Voiko kuolema olla hyvä?

Jos eutanasiaa kaipaavan potilaan tahto toteutetaan, hän ei pääse siitä koskaan iloitsemaan.

Seuraa ajatuskoe.

Vastaanotolle saapuu henkilö, joka kertoo lääkärille olevansa sitä onnellisempi, mitä korkeammassa lämpötilassa hän saa elää. Kirjaimellisesti tulkittuna väite kuulostaa epäuskottavalta, mutta olettakaamme, että potilas puhuu totta.

Ajatuskoe jatkuu: uutisista olemme saaneet tietää, että huomenna käynnistyy kertarysäyksellä uusi, pitkä jääkausi. Tämä ei kuulosta potilaamme näkökulmasta hyvältä.

Olisiko potilaalle parasta kuolla ennen jääkautta? Hänhän pystyisi näin välttämään lämpötilan laskusta itselleen aiheutuvan kärsimyksen.

Edellä olevista tiedoista ei löydy vastausta. Potilas haluaa elää mahdollisimman korkeassa lämpötilassa, mutta kuoltuaan hän ei kokisi minkäänlaista lämpötilaa. Ei ole kahta arvoa, joita verrata toisiinsa.

Tapaus ei ole niin etäinen kuin voi vaikuttaa.

Ihmisille on hyväksi, että heidän hyvinvointitasonsa on mahdollisimman korkea. Tällainen kielenkäyttö saattaa kuulostaa liian täsmälliseltä niin häilyvästä teemasta kuin hyvinvointi, mutta teemme arjessa yhtenään päätöksiä karkeiden hyvinvoinnin määrän vertailujen perusteella.

Matemaattinen kömmähdys

Kun keskustellaan itsemurhasta ja eutanasiasta, tietynlainen matemaattinen kömmähdys ajaa usein sekulaaritkin ihmiset kuvittelemaan, että kuolleena oleminen voi olla parempi vaihtoehto kuin huomattava kärsimys.

He kuitenkin tapaavat käyttää – usein implisiittisesti – hyvinvoinnin kvantifioimiseen intervalliasteikkoa, joka muistuttaa Celsius-asteikkoa. Elottoman hyvinvointitaso ei ole nolla, vastaavasti kuin olemattomuuden lämpötila ei ole nolla Celsius-astetta.

Intervalliasteikon nollakohta on aina mielivaltaisesti asetettu, eikä se symboloi puutetta.

Helsingin yliopistolle tekemässäni käytännöllisen filosofian pro gradu -tutkielmassa Living, Wellbeing, & Time (1) avaan tätä argumenttia tarkemmin.

Elämä ei ole kasino

Intervalliasteikolla mitattavat suureet eivät kumuloidu. Emme voi sanoa, että toissatalvi oli kylmempi kuin vuoden 2021 ensimmäinen päivä sillä nojalla, että ynnätessä lämpötiloja toissatalvelta kertyy matalampi negatiivinen luku. Vertailussa ei ole mieltä.

Samoin emme voi sanoa, että kärsivän potilaan, jolle lainsäädäntö ei myönnä eutanasiaa, elämän kokonaishyvinvointikertymä olisi jäänyt suuremmaksi, jos hän olisi kuollut aiemmin.

Elämän loppumetrien kärsimys ei vähennä mitään jo koetusta alkuelämän hyvinvoinnista.

Elämä ei ole kasino, josta kannattaa poistua vielä, kun pelimerkkejä on taskussa runsaasti. Hyvinvointipisteitä ei lunasteta lopussa.

Kuollut ei tahdo kuolemaa

Vuonna 2016 laadittu, sittemmin kaatunut kansalaisaloite eutanasian laillistamiseksi vaati, että eutanasian kriteeriksi tulisi potilaan parantumattoman tilan lisäksi asettaa hänen tahtonsa.

Entä jos ajatuskokeemme lämmöstä nauttiva potilas pyytää lääkäriltä eutanasiaa ennen jääkauden saapumista?

Vaikka potilaalle ei olisi parempi olla kuollut, tulisiko häntä silti avustaa, koska hän niin toivoo?

Kulttuurissamme pidetään selvänä, että aikuisten pitää toisinaan ajaa lasten etua, vaikka se olisi lasten tahtoa vastaan.

Lääkärien ensisijainen tehtävä liittyy aikuistenkin osalta terveyteen ja hyvinvointiin eikä ihmisten moninaisten toiveiden palvelemiseen. Usein ihmisen etu kuitenkin liittyy hänen tahtoonsa: vaikka lääke olisi potilaalle hyväksi, hänen vastentahtoinen lääkitsemisensä aiheuttaisi mielipahaa.

Eutanasiassa tilanne on ratkaisevasti toinen. Jos eutanasiaa kaipaavan potilaan tahto toteutetaan, hän ei pääse onnistuneesta eutanasiasta koskaan iloitsemaan.

Kuollut ei myöskään tahdo enää kuolemaa, emmekä me elävienkään kohdalla pyri toteuttamaan jo hylättyjä toiveita.

Samalla tavalla kuin minä en pyri toteuttamaan kaikkia lapsuudenhaaveitani, koska en tahdo enää samoja asioita, ei ole syytä pyrkiä itseisarvoisesti toteuttamaan ihmisten toiveita postuumisti – silloinkaan, kun toiveet liittyvät itse kuolemaan. Se ei palvele ketään.

Lääkäri ei voi edistää

Kun minulta kysytään kantaani eutanasiaan, joudun kiertämään kysymyksen.

Sana eutanasia tulee kreikasta ja tarkoittaa hyvää kuolemaa. Elämän subjektin näkökulmasta hyvää kuolemaa ei ole olemassa, joten en voi moista puoltaa eikä sitä voi lääkärikään edistää.

Kuten jo Epikūros opetti, ei toisaalta ole myöskään elämän subjektille pahaa kuolemaa (2). Kuolleena oleminen ei ole minkäänlaista, ei parempaa eikä huonompaa kuin elämä.

Tästä ei voi päätellä, että kaikkiin kuolemiin tulisi suhtautua välinpitämättömästi. Kuolema nimittäin koskettaa eloon jääviä. Kuolemisen asteittainen prosessi voi tietysti myös olla enemmän tai vähemmän kivulias. Epikūroksen opit eivät myöskään ole onnistuneet kitkemään evoluution meihin istuttamaa kuolemanpelkoa, joka sekin on elävien vaiva.

Korjaus 4.10 klo 9.00. Toisen väliotsikon jälkeen toisen kappaleen loppuosa muutettu muotoon "...olisi jäänyt suuremmaksi, jos hän olisi kuollut aiemmin."