Kommentti

Terveydenhuollon johtamisen surkea tulevaisuus?

Terveydenhuollon turvallisuuden, tehokkuuden ja potilaiden saaman kohtelun taustalla on nimittäin aina ihminen.

Petja Orre
Kuvituskuva 1
Mikko Käkelä

Vuosia vellonut keskustelu julkisen terveydenhuollon johtamisen huonosta tilasta on saanut uusia kierroksia niin pahentuneen työvoimapulan, hoitajien uupumisen kuin koronakriisin myötä paisuneiden julkisen terveydenhuollon jonojen takia. Syyttävä sormi osoittaa usein johtajia.

Terveydenhuollon johtajien ja esihenkilöiden työlista on hengästyttävää luettavaa. On budjettileikkausten uhkaa, uupuneita, alanvaihtoa suunnittelevia ammattilaisia ja Suomen historian suurimman hallinnollisen keikauksen, sote-uudistuksen, valmistelua. Osansa saavat kaikki esihenkilötehtävissä olevat aina osastonhoitajasta johtajalääkäriin.

Seuraavan kahden vuoden aikana kymmenien tuhansien sote-ammattilaisten palkanmaksaja vaihtuu. Uudistuksen valmistelu vaatii terveydenhuollon johtajilta ja esihenkilöiltä satoja tuhansia tunteja työtä, Powerpoint-sulkeisia ja integraatiosuunnittelua. Valmista pitäisi tulla ennätysajassa ja samaan aikaan huolehtia nykyisten organisaatioiden toiminnasta – ja niiden työntekijöiden hyvinvoinnista.

Ihmisten johtaminen on prosesseja vaikeampaa, ja siksi organisaatioilla pitäisi olla rohkeutta investoida johtajien säännölliseen kouluttamiseen ja hyvän johtamiskulttuurin vaalimiseen.

Sote-uudistus kiinnostaa kentällä ja työntekijät odottavat oikeutetusti vastauksia. Maksajan nimellä palkkakuitissa tuskin on merkitystä, mutta huolet oman työn sijainnista, työn tekemisen tavoista ja tehtävänkuvasta ovat todellisia. Työ on osa identiteettiä, ja siksi työnantajan vaihtuminen ei ole tekninen, vaan kulttuurinen muutos. Muutosahdistuksen aiheuttamien tunteiden tyrskyissä luoviminen vaatii esihenkilöilta läsnäoloa ja aikaa.

Terveydenhuollon johtamisongelmiin ratkaisuksi tarjotaan usein sitä, että lääkärien sijaan terveydenhuoltoa johtaisivat kauppatieteilijät tai insinöörit. Alan ulkopuolelta tulee usein tuoreita ajatuksia ja erilaista osaamista. Voi kuitenkin olla, että terveydenhuollon ulkopuolelta katsottuna ongelmat näyttävät helpommin ratkaistavilta, kuin miksi ne tässä kompleksisessa ympäristössä todellisuudessa osoittautuvat. Terveydenhuollon turvallisuuden, tehokkuuden ja potilaiden saaman kohtelun taustalla on nimittäin aina ihminen. Ihmisten johtaminen on prosesseja vaikeampaa, ja siksi organisaatioilla pitäisi olla rohkeutta investoida johtajien säännölliseen kouluttamiseen ja hyvän johtamiskulttuurin vaalimiseen. Vasta sen jälkeen on reilua arvioida, onnistuuko johtaja tehtävässään.

Johtajuudessa onnistumiseen tarvitaan myös resursseja. Se tarkoittaa rahaa osaajien palkkaamiseen ja palkitsemiseen, vapautta toiminnan suunnitteluun ja aikaa ihmisten johtamiseen. Johtajana onnistumisen tavoitteet pitää määritellä ja niitä pitää seurata. Johtajuuden oikeutus tulee tavoitteiden saavuttamisen ja henkilökunnalta saadun luottamuksen kautta, ja siksi johtajapestin jatkumisen tulee olla näistä riippuvaista. Esihenkilöiden tehtäviä ei ole tarkoitettu eläkeviroiksi, vaan oikeutus tehtävään tulee ansaita yhä uudestaan.

Lue myös

Jatkossa resursseja saattaa olla entistä vähemmän. Sote-uudistus uhkaa kasvukeskusten erikoissairaanhoidon rahoitusta. Perusterveydenhuollolle puolestaan saattaa koettaa laihdutuskuuri, kun kunnat kamppailevat elinvoimastaan ja pyrkivät varmistamaan sote-uudistuksen jälkeisen rahoituspohjansa. Sellaista ihmettä, jossa perusterveydenhuollosta leikkaaminen olisi lyhentänyt jonoja tai parantanut palveluita, ei ole vielä nähty. Luottamus siihen, että hyvinvointialue laittaa sitten asiat uudelleen kuntoon, on vahva mutta vaarallinen. Terveydenhuollon johtajien vastuulle jää muistuttaa, että kerran terveydenhuollosta leikattuja rahoja ja sieltä lähteneitä ammattilaisia ei tahdo saada millään takaisin.

Näyttää siltä, että terveydenhuollon johtajat joutuvat seuraavina vuosina melkoiseen painekattilaan. Jos haluamme parempaa johtajuutta terveydenhuoltoon, toimeen on ryhdyttävä heti. Organisaatioiden pitää luoda selkeyttä ja hälventää avoimuudella muutosahdistusta. Johtajilta saa ja pitää vaatia hyvää johtajuutta – siinä onnistuakseen esihenkilöt tarvitsevat tukea, valmennusta ja sparrausta. Johtajat tarvitsevat myös aikaa johtamiselle ja resursseja onnistumiseen. Muuten johtamisen tulevaisuus näyttää surkealta.

Kirjoittaja on terveydenhuollon erikoislääkäri.

Kirjoittajat

Petja Orre

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030