Muistihäiriöt ja dementia

Muistihäiriö- ja dementiapotilaat ovat lähivuosikymmeninä suuri haaste sosiaali- ja terveydenhuollolle. Väestön ikärakenteen vanhenemisen myötä dementiapotilaiden määrä ja samalla hoitokustannukset kasvavat. Parannettavissa ja hoidettavissa olevien potilaiden varhainen tunnistaminen ja hoitokäytännön kehittäminen ovat ratkaisevan tärkeitä kustannusten kannalta. Suomen muistitutkimusyksiköiden asiantuntijaryhmä korostaa, että muistihäiriöyksiköiden verkoston rakentaminen, tutkimus- ja hoito-ohjelman laatiminen sekä tiedotus- ja koulutusjärjestelmän luominen on käynnistettävä pikaisesti. Asiantuntijaryhmä on koonnut seuraavassa esitettävät muistihäiriö- ja dementiapotilaiden tutkimuksen ja hoidon perussuuntaviivat.

Suomen Muistitutkimusyksiköiden Asiantuntijaryhmä

Käytetäänkö meillä liian paljon "lepositeitä" ja eristystä psykiatrisessa hoidoss?

Psykiatrisessa hoidossa joudutaan aina käyttämään myös vastentahtoisia hoitokeinoja. Niitä tulisi käyttää kuitenkin mahdollisimman vähän. Kirjoittajan mielestä tarvitaan asenteiden muutosta ja lepositeiden ("pakkopaitojen") käytöstä luopumista aina kun se on suinkin mahdollista. Vuoden 1978 alussa voimaanastuneen mielisairaslain osauudistuksen yhteydessä on pakkokeinojen käyttö psykiatrisessa hoidossa rajattu koskemaan ainoastaan niitä tilanteita, jolloin henkilö on hoidossa tahdostaan riippumatta. Lääkintöhallituksen ohjeiden täydennyksenä se kiinnitti huomiota seuraaviin näkökohtiin:

Kalle Achté

Lääkkeet päihteenä ja huumeena

Lääkkeiden käyttö päihteenä on lisääntynyt erityisesti koululaisten keskuudessa. Perinteisten päihdelääkkeiden ohella väärinkäytössä on monia yllättäviltäkin tuntuvia valmisteita. Ilmiöstä on syytä kantaa huolta, sillä lääkkeiden seka- ja päihdekäyttö voi olla vaarallista terveydelle ja se voi johtaa myös vahvempien huumeiden käyttöön.

Tero Taiminen

Päihderiippuvuuden diagnostiikka uudistuu

Päihderiippuvuusoireyhtymän kriteerejä on viime aikoina vilkkaan tutkimustyön jälkeen uudistettu. Oireyhtymän kriteerit ovat samat riippumatta siitä, mitä päihdettä potilas on käyttänyt. Uusia diagnostisia järjestelmiä on kaksi, DSM-IV ja ICD-10. Suomessa siirrytään vuoden 1996 alusta ICD-10:een perustuvaan tautiluokitukseen. Päihderiippuvuus tiivistää eräitä potilaan ongelmia yhteen diagnoosiin, millä on merkitystä potilaan hoitoa ja ennustetta arvioitaessa.

Kari Poikolainen

Kestouniterapia

Kestouniterapiaksi kutsutaan lääkkeillä aikaansaatua unitilaa, jonka syvyyttä ja pituutta voidaan säädellä. Sveitsiläinen Kläsi käytti v. 1922 skitsofrenian hoitoon laskimoon annettua Somnifen-barbituraattia: toistuvia barbituraattiruiskeita käyttäen potilas pidettiin unessa jopa yli kaksi viikkoa. Hoitoon liittyvät kuolemantapaukset johtivat kuitenkin uusien lääkkeiden kokeiluun. Potilasvalintaa ja valvontaa tehostamalla vakavat komplikaatiot ja kuolementapaukset vähenivät. Anestesiologisten hoitomenetelmien avulla asfyksiaan johtavat tilanteet saatiin paremmin hallintaan. Uudet psyykenlääkkeet sekä insuliinisokki ja aivojen sähköärsytyshoito korvasivat vähitellen kestouniterapian toisen maailmansodan jälkeen, joskin menetelmän erilaisia yhdistelmiä käytettiin rajoitetusti mm. Neuvostoliitossa vielä 1970-luvulla.

V.P. Savolainen

Alkoholiongelmaisen potilaan hoito vieroitusvaiheessa

Alkoholiongelmaisen potilaan hoito vieroitusvaiheessa on yleensä selväpiirteistä. Muutama peruslääke riittää tavallisesti hyvin, eikä niiden lyhytaikaisesta käytöstä pitäisi aiheutua merkittävää riippuvuusriskiä. Bentsodiatsepiinit eivät kuitenkaan ole suositeltavia pitkäaikaiseen hoitoon, koska potilaat tulevat niistä helposti riippuvaisiksi. Wernicken enkefalopatian ehkäisemiseksi on tärkeää antaa potilaalle tiamiinia, mahdollinen glukoosi-infuusio annetaan vasta sen jälkeen. Elektrolyyttihäiriöiden korjaamiseen riittää yleensä urheilujuoma tai tasapainoitettu kivennäisvesi, ja hypofosfatemia korjaantuu useimmiten parhaiten maidolla.

Kalevi Laitinen, Risto Roine

Sähkösokkihoidon historiaa

Erilaiset somaattiset hoitomuodot, kuten lobotomia, kestounihoito, insuliinikoomahoito ja lääkkeillä tai sähköllä tehdyt kouristushoidot mullistivat mielisairaalapotilaiden hoidon 1930-1950-luvuilla. Psykofarmakoiden kehittyminen siirsi muut somaattiset hoidot historiaan anekdooteiksi, mutta sähkösokkihoidolla on edelleen tärkeä osa vaikeasti masentuneiden ja maniaa sairastavien potilaiden hoidossa.

Risto Vataja

Lääkkeiden käyttö psykiatriassa ennen klooripromatsiinia

Klooripromatsiini esiteltiin ensi kerran lääkärikokouksessa Pariisissa 26.5.1952. Klooripromatsiiniaikakauden voidaan katsoa alkaneen tuosta päivästä, mutta mitään nopeaa muutosta psykiatrisessa hoitokäytännössä ei kuitenkaan tapahtunut. Sairaaloissa luotettiin 50-luvulle saakka insuliini- ja sähköhoitoon, mutta lääkkeitäkin käytettiin.

Aarno Harenko

Psyykenlääkkeet ja epilepsia

Neurologialla ja psykiatrialla on yhtymäkohtia, ja niiden eräät erot ovat biologisesti katsoen perustuneet tutkimusmenetelmien epätarkkuuteen. Uusien menetelmien myötä tulokset ovat tarkentuneet ja aikaisempia käsityksiä on jouduttu monelta osin muuttamaan. Vanha kokonaisvaltainen neuropsykiatrinen lähestymistapa on voimistunut, mistä osoituksena ovat mm. alan tuoreet käsikirjat. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan eräiden tunnettujen lääkeaineiden ominaisuuksia, käyttöä, vaikutuksia ja sivuvaikutuksia neurologisten ja psykiatristen sairauksien hoidossa. Vanhojen lääkkeiden lisäksi esitellään eräitä uusia kehityssuuntia.

Mauri J. Mattila, Marja Mattila-Evenden

Päihdediagnoosit ja päihdepotilaiden hoitokustannukset yliopistosairaalassa

Päihteisiin liittyvää erikoissairaanhoidon palvelujen käyttöä ja kustannuksia Tampereen yliopistollisessa sairaalassa selvitettiin poistoilmoitustietojen perusteella vuodelta 1992. Päihde-ehtoisiksi hoidoiksi katsottiin kaikki sellaiset vuodeosastohoitojaksot ja poliklinikkakäynnit, joissa potilaan poistoilmoitustietoihin joksikin diagnoosiksi oli kirjattu päihdediagnoosi. Päihde-ehtoisiksi osoittautui 0,6 % potilaista ja 2,1 % hoitopäivistä, vaikkakin esiintyvyydessä oli suuria klinikka- ja osastokohtaisia eroja. Päihteistä alkoholi oli selvästi yleisin ja tyypillinen potilas oli keski-ikäinen mies. Poistoilmoitustiedoista saatu aineisto muodostui yksinomaan vaikeasti päihdeongelmaisista. Silti kokonaiskustannukset olivat aikaisempia arvioita suuremmat: vuodeosastoilla 10 miljoonaa markkaa ja poliklinikoilla 1 miljoona markkaa. Sairaalahoidon jälkeen 75 % päihdepotilaista tarvitsi jatkohoitoa.

Päivi Sillanaukee, Pekka Sillanaukee, Raimo Anttila, Kaija Seppä