Kommentti

Sillä olen lääkäri

Samassa maailmassa näyttäytyy hetkessä koko elämän ihanuus ja kurjuus, ihmisyyden koko kirjo.

Pauliina Paananen
Kuvituskuva 1

Latu oli vasta-ajettu, luisto parempi kuin miesmuistiin. Olin lähtenyt matkaan aikaisin, jotta saisin parhaan hyödyn yön aikana liukkaaksi jäätyneestä ladusta. Yhtäkkiä ohitseni viiletti ensivasteen moottorikelkka, ja hetkeä myöhemmin latukahvilan pihassa näin hiihtäjän kouristavan. Hiihtolenkkini aamuauringossa jäi siihen; hetkeäkään empimättä riensin apuun. Sillä olenhan lääkäri.

Siskoni soittaa taas. Sukulaisen konsultaatio; niitä on viime aikoina ollut varsin tiuhaan. Sisareni lapsia on vakuutuksen turvin hoidettu yksityissektorilla, ja minulta kysytään kannanottoa vaivaan kuin vaivaan. Minulle uskotaan niin ortopediset kuin sisätautisetkin ongelmat, vaikka todellisuudessa olen täysin vieraantunut tavallisimpienkin tautien diagnostiikasta ja hoidosta. Konsultiksi ja reseptien kirjoittajaksi kelpaan silti, huolen lievittäjänä olen vertaani vailla. Sillä olen lääkäri.

Ensimmäistä vuotta lääketiedettä opiskeleva siskontyttöni on juuri ollut juonneopetuksessa terveyskeskuksessa ja kertoo minulle haltioissaan näkemästään ja kokemastaan. Hän on saanut vetää ensimmäistä kertaa valkotakin päälleen, ottaa huojuvat askeleet kohti yhä hämärän peitossa olevaa lääkäriyden identiteettiä. Työ oli ollut tarkkailijan silmin arkipäiväistä, epävarmuuden sietämistä. Se oli ollut jotain sellaista, jota uransa alkutaipaleella oleva nuori opiskelija ei ollut osannut aavistaa. Päällimmäisenä siskontytölleni oli jäänyt mieleen huojennus siitä, että kokenut terveyskeskuslääkärikään ei ollut tiennyt kaikkea välittömästi. Vaikka hän oli lääkäri.

Päivystän toisinaan äitiyslomalla ollessani. Se on mukavaa vaihtelua arjen rallille; eri tavalla raskaita öitä valvottavaksi kuin kotona. Kollega Raimo Puustinen kirjoitti hiljakkoin Potilaan Lääkärilehteen upean kirjoituksen lääkärien ja hoitajien yöstä sairaalassa. Kirjoituksen tarinat olivat itselleni hyvin omakohtaisia, kuten varmasti jokaiselle päivystystyön tekijälle. Samassa maailmassa näyttäytyy hetkessä koko elämän ihanuus ja kurjuus, ihmisyyden koko kirjo. Joka ikinen yö työ valvottaa tekijäänsä sairaalan seinien sisäpuolella. Hätä ei kunnioita kalenteria, ei vuosiloma-aikoja, ei väistä joulun pyhiä eikä juhannusta. Niinpä minäkin työskentelen toisinaan muiden katsellessa uudenvuoden ilotulitusta. Sillä olen lääkäri.

Päivystystä seuraavana yönä valvon kotona. Pojallani on vaikea laryngiitti, joka pakottaa istumaan ulkona rappusilla pakkasesta huolimatta. Huoli korventaa sisuskalujani; täytyykö meidän lähteä yön selkään päivystykseen. Samanlaisia hengitysvaikeuksia olen nähnyt päivystyspoliklinikalla kymmenittäin. Olen rauhoitellut vanhempia ammatillisella varmuudella. Tilanteen omakohtaistuessa kaikki osaaminen joutuu väistymään huolen tieltä, sillä oman lapsen sairastaessa objektiivisuus katoaa. Lääkäriäiti on kotona pelkkä äiti. Vaikka onkin lääkäri.

Lue myös

Näen nuoria syöpäpotilaita työssäni viikoittain, ja he koskettavat minua jokainen, mutta läheisen sairaus menee aivan eri tavalla luihin ja ytimiin. Sitä ei pysty käsittelemään ammatillisesti. Kuten maallikko, minäkin murrun surusta kuullessani, että opiskelukaverini on siirtynyt pitkän sairastamisen jälkeen saattohoitoon. Minun on vaikea hyväksyä ja käsitellä elämän rajallisuutta ja katoavaisuutta silloin, kun se uhkaa kadota läheltäni. Vaikka kuinka olen lääkäri.

Oikein hämmästyn pohtiessani, kuinka kokonaisvaltaisesti ammattini minut määrittelee. Olen aina halunnut uskoa lääkärin työn olevan vain työ muiden joukossa, mutta joudun lähes päivittäin myöntämään sen olevan enemmän. Se on osa minua, tahtomattanikin. Mikään muu ammatti ei sido eikä velvoita kuten tämä. Missään muussa työssä ei joudu ottamaan samalla tavalla kantaa ympäröivän maailman, sukulaisten ja ystävien murheisiin. Näin raskaana ei joudu kantamaan läheisten tai lasten sairauden taakkaa. Ellei ole lääkäri.

Olen virvoitellut hukuksiin joutunutta pientä lasta kylpylässä ja auttanut hemioireista potilasta lentokoneessa. Sillä olen lääkäri. Ja lääkäri on lääkäri, ladullakin.

Pauliina Paananen

Kirjoittaja on turkulainen anestesiologiaan erikoistuva lääkäri.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030