1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Jemenin rutiineja
Kommentti

Jemenin rutiineja

Sotavammoja, joita varten sairaala ensisijaisesti perustettiin, ei tällä hetkellä ole, sillä tulitauko enimmäkseen pitää. Siis enimmäkseen.

Jemenin rutiineja Kuva 1 / 1

Matkustaminen perille asti Jemeniin Lääkärit ilman rajoja (MSF) -järjestön sairaalaan kotoa Vesivehmaalta kesti melkein viikon. Loppumatka Sanaa’sta tänne maaseudulle vei autolla viisi tuntia, ja vähän väliä pysähtelimme tarkastuspisteille, joista useita vartioivat lapset tai teini-ikäiset, tietenkin aseistettuina.

Maisemat olivat minulle todella eksoottiset: karua vuoristoa, matalia tiilikerrostaloja, miehiä ja naisia perinteisissä asuissaan. Miesten asuun kuuluu usein eräänlainen veitsi, jambiya, sidottuna kangasvyöllä vatsan kohdalle. Naiset ovat yleensä kokomustissa abayoissa kasvotkin peitettynä niqabilla. Mutta ei pidä luulla, että minun huonosti sidottu huivini, jossa kasvot ja kaulakin paljastuvat, herättäisi pysähdyspaikan naistenhuoneessa ihmetystä saati närkästystä. Täällä kohdellaan vieraita ystävällisesti ja ymmärtäväisesti.

Kirurgikollegat ovat aina kirurgikollegoita, ja niinpä kyselin jemeniläiseltä yleiskirurgilta Alilta kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä.

Perillä MSF:n vasta-avatussa projektissa työni alkoi noin viikko sitten. Paikalliseen henkilökuntaan kuuluu ensiavun ja osaston yleislääkärit, pediatri, leikkaussalin anestesialääkäri ja tietenkin sairaanhoitajia, sairaala-apulaisia ynnä muita. Sitten olemme me ulkomaalaiset: leikkaussalisairaanhoitaja Japanista, anestesialääkäri Intiasta, akuuttilääkäri Italiasta, farmaseutti en-tiedä-mistä ja ei-lääketieteellinen porukka sieltä sun täältä.

Uudessa projektissa kaikki ei vielä suju jouheasti eikä kaikkea tarpeellista välineistöäkään vielä ole. Al Hudeydahin sataman kautta on vaikea saada kulkemaan humanitääristen toimijoidenkaan välineitä.

Siispä tällä hetkellä on koottuna vain yksi externi fiksaatiosetti eikä Steinmanin piikkejä ole vielä ollenkaan. Äskettäin olisi tarvittu Fogartyn katetria embolektomiaan, mutta sitäkään ei ole.

Sotavammoja, joita varten sairaala ensisijaisesti perustettiin, ei tällä hetkellä ole, sillä tulitauko enimmäkseen pitää. Siis enimmäkseen. Viime viikolla oli surullinen tapaus rintamalinjaa lähempänä olevassa sairaalassa. Pieni lapsi, henkilökuntaan kuuluvan tytär, oli leikkimässä katolla olevalla terassilla. Jostakin tuli harhaluoti ja tappoi tytön.

Aloittaessani työt paikalla oli muutaman päivän ajan minun lisäkseni jemeniläinen yleiskirurgi Ali. Se oli todella hyvä asia, näin miten hänellä on tapana toimia ja lisäksi sain tuntumaa kulttuuriin.

Varsinkin miesten ja naisten vahva erottelu toisistaan pukeutumisen ja muunkin häveliäisyyden suhteen on hämmentävää. Briefingdokumenteista luin, että ei ole sopivaa kysellä ihmisiltä heidän perheestään, koskea vasemmalla kädellä tai olla vihainen. Kirurgikollegat kuitenkin ovat aina kirurgikollegoita, ja niinpä kyselin Alilta kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä. Selvisi, että se käsijuttu ei ole kovin olennainen ja vaikka ihmiset käyttäytyvät todella hyvin, niin vitsejä kerrotaan ihan samoista aiheista kuin missä tahansa. Jotkut seikat paikallisessa kulttuurissa ovat kyllä hämmästyttäviä. On esimerkiksi erittäin hyvä, että olen nainen. Muuten en voisi tehdä gynekologista tutkimusta lainkaan.

Lue myös

No mitä olen sitten tehnyt täällä? Olemme yrittäneet synnyttää rutiineja ja hoitokäytäntöjä, esimerkiksi koska kierretään ja millä porukalla. Vaikka potilaita on ollut vähän, silti joka päivä on konsultaatioita ja pari-kolme leikkausta. Olen reponoinut ja kipsannut, poistanut umpilisäkkeitä ja leikannut kureutuneita tyriä eri ikäisiltä ihmisiltä. Olen toiminut ultraäänilääkärinä, gynekologina ja korvalääkärinä.

Lisäksi olen hartaasti selittänyt lääketieteelliselle projektijohtajallemme miksi tarvitsemme sen ja sen välineen. Hänellä ei ilmeisesti ole paljoa kokemusta kirurgiasta, joten tämä osuus on ollut hiukan hankala. Myös hänellä on varmasti ollut kestämistä minussa, kun vähän väliä poikkean hänen luokseen vaatimaan sitä-ja-sitä lääkettä/välinettä/kirjaa hankittavaksi.

Tänään on perjantai ja muilla kuin meillä lääketieteen edustajilla on vapaapäivä. Viimeistelen tätä kirjoitusta tyhjässä potilashuoneessa ja odotan, että kureutuneen nivustyrän leikkaus pääsee alkamaan. Sen jälkeen on pikkulapsen tieliikenneonnettomuudessa haljenneen kantapään puhdistusleikkaus ja olkapään repositio. Illalla laitamme porukalla ruokaa viihtyisässä expat-talossa ja sen jälkeen minulla on yksityinen kuntoiluhetki talomme katolla, jonka lattiaan maalatun valaistun MSF:n logon päällä on varmasti turvallista tanssia.

Heidi Wikström

Kirjoittaja on gastroenterologisen kirurgian ja akuuttilääketieteen erikoislääkäri sekä sivutoiminen kuvataiteilija.

kuva: Alexander Uggla

Kirjoittajat
Heidi Wikström

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Suomessa seulonta ei tavoita kaikkia

Kohdunkaulasyövän seulonnan peittävyys ei yllä Pohjoismaiden tasolle.

Kommentti
Eksote meni liian pitkälle

Etelä-Karjalan keskussairaalasta on tullut malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu jos lääkäripulaa ei hoideta ajoissa, kirjoittaa Pekka Nykänen.

Ajassa
Avi moittii Siun sotea

Siun sote sai kehotuksen huolehtia riittävästä henkilömiehityksestä.

Kommentti
Vain yhteistyö pelastaa terveyskeskuksen

– Nyt tarkkana, koska sitä saa mitä tilaa, toteaa Minna Mantila.

Ajassa
Haimasyöpä voisi löytyä aiemmin

– Sain vinkkejä opetustyöhön, kiittelee Johanna Arola Sigrid Jusélius Symposiumin antia.

Tieteessä
Milloin kaulavaltimoahtauman hoito on aiheellista?

Kajoavaa hoitoa vaativa ahtauma täytyy diagnosoida viiveettä.