Poliisi kaipaa lisää huolellisuutta näytteiden ottoon rikostapauksissa

Joka kymmenenteen seksuaalirikosepäilyyn liittyy terveydenhuollon puutteellisesti ottamia näytteitä. Keskusrikospoliisin mukaan näytteitä paitsi otetaan väärin, myös pakataan ja säilytetään väärin.

Essi Kähkönen

Iholeishmaniaasi on mainio valepukeutuja

Iholeishmaniaasidiagnoosia pääsee harvoin tekemään kotimaassa. Hiekkakärpäsen levittämää leishmaniaasia esiintyy kuitenkin suomalaistenkin suosimissa matkailumaissa Välimeren eteläpuolella ja Turkissa. Se voi olla sinnikäs, hoitoresistentti yksinäinen näppylä tai muutaman näppylän ryhmä kasvoilla tai raajassa, ja sitä on voitu pitää sarkoidoosina, atyyppisena mykobakterioosina, jopa ihosyöpänä tai iholymfoomana. Hampurissa tehty tutkimus osoitti, että leishmaniaasi oli siellä alidiagnosoitu. PCR-menetelmä löysi Leishmanian ihomuutoksista, joita oli histologisen kuvan perusteella pidetty granulomatoottisen tulehduksen eri variaatioina. Mukana oli mm. sarkoidoosi, vierasesine- ja rengasgranulooma. Osassa tapauksista Leishmanioiden määrä ihossa oli liian pieni, jotta diagnoosiin olisi päästy suoraan histologisen kuvan perusteella. PCR-menetelmä toimi kuitenkin parafiiniin pedatusta kudosnäytteestä, mikä mahdollistaa diagnoosin tekemisen vielä jälkeenpäinkin. Voi olla, että leishmaniaasi löytyisi Suomessakin useammin, jos osaisimme epäillä sitä, ja kysyä potilaiden tavalliset turistimatka-anamneesit.

Sirkku Peltonen

Rollaattoristako apua keuhkoahtaumatautiin?

Kanadalaiset selvittivät, tosin vain 31 COPD-potilaan (FEV1 < 59 % viitearvosta) kohdalla, olisiko kotiin luovutettu rollaattori avuksi kuntoutuksessa. Ohjelmassa 18:lle annettiin rollaattori 8 viikoksi. 6 minuutin kävelytestissä rollaattorin käyttäjät paransivat tuloksiaan, mutta elämänlaatuun muutosta ei tullut. Kahdeksan käytti apuvälinettä vähemmän kuin kolmesti viikossa; säännöllisillä käyttäjillä tulokset olivatkin parempia. Tällaista apuvälinettä kotiin luovutettaessa olisi aina tarkistettava, käytetäänkö sitä, ja valittava pitkäaikaiskäyttöön vain siihen motivoituneet. Tuttu juttu Suomessakin: osa apuvälineistä jää vähälle käytölle.

Hannu Puolijoki

Eturauhassyövän hormonaalinen hoito lisää diabeteksen ja sepelvaltimotaudin riskiä

Suomessa todetaan yli 5 000 uutta eturauhassyöpätapausta vuodessa. PSA-mittauksien yleistymisen myötä todetaan yhä enemmän oireettomia, paikallisia ja hyväennusteisia eturauhassyöpiä. Lähes 90 % uusista tautitapauksista on paikallisesti rajoittuneita, jolloin viisivuotisennuste on melkein 100 %. Jos odotettavissa oleva elinikä ei ole kovin pitkä, esim. potilaan iän takia, on paikallisen eturauhassyövän aiheuttama elinikäinen kuolemanriski varsin vähäinen. Huolestuttava havainto onkin se, että paikalliseen eturauhassyöpään sairastuneiden miesten kuolleisuus muihin syihin on suurempi kuin niillä miehillä, joilla paikallista eturauhassyöpää ei ole todettu. Osa lisääntyneestä kuolleisuudesta saattaa johtua eturauhassyöpään annetuista hoidoista.

Sirkku Jyrkkiö

Reagoi postoperatiiviseen trombosytoosiin

Trombosytoosi jaetaan etiologiansa perusteella primaariin ja sekundaariseen. Primaarista tavataan myeloproliferatiivisissa sairauksissa, sekundaarista taas verenvuotoon, infektioon ja maligniin sairauteen liittyen, sekä myös operatiivisten toimenpiteiden, kuten suurten urologisten leikkausten jälkeen.

Ossi Lindell

Kotiruoka tekee ihmeitä!

70. ikävuoden jälkeen monet ihmiset vähentävät energian saantiaan, alkavat laihtua ja heille kehittyy lihaskatoa. Seurauksena tästä on toiminnanvajeita, infektioherkkyyttä, kaatumisia ja murtumia. Haurastuminen kiihtyy laitoshoitoon siirryttäessä. Hollannissa tehdyssä satunnaistetussa kontroidussa tutkimuksessa, johon osallistui 178 vanhainkodissa asuvaa vanhusta (keski-ikä 77 v), selvitettiin, voisiko kodinomaisella tarjoilulla, kauniilla kattauksella ja valinnanmahdollisuuksilla lisätä vanhusten energiansaantia. Osastoja arvottiin kahteen ryhmään, joissa puolessa käytettiin kauniita pöytäliinoja ja kukkia ja ruoka tarjoiltiin tarjoiluastioista. Kontrolliosastoilla pitäydyttiin valmiiksi annostellussa ruoassa, jonka asukkaat olivat saaneet valita kaksi viikkoa etukäteen ja joka tarjoiltiin muoviastioissa ruokakärryistä. Puolen vuoden seurannassa kodinomaisissa olosuhteissa ruokaa nauttineet söivät keskimäärin 991 kJ enemmän kuin kontrollinsa. Lupaavaa oli, että lihaskadon ja infektoiden ehkäisyn kannalta tärkeää proteiinia interventioryhmäläinen sai vuorokaudessa keskimäärin 8,6 g enemmän. Heidän ravitsemustilansa oli parantunut, kun se kontrolleilla oli heikentynyt. MNA-mittarin mukaan heikossa ravitsemustilassa olevien määrä oli interventioryhmässä vähentynyt 17 %:sta 4 %:iin, kun se kontrolliryhmässä oli lisääntynyt 11 %:sta 23 %:iin.

Kaisu Pitkälä

Tyroksiinihoito pienentää struumaa myös lapsilla

Krooninen autoimmuunityreoidiitti (AIT) on hypotyreoosin yleisin syy. AIT:ssä kilpirauhanen voi myös suurentua struumaksi ilman hypotyreoosia. Tyroksiinihoito pienentää tutkitusti kilpirauhasen kokoa aikuisilla AIT-potilailla. Lapsilla tyroksiinihoito aloitetaan yleensä vasta, jos heillä struuman lisäksi todetaan hypotyreoosi.

Camilla Schalin-Jäntti

Ryhmäterapia ehkäisee synnytyksen jälkeistä masennusta

Synnytyksen jälkeinen masennus on haitallista, ei vähiten kehittyvän lapsen kannalta. Aiemmin sairastettu masennus ja rasittava psykososiaalinen tilanne lisäävät huomattavasti synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä. Jos riskiäidit tunnistetaan, miten heitä pitäisi hoitaa, jottei masennus puhkeaisi? Tutkimukseen valittiin 99 sosiaalitukea saavaa äitiä, joilla oli riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Interventioryhmään kuuluvat 53 äitiä osallistuivat synnytyksen jälkeen neljän viikon aikana neljään, tunnin kestäneeseen, 3-5 äidin ryhmäterapiaistuntoon ja niitä seuranneeseen booster-istuntoon. Interventio oli luonteeltaan interpersoonallisesti orientoitunutta. Vertailuryhmän 46 äitiä hoidettiin synnytyksen jälkeen tavallisesti. Äidit tutkittiin ennen interventiota ja kolme kuukautta sen jälkeen. Interventioryhmän äideistä 2 (4 %) sairastui seuranta-aikana masennukseen, kun vastaava määrä verrokkiäideillä oli 8 (20 %). Aineiston pienuudesta huolimatta ero oli merkitsevä (p = 0,04). Sen sijaan depressiopisteissä ja toimintakyvyssä syntyneet erot eivät tulleet merkitseviksi, vaikka olivatkin interventioryhmässä parempia. Näyttää siltä, että suhteellisen kevyellä ja varsin lyhyen koulutuksen vaativalla ryhmäinterventiolla voidaan merkitsevästi vähentää synnytyksen jälkeistä masennusta riskiäitien ryhmässä. Tärkeää olisikin paneutua varhaisessa vaiheessa fyysisten riskitekijöiden ohella myös psyykkisiin riskitekijöihin ja suunnitella niiden edellyttämä synnytyksen jälkeinen hoito.

Raimo K. R. Salokangas

Anestesialääkäripula - nyt ja vielä kymmenen vuoden kuluttua?

Kiitän Kajantietä, Halilaa, Ihalaista ja Vänskää tärkeästä keskustelun avauksesta, joka koski lähitulevaisuuden erikoislääkärityövoiman määrää ja riittävyyttä (SLL 38/2006, s. 3865-70). Tutkimus onkin saanut ansaitsemaansa julkisuutta. Tutkimuksen pohdintaosassa tuodaan ansiokkaasti esille tutkimusasetelman sekä saatujen tulosten että niiden sovellettavuuden rajoituksia. Kirjoituksessa arvioidaan, että kymmenen vuoden kuluttua anestesiaerikoislääkäreitä olisi 21 % enemmän kuin nyt. Miksi tämä hieman "ruusuinen" skenaario - ainakaan suhteessa kysyntään - ei ehkä ole todennäköinen? Arvioin käytännön lääkärinä ja rekrytoijana lyhyesti kysynnän ja tarjonnan merkitystä "lääkärimarkkinoihin" yleensä ja erityisesti anestesialääkärien osalta. Maakuntien ja alueiden sekä sairaalatyyppien eroavaisuuksista johtuviin syihin en tässä yhteydessä puutu.

Harri Tohmo

Kaikkien lääkäriryhmien palkat eivät ole kehittyneet samoin

Tutkimuspäällikkö Jukka Vänskän artikkeli (SLL 40/2006, s. 4132-6) lääkärien palkkakehityksestä oli erinomaista luettavaa. Vänskä tuo esiin valtakunnallisen tilastoinnin virheitä kuvatessaan mm. miten tilastokeskus laskee merkittävän osan päivystyskorvauksista säännöllisen työajan ansioiksi. On todella tärkeää, että Lääkäriliitolla alkaa olla oma tietopankki lääkärien ansiorakenteista ja niiden kehityksestä oikean tilastoseurannan pohjaksi.

Olli Meretoja