Jos joutuisin tien päällä turvautumaan toimenpiteeseen, jota en ollut koskaan tehnyt, tilanne olisi melko epätoivoinen, Tatu Kantoinen ajatteli.

Tatu Kantonen oppi, että aina on hyvä olla varasuunnitelma.

Tatu Kantonen: "Päivystin erikoistuvana anestesiologina ensimmäisiä kertoja keskussairaalan teho-osastolla. Minua pyydettiin päivystykseen arvioimaan aiemmin tervettä ja hyväkuntoista potilasta, jolle oli kehittynyt rintakipua, huonovointisuutta ja ahdistuneisuutta.

Potilaalla oli tietokonekuvauksessa todettu aortan dissekaatio. Ultraäänessä näkyi, että sydämen ympärille sydänpussiin kertyi verta. Tilanne oli uhkaava.

Senioripäivystäjän kanssa totesimme, että potilas tarvitsee pikaisesti sydänkirurgiaa. Sovimme, että lähden ambulanssiin saattamaan häntä yliopistosairaalaan. Keskustelimme, mitä voisin tehdä, jos sydänpussiin kertyy niin paljon verta, että sydämen täyttyminen estyy ja potilaan tila romahtaa.

Keräsin lähettyviltä välineitä perikardiosenteesiin: pitkän neulan, ruiskuja, keskuslaskimokanyylin ja ultraäänilaitteen. Jos sydänpussi täyttyisi, voisin laittaa keskuslaskimokanyylin laskuputkeksi, jotta verta pääsisi poistumaan. Tosin jos joutuisin tien päällä tällaiseen toimenpiteeseen, jota en ollut koskaan tehnyt, tilanne olisi melko epätoivoinen.

Matkalla ilmeni, että valtimokanyyli, joka mittasi potilaan verenpainetta, oli herkkä ranteen asennolle. Potilas oli ahdistunut ja liikuskeli, jolloin en saanut verenpaineesta kunnon lukemia. Päädyin pitämään potilasta kädestä kiinni. Siten sain verenpainelukemat. Annoin hänelle kipulääkettä ja kerroin, mitä tapahtuu ja missä mennään. Potilas rauhoittui vähän.

Mietin siinä tärisevässä autossa, onko kyseessä sydänpussin täyttymiseen viittaava paradoksaalinen pulssi, kun verenpainetaso heilui, vai johtuiko heilunta vain auton liikkeestä. Kävin läpi mielessäni, mitä hätätoimenpiteessä tekisin. Visualisoin monta kertaa, mihin pistäisin ja minne suuntaisin neulan. Itsekin rauhoituin vähän.

Lopulta pääsimme perille yliopistosairaalaan. Potilas vietiin leikkaussaliin. Hän selvisi.

Kotimatkalla ensihoitaja totesi: Aika hienosti tehty, kun pidit koko matkan potilasta kädestä kiinni – se oli varmasti hänelle tärkeää.

En jaksanut selittää, että kyseessä oli enemmänkin verenpaineen mittaukseen liittyvä tekninen asia.

Tapaus opetti, että aina on hyvä olla varasuunnitelma. Tätä ajatusta olen kantanut mukanani. Plan B antaa tunteen, että tilanne on paremmin hallinnassa, jopa silloin, kun varasuunnitelma ei ole aukottoman hyvä.

Tapaus muistutti myös, millainen merkitys on sillä, että on potilaan vierellä. Ja joskus kädestä pitäminen voisi olla paikallaan, vaikka valtimokanyylissä ei olisikaan mitään ongelmia."

Lue lisää: Taapersimme väkijoukossa kuin kaksi oranssia lumiukkoa

Lääkäri kertoo tällä palstalla mieleen jääneestä potilastapauksesta: mistä oli kyse ja millaisia pohdintoja syntyi? Samalla hän voi haastaa kollegansa mukaan palstalle.