1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Uusi normaali: lapset kärkeen
Kommentti

Uusi normaali: lapset kärkeen

On aika herätellä keskustelua yhteiskunnan tärkeysjärjestyksestä.

Uusi normaali: lapset kärkeen Kuva 1 / 1 Kuva: Kimmo Brandt

On jälleen se viikko vuodesta, jolloin kymmenettuhannet lapset aloittavat koulutiensä ja sadat tuhannet lapset ja nuoret palaavat kouluun. Yleensä tähän aikaan vuodesta muistutellaan autoilijoita pienistä "keltanokista" liikenteessä ja sanomalehtien kannessa mainostetaan koulureppuja ja kimaltavia lenkkareita.

Tänä vuonna on toisin. Kouluviikon alkua leimaa pelko koronavirustartuntojen lehahtamisesta, ja valtakunnan pääuutislehden etusivulla mainostetaan maskeja. Sosiaalisessa mediassa mitellään maskien tehokkuuden lisäksi siitä, pitäisikö kouluja avata lähiopetukselle lainkaan.

On meidän aikuisten vastuulla, millaiset arvet tämä virus jättää yhteiskuntaan ja korona-ajan lapsiin.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan kaikilla alle 18-vuotiailla on oikeus oppimiseen ja koulutuksen on tuettava "lapsen kasvua täyteen mittaansa". Etäopetus ei riitä näiden vaatimusten täyttämiseen. Sosiaalisia taitoja (mm. ryhmätöiden tekemistä) ei opi yksin ruudulta. Kotitaloustunneilla itsenäistyvät nuoret opettelevat monia tarpeellisia arjen taitoja.

Taito- ja taideaineet tarjoavat onnistumiskokemuksia etenkin niille lapsille, joilla on oppimisvaikeuksia tai jotka tähtäävät peruskoulun jälkeen ammatillisiin opintoihin. Niiden opettaminen etänä on liki mahdotonta, ja erot kotien ruokakaapeissa, soitinvalikoimassa sekä piirustus- ja käsityötarvikkeissa ovat kohtuuttoman suuret.

Etäopetus lisää lasten välistä epätasa-arvoa muutenkin. Suomessa yli 110 000 lasta elää pienituloisissa perheissä. Tyypillisesti juuri näissä perheissä vanhempien etätyö ei ole mahdollista, kun taas korkeasti koulutetut tietotyöläiset jäävät kotiin tukemaan lastensa koulutyötä ja auttamaan, kun Teams, Meets ja Classroom takkuilevat. Lisäksi esimerkiksi Helsingin seudun julkinen liikenne varoittaa vähentävänsä vuoroja ja nostavansa lippujen hintoja, ja myös tämä osuu pahiten pienituloisiin perheisiin.

Priorisointi on aiemmin liitetty lähinnä terveydenhuollon kustannuskehityksen hillitsemiseen. Priorisointi on monille lähes kirosana, mutta nyt on aika herätellä laajempaa keskustelua suomalaisen yhteiskunnan tärkeysjärjestyksestä. 1990-luvun lama opetti, että koulutusleikkaukset jättivät pitkät jäljet lapsiin ja nuoriin. Näitä jälkiä paikkaamme edelleen.

Lue myös

On meidän aikuisten vastuulla, millaiset arvet tämä virus jättää yhteiskuntaan ja korona-ajan lapsiin. Meidän aikuisten tulisi tehdä kaikkemme, että lapset saisivat elää ja käydä koulua mahdollisimman normaalisti. Se lisää lasten uskoa tulevaisuuteen ja heidän mahdollisuuksiaan pärjätä.

Meidän on näytettävä lapsille, että luotamme tutkittuun tietoon ja tietoa tulkitseviin viranomaisiin ja päättäjiin. Meidän on osoitettava omalla toiminnallamme, että lasten käsissä on Suomen tulevaisuus. Vapaaehtoisten valintojen lisäksi toivon tähän valtiovallan ohjausta.

Kumpi nousee tärkeysjärjestyksen kärkeen: aikuisten oikeus rajoittamattoman suuriin vapaa-ajan tapahtumiin vai lasten oikeus leikkiin ja koulunkäyntiin?

Kirjoittaja on nuorisolääketieteen dosentti, joka toivoo näkevänsä myönteisiä muutoksia lasten ja nuorten terveydessä ja hyvinvoinnissa.

Kirjoittajat
Silja Kosola

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Kainuussa ei toistaiseksi näyttöä koronaviruksen brittivariantista

Viralliset tulokset tulevat viikonlopun tienoilla.

Ajassa
Kelan tutkijat ehdottavat liukuvaa lääkekattoa

Vuosiomavastuu täyttyi kahdessa viikossa 1952 henkilöllä.

Ajassa
Saadaanko lääkkeitä? Muuttuuko sairaaloiden sijainti?

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelmaluonnoksen.

Blogi
Aikaa on

Asenne työaikaa kohtaan on Yhdysvalloissa hyvin erilainen kuin Suomessa, kirjoittavat Laura ja Toni Seppälä.

Tieteessä
HIV-pandemian juuriminen on yhä kesken

Epidemian rajoittamisessa edistytty huomattavasti.

Kommentti
Mikä on riittävä kattavuus koronarokotteelle?

Infektioiden torjunta on yksilöä laajempi työ- ja potilasturvallisuusasia, kirjoittaa Joel Kontiainen.