuonna 1989, että presidentti raportoisi säännöllisesti ja avoimesti terveydentilastaan. Seuraajat ovat näin toimineet. Kekkosta seuranneilta presidenteiltä ei ole tiedossa viranhoitoa rajoittavia terveysongelmia (1-3).

Silti olisi ehkä hyvä varautua ongelmatilanteisiin. Yhdysvaltojen presidenteistä 27 prosenttia (4) ja Britannian pääministereistä 41 prosenttia (5) on oirehtinut psyykkisesti toimintakykyä ja viranhoitoa haittaavasti. Suomen kahdeksasta ensimmäisestä presidentistä kolme (Kallio, Mannerheim, Kekkonen) oli somaattisesti sairaita ja toimintakyvyltään alentuneita kautensa lopussa (1-3).

Jos presidentti on pysyvästi tai tilapäisesti estynyt hoitamasta tehtäviään, tehtävää hoitaa pääministeri. Estyneisyydestä ei ole tarkempia määräyksiä perustuslaissa kuten Yhdysvalloissa.

Lääkärikunnalla tulisi olla erittäin painavista syistä mahdollisuus varoittaa, jos väestön terveydelle, hyvinvoinnille ja turvallisuudelle voi olla vaaraa eikä työterveyshuollon toiminta riitä. Tällainen tilanne voi syntyä, jos presidentti rikkoo perustuslakia tai on muuten toimintarajoitteinen terveyssyistä.

Jos halutaan lakisääteinen toimintamalli valtioneuvoston tueksi ääritilanteisiin, sellainen voisi olla puolueeton lääketieteellinen asiantuntijaryhmä samaan tapaan kuin Gartrell ja Mosbacher ehdottavat. Ryhmässä olisivat myös geriatri sekä sisätauti- ja työterveyslääkärit.

Miten lääkärin tulee toimia?

› Pääsääntöisesti lääkärin ei tule ottaa kantaa tunnetunkaan poliittisen henkilön diagnoosiin, vaarallisuuteen, hoitoon tai muihin asioihin, ellei hän ole perehtynyt tapaukseen eikä hänellä ole valtuutusta sekä potilaan suostumusta luopua salassapidosta.

› Yleisellä tasolla voi potilasystävällisesti kommentoida esimerkiksi terveydentilan ja toimintakyvyn suhteita.

› Lääkärin tai lääkäriryhmän julkinen varoittaminen poliittisesta henkilöstä on tällä hetkellä epäeettistä. Se voi olla vahingollista mutta joskus myös tarpeen. Ammattikunnan ja päättäjien tulee ottaa kantaa julkiseen varoittamiseen liittyviin eettisiin ongelmiin.