Potilastyötä tekevä lääkäri on avainroolissa epidemioiden havaitsemisessa. Epidemiaepäilyn herätessä lääkärin ensimmäinen yhteistyötaho on oman sairaanhoitopiirin infektiolääkäri, infektiontorjuntayksikkö ja kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri. Lääkärin voi olla vaikeaa tunnistaa oma roolinsa epidemiaselvityksen toimenpideviidakossa. Valppaus tunnistaa poikkeava määrä infektio-oireisia potilaita tai mikrobilöydöksiä ja hyvät yhteistyötaidot ovat kuitenkin riittävät työkalut epidemiaselvitystyön käynnistämiseen, eikä monimutkaisia toimintaohjeita tarvitse osata ulkoa.

Työtä ei tarvitse tehdä yksin – epidemiaselvitystyö on hyvä esimerkki laajasta viranomaisyhteistyöstä. Epidemian torjunta on kokonaisuus, joka vaatii usein hoitoyksikön, sairaanhoitopiirin infektiontorjuntayksikön, elintarvikevalvonnan, kunnan tartuntataudeista vastaavan lääkärin, eläinlääkärin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) yhteistyötä.

Epidemialla tarkoitetaan tavallisuudesta poikkeavaa määrää infektiotapauksia tarkasteltavassa väestössä tai hoitoyksikössä tietyllä aikavälillä. Epidemialle ei ole absoluuttista tapausmäärien kynnysarvoa, ja joskus yksittäinenkin tautitapaus voi herättää epäilyn (1). On tärkeää osata tunnistaa, mitkä ovat yleisimpiä avohoidossa ja laitoshoidossa leviäviä mikrobeja ja miten niiden aiheuttamia epidemioita hallitaan. Huolellinen käsihygienia, asianmukaiset varotoimet ja korkeatasoinen laitossiivous ovat hoitoon liittyvien infektioiden ja epidemioiden ehkäisyn kulmakiviä (2).

Epidemiaselvitystyön luonne on muuttunut. Ihmiset, eläimet ja elintarvikkeet ja mikrobit niiden mukana liikkuvat maasta toiseen. Epidemioiden selvittämisessä voidaan tarvita myös kansainvälistä yhteistyötä. Infektioille alttiiden henkilöiden määrä lisääntyy, kun väestö vanhenee ja yhä useampi saa vastustuskykyä heikentävää hoitoa tai sairastaa infektiopuolustusta heikentävää tautia (1). THL:llä on korvaamattoman tärkeä rooli suomalaisten epidemioiden hallinnassa: ilman kansainvälistä yhteistyötä ja epidemiatyön työkaluna käytettävää mikrobien kantatyypitystä emme selviä nykypäivän haasteista.

Keväällä 2017 voimaan tuleva uudistettu tartuntatautilaki edellyttää laitoksilta aikaisempaa systemaattisempaa toimintaa hoitoon liittyvien infektioiden seuraamiseksi ja sitä kautta myös epidemioiden havaitsemiseksi. THL on julkaissut sivuillaan (3) useita hyödyllisiä ohjeita tärkeimpien epidemioiden selvitystyöstä. Tämä Lääkärilehden teemanumero selventää epidemiatyön kokonaisuutta ja antaa työkaluja lääkäreille käytännön toimenpiteisiin.