Beetasalpaajan ISA-aktiivisuus vaikuttaa Raynaud’n ilmiön riskiin
Beetasalpaajiin liittyvä Raynaud’n ilmiö on tunnettu ainakin 40 vuotta. Beetasalpaajat eroavat toisistaan mm. beetareseptoriselektiivisyyden ja ns. ISA-aktiivisuuden (osittainen beeta-agonistivaikutus) suhteen. Systemaattisessa katsauksessa ja verkostometa-analyysissä (38 tutkimusta, 57 026 potilasta) perifeeristä vasokonstriktiota esiintyi 7 %:lla beetasalpaajaa saaneista ja 4,6 %:lla lumetta saaneista. Atenololiin ja propranololiin liittyi lumetta suurempi perifeerisen vasokonstriktion riski toisin kuin pindololiin ja asebutololiin. Tutkijoiden mukaan beeta1-selektiivisyydellä ei ole vaikutusta perifeerisen vasokonstriktion riskiin, kun taas ISA-aktiivisuudella on perifeeriseltä vasokonstriktiolta suojaava vaikutus.