Kalsitoniinin käyttö sai tiukat rajoitukset

Euroopan lääkelautakunta (CHMP) Lontoossa kehottaa lopettamaan kalsitoniinia sisältävän nenäsumutteen (Miacalcin Nasal, Novartis) käytön menopaussin jälkeisen osteoporoosin hoitona. Lääkkeen käyttö voi jatkua tietyissä sairaustiloissa injektioina ja infuusioina (Miacalcic, Novartis) mahdollisimman lyhyen aikaa ja pienimmällä mahdollisella annoksella. Hoidon hyötyjen ja haittojen uudelleenarviointi on paljastanut, että pitkäaikaiskäyttöön liittyy lisääntynyt syöpäriski. Pitkäaikaisessa kalsitoniinihoidossa syöpävaara oli 0,7-2,4 % suurempi kuin lumehoidossa, ja riski oli suurin intranasaalivalmisteella hoidetuilla. CHMP kehottaa poistamaan valmisteen markkinoilta, koska nenäsumute on tarkoitettu yksinomaan osteoporoosin hoitoon ja siihen on myös muita lääkevaihtoehtoja. Injektioiden ja infuusioiden käyttö voi jatkua äkillisen immobilisaation aiheuttamassa luukadossa, mutta vain 2-4 viikon ajan. Lääke soveltuu myös Pagetin luutaudin hoitoon enintään kolmen viikon ajan potilailla, joiden sairaus ei reagoi muihin vaihtoehtoisiin hoitoihin tai ne eivät sovi potilaalle. Lääkettä voi käyttää edelleen myös syöpään liittyvässä hyperkalsemiassa.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Lihavuusleikkauksiin liittyvät komplikaatiot

Lihavuus lisää merkittävästi monia sairauksia ja oireyhtymiä. Painon pudotuksella useimmat ­liitännäissairaudet joko helpottuvat tai paranevat kokonaan. Konservatiivisen hoidon keinot, kuten vähäkalorinen dieetti, elämäntapamuutokset ja liikunta, ovat suositeltavia ennen operatiiviseen hoitoon ryhtymistä. Sairaalloisessa (BMI 40 tai yli) tai vaikeassa lihavuudessa (BMI 35-39,9), johon liittyy jokin liitännäissairaus, mahalaukun ohitusleikkaus on aiheellinen sekä lihavuuden aiheuttaman invaliditeetin että ennen kaikkea sen aiheuttamien liitännäissairauksien hoitamiseksi. Leikkaus ei kuitenkaan ole riskitön. Potilasvahinkolautakunta on useissa tapauksissa arvioinut sitä, milloin lihavuusleikkauksen komplikaatiot tulevat korvattavaksi potilasvahinkona.

Juhani Kaivola, Lasse Lehtonen

Kunnanvaltuustoissa tarvitaan terveysosaamista

Lokakuiset kuntavaalit käynnistävät terveydenhuollon näkökulmasta katsottuna tärkeän vaalikauden. ­Palvelujärjestelmä muovataan lähivuosina uuteen uskoon, mikä tietää kunnille suuria muutoksia. Kunta on julkisten terveyspalveluiden tärkein toimija ja kehittäjä.

Elli Alarotu

in memoriam: Lauri Autio 14.7.1921-14.6.2012

Professori, lääkintämajuri Lauri Autio kuoli kotonaan Espoossa 14.6.2012 lähes 91 vuoden iässä. Hän oli syntynyt Viipurissa 14.7.1921. Sotavuosina hän palveli jalkaväen joukkueen johtajana, pataljoonan adjutanttina sekä komppanian päällikkönä. Hän valmistui lääkäriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1950, lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1955 ja sisätautien erikoislääkäriksi 1956.

Pentti Siltanen, Timo Somer, Reijo Tilvis

in memoriam: Franz-Eduard Krusius 29.6.1912-4.5.2012

Professori, ylilääkäri Franz-Eduard Krusius, Suomen kliinisen kemian uranuurtaja ja Suomen ensimmäinen päätoiminen laboratoriolääkäri, kuoli 4.5.2012. Hän oli syntynyt Berliinissä 29.6.1912. Hän aloitti lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1932 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1941. Samana vuonna hän väitteli sitruunahappokierrosta lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi.

Erkki Leskinen, Matti Krusius, Tom Krusius

in memoriam: Paula Rantakallio 1.7.1930-8.7.2012

Keskellä kauneinta kesää saimme suruviestin, että kansanterveystieteen emerita professori Paula Rantakallio menehtyi pitkälliseen sairauteen kotonaan Oulussa. Hän syntyi Kemissä 1930, valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1957 ja lastenlääkäriksi 1965. Professorin pätevyyden hän sai 1973. Hän oli kansanterveystieteen uranuurtaja Pohjois-Suomessa, joka oli vielä 1960-luvulla kehitysaluetta verrattuna eteläiseen Suomeen. Toimiessaan lastenlääkärinä Oulussa hän kohtasi monenlaisia puutteita äitien ja lasten terveydessä. Vaikka imeväiskuolleisuus oli jo selvästi vähentymässä, tilanne ei ollut läheskään tyydyttävä. Sen vuoksi tarvittiin paikallista tutkimustietoa terveydenhuollon parantamiseksi.

Marjo-Riitta Järvelin, Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi, Anja Taanila, Anna-Liisa Hartikainen, Matti Isohanni, Irma Moilanen

in memoriam: Nils G. Kock 29.1.1924-24.8.2011

Professor Nils G. Kock har avlidit i en ålder av 87 år. Nils (Nicke) Kock var en av världens mest kända tarmkirurger, och en av de få som fått en operation uppkallad i sitt eget namn.

Krister Höckerstedt, Lars Göran Johnsson

Turhaan ei puhuta ikuisesta Roomasta

Lääkärien kulttuuriseura järjesti jo kuudennen kerran matkan Roomaan teemanaan lääketieteen historia antiikin ajoista lähtien. Rooma teki suuren vaikutuksen omalla elävyydellään, johon yhdistyy moni­tuhatvuotinen historia.

Ansiokas ­kokonaisuus neuropsykiatriasta

Kliininen neuropsykiatria alkaa mielenkiintoisella kuvauksella alan historiasta, jossa käydään läpi neuropsykiatrian varsin menestyksekkäitä alkumetrejä Suomessa ja sitä miten hermo- ja mielitautien erikoisala eriytyi neurologiaan ja psykiatriaan. Tämän eriytymisen ansiosta psykiatria ja neurologia pääsivät kehittymään omina aloinaan. Toisaalta neurologien tehdessä pesäeroa psykiatriaan neurologisen sairauden tai vamman vaikutukset mielen toimintoihin, emootioihin ja käytökseen jäivät vähemmälle huomiolle. Suomessa neuropsykiatrian ja käyttäytymisneurologian osaaminen jäi joidenkin alasta kiinnostuneiden neurologien ja psykiatrien itsenäisen kouluttautumisen varaan toisin kuin esim. USA:ssa, jossa käyttäytymisneurologia ja neuropsykiatria ovat oma erikoisalansa.

Kaisa Hartikainen

Kun valot sammuvat ­ihmismielessä

Kuvitelkaa olevanne viemässä tavaroita valaistulle ullakolle ja valot sammuvat yllättäen. Tulee säkkipimeää ja olette hädissänne siitä huolimatta, että ympäristö on periaatteessa tuttu. Silmät tottuvat hiljalleen pimeään ja samalla sokaiseva valaistus palaakin sammuakseen taas hetken kuluttua. Hämärän huoneet on kuvaus vastaavanlaisesta tapauksesta, mutta siinä valot välkkyvät ja pimenevät ihmismielessä.

Juha T. Laine