Lisää koptereita vai sairaalapäivystyksiä?
Päivystävät sairaalat ja kopterit kilpailevat tulevassa rahoitusmallissa samasta rahapotista.
Suomeen ollaan perustamassa kahta uutta lääkärihelikopteritukikohtaa, koska eduskunnan oikeusasiamies on tehnyt palvelusta tasa-arvokysymyksen. Koko lääkärikopteritoiminnan rahoitusta taas ollaan kaatamassa maakunnille ja välillisesti myös erikoissairaanhoidolle tilanteessa, jossa jaettavaa rahaa on hallituksen säästötavoitteiden takia entistä vähemmän esimerkiksi keskussairaaloiden päivystystoiminnan järjestämistä varten. Säästää pitää, mutta kaikkia – ei varsinkaan pyhiksi koettuja – asioita säästäminen ei koske.
Olen ollut itse mukana sekä lääkärikopterin operatiivisessa toiminnassa että myös yhden tukiyhdistyksen hallituksessa, joten tiedän mistä puhun. Aikanaan kun lääkärikopterit perustettiin, ensihoito oli Suomessa kuntien järjestämää ja mm. laatu hyvin kirjavaa. Ensihoitolääkäritoiminnan suurin ansio mielestäni onkin ollut se, että tämän päivän ensihoito, siis ihan perinteinen pyörillä kulkeva sellainen, on aivan eri tasoa sekä laadultaan että kattavuudeltaan kuin se oli vielä kymmenen vuotta sitten. Toimintaakin arvioidaan ja seurataan aivan eri tavalla.
Nykyisellä viiden kopterin mallillakaan kenenkään henki ei oikeasti ole uhattuna. Suurimmassa osassa tehtävistä hoitotason ensihoito on joka tapauksessa potilaan luona – ja suorassa konsultaatioyhteydessä ensihoitolääkäriin – ennen kopterilääkäriä. Lisäksi lokakuun lopusta tammikuun loppuun saakka planeettamme asento ja säät estävät lentämisen noin 60 prosenttina ajasta, tasa-arvosta riippumatta.
Sinänsä minulla ei olisi mitään näitä uusia tukikohtia vastaan, niiden vähäisestä hyödystä huolimatta. Rahoituksen vain pitäisi tulla edelleen valtion piikistä, jos velkaisella valtiolla vain rahaa riittää. Nyt tulevassa rahoitusmallissa päivystävät sairaalat ja kopterit kilpailevat samasta rahapotista. Lasketaan kopteritoiminnan vaikuttavuus ihmishenkien pelastajana miten vain, niin väitän yhden hyvin toimivan keskussairaalan päivystyksen pelastavan moninkertaisesti sen potilasmäärän vuodessa, jonka koko kopteritoiminta Suomessa ilmoittaa pelastaneensa. Keskussairaaloiden päivystyksen tason säilyttäminen on tärkeämpää kuin kahden lisäkopterin sijoittaminen Suomeen, jos rahoitus tulee samasta budjetista.
Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole avata kinaamista lääkärikopteritoiminnasta ja sen vaikuttavuudesta, vaan pohtia sitä, miten vahva lobbaus vaikuttaa ja toimii joissakin asioissa. Tämähän nähtiin viimeksi yritystukityöryhmän nollatuloksena. Lääkärikopterien perinteiset tukiyhdistykset olivat vahvoja lobbareita ja tämä osaaminen on siirtynyt näköjään FinnHEMS:iin ja sen taustajoukkoihin. Väkisinkin tulee mieleen kysymys, että ovatko vahvat lobbaajat onnistuneet valjastamaan eduskunnan lainvalvojan ja joukon kansanedustajia Leninin sanoja lainatakseni omiksi hyödyllisiksi idiooteikseen? Toivottavasti eivät.
Heikki Laine
Kirjoittaja on anestesiaylilääkäri Mikkelin keskussairaalassa.
