Mitä jos keskityttäisiin ratkaisuihin?

Päätin etsiä sote-asiantuntijoiden lausunnosta ongelmien sijasta vastauksia. Löytyikö niitä, kysyy Pekka Nykänen.

Theodore Roosevelt toimi Yhdysvaltain presidenttinä vuosina 1901–1909. Hän suuhunsa on pantu legendaksi tullut sanonta: Complaining about a problem without proposing a solution is called whining.

Vapaasti suomeksi: Älä valita. Ratkaise.

Hallituksen nimeämän sote-asiantuntijaryhmän viime viikolla julkisuuteen tullut lausunto saattaisi saada Rooseveltin ärsyyntymään. Hoitointegraatio on uhattuna. Asiakas voi unohtua. Rahoitus on pulmallista. Asiakassuunnitelmien asema on epäselvä. Lain toteuttaminen voi olla vaikeaa. Perusoikeudet ovat vaarassa. Lausunto on täynnä hallituksen esityksestä löydettyjä puutteita.

Luin 14-sivuisen paperin tarkalla kammalla, ja päätin etsiä ongelmien sijasta ratkaisuja. Siis ehdotuksia siitä, miten sote pitäisi asiantuntijoiden mielestä hoitaa, jotta ongelmat poistuisivat.

Löytyikö mitään?

Toki. Kyllä myös ratkaisuja esitetään. Alleviivatuksi tuli noin kymmenen prosenttia tekstistä.

Miltä ongelmien seasta kaivettu asiantuntija-sote sitten näyttäisi?

Järjestäjälle vahva vastuu. Tästä lakiehdotusta kiitetään. Jottei makeaa tulisi liikaa, muistutetaan tosin että maakuntia on tulossa liikaa. Siis: maakunnat, mutta vähemmän kuin 18.

Verotusoikeus maakunnille. Näin palveluja järjestettäisiin tarpeen eikä valtion suoman rahasumman perusteella. Ilman verotusoikeutta maakunnat joutuvat paikkaamaan rahoitusvajeitaan asiakasmaksuilla, asiantuntijat kirjoittavat.

Haitallista potilasvalintaa – siis kuuluisaa kermankuorintaa – pitäisi ryhmän mukaan vähentää rajoittamalla työterveysasiakkaiden kapitaatiokorvausta. Jos potilaalla on työterveyshuolto, hänet listoilleen ottava sote-keskus ei saisi hänestä ainakaan alkuvaiheessa korvausta tai korvaus olisi pieni.

Ja koska pakkoliikelaitostaminen saattaa joissain maakunnissa aiheuttaa ongelmia, tarkoituksenmukaisempaa olisi ryhmän mielestä antaa maakunnan itse määrittää, miten tilaaja ja tuottaja erotetaan.

Entä valinnanvapaus, perunoista kuumin?

Sanatarkasti näin: valinnanvapauden lisääminen sairausvakuutusjärjestelmän kautta olisi ollut säätelyteknisesti helpompaa kuin hallituksen esityksen valinnanvapausmalli. Siinä purtavaa.

Sivulla 7 ryhmä ehdottaa, että sote-keskus olisi vastuussa kaikista listautuneen asiakkaan sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuksista. Malli kannustaisi tuottajia toimivaan integraatioon ja kustannustehokkaaseen toimintaan. Asiakasneuvojat, case managerit, puolestaan varmistaisivat, että suurasiakkaat saavat palvelut kokonaisuutena.

Sote-keskuksen palveluvalikoiman ryhmä jättäisi maakuntien päätettäväksi. Asiakassetelit kelpaavat sosiaalihuollossa.

Jos uudistukseen vaiheistukseen liittyvät kannanotot jätetään huomiotta, tällainen olisi asiantuntijoiden sote pääosin. Maakunnille verotusoikeus, työterveys kapitaatiokorvausten ulkopuolelle, maakunnille lisää valtaa ja sote-keskuksille vastuu koko ketjun kustannuksista.

Löytyikö vastaus? Olisiko sote noin parempi?

Saattaisi olla. Mutta kysymys on irrelevantti. Noin suuret muutokset ajaisivat sote-hankkeen taas sekasortoon. Vastauskin riippuu keneltä kysyy. Soteen on mahdoton löytää yhtä totuutta.

Tarvitaan päätöksiä. Ratkaisuja. Valintoja.

Niitä varten Suomessa on kansan valitsema eduskunta ja sen luottamusta nauttivat hallitus.

Sote-ryhmän esittämät ratkaisut ovat perusteltuja, mutta olennaisempaa olisi miettiä, miten sote nyt saadaan aikaan eikä jarruttaa, vastustaa ja nostaa esiin huolia. Mitä jos lopetettaisiin ongelmien etsiminen. Mitä jos tehtäisiin.

Asiantuntijoiden viisain lause saattaa olla lausunnon viimeinen: on tärkeää, että uudistuksessa on valmiutta tarvittaviin korjausliikkeisiin.