Miten perustelet lääkemääräämiskäytäntösi?
Vaikka lääkehoidosta on runsaasti satunnaistettuja tutkimuksia, lääkkeitä ei välttämättä käytetä tutkimustulosten mukaisesti.
Rationaalinen lääkehoito on tarkoituksenmukaista lääkehoitoa. Käytetään lääkkeitä, joiden on osoitettu olevan vaikuttavia, lääkkeitä käytetään vain sairauksiin, joiden kohdalla on olemassa vaikuttavuusnäyttö, valitaan kustannuksiltaan edullisin lääke sekä määrätään vain tarpeellinen pakkauskoko. Järkevää, eikö niin? Kustannukset kurissa, enemmän hyötyä, vähemmän haittoja ja minimoidaan lääkehukka. Miksi tämä on käytännössä kuitenkin niin hankalaa?
Lääkäripäivillä kuulin kahden luennoitsijan keskenään päinvastaiset kommentit vastauksina viestiseinällä esitettyihin lääkehoitoa koskeviin kysymyksiin. Toinen vastasi, että "lääkkeestä X ei ole osoitettu olevan hyötyä tässä tilanteessa mutta "um etwas zu tun" voi sitä kokeilla". Toinen puolestaan totesi, että "ei ole mitään järkeä aloittaa uuden lääkkeen kokeilua, jos ensin ei ole arvioitu, onko sairauden hoito muilta osin hallinnassa. Tuolloin tulee kysyä, onko jotain, mitä potilas voi itse tehdä, ennen kuin vaihdetaan tai lisätään lääkitystä." Nämä vastaukset viestivät minulle seuraavaa: Kokeneenkin lääkärin voi olla vaikea muistaa, että lääkehoidon pitää perustua tutkimusnäyttöön eikä haluun auttaa. Lääkärillä ei myöskään ole aina aikaa tai mielenkiintoa pysähtyä pohtimaan, mistä potilaan huono hoitotasapaino voisi johtua.
Jokainen lääkäri varmasti toivoo, että potilaiden tarvitsemat vaikuttavat hoitomuodot olisivat käytettävissä. Terveydenhuoltoon varatut rahat riittävät vaikuttaviin hoitoihin, kunhan pysähdymme jokaisen potilaan kohdalla ennen reseptin kirjoitusta. Potilaskohtaisen päätöksenteon pitää perustua tutkimusnäyttöön, omaan kokemukseen tutkimusnäytön toimivuudesta kyseisen potilaan tyyppisessä tilanteessa, potilaan arvoihin sekä hoidon saatavuuteen. Kaikki nämä kohdat rajoittavat valintoja, eivät lisää niitä.
Vaikka lääkehoidosta on runsaasti satunnaistettuja tutkimuksia, lääkkeitä ei välttämättä käytetä tutkimustulosten mukaisesti. Rationaalinen lääkehoito on vastuullista hoitoa. Tarvitsemme sitä, jotta vaikuttavat hoitomuodot ovat jatkossakin lääkärin käytettävissä. On myös hyvä muistaa, että kaikki, mitä teet potilaan puolesta, jää häneltä itseltään tekemättä ja oppimatta. Lääke ei korvaa elintapamuutosten vaikutusta.
Dosentti Ilona Autti-Rämö on Kelan johtava ylilääkäri ja pohtii palstalla toiminnan ja päätösten perusteita.
