Geriatrin perusasiantuntemusta on muistisairauksien hoito ja diagnostiikka, mutta työpäiviin mahtuu paljon muutakin. Tyksin liikennelääketieteen yksikössä, ympärivuorokautisissa hoitolaitoksissa ja yksityispuolella työskentelevä Jenni Vire vastaa erikoisalaa koskeviin kysymyksiin.

Miten kiinnostuit geriatriasta?

– Valmistuttuani lääkäriksi vanhempi lapseni oli jo syntynyt ja mietin aloja, joilla ei tarvitsisi reissata paljon. Vanhempainvapaan jälkeen menin töihin kotihoitoon ja innostuin geriatriasta. Alan valintaan vaikutti myös se, että Turun kaupunginsairaalassa oli hyvä geriatrian koulutusohjelma.

Millainen on työpäiväsi alan erikoislääkärinä?

– Työskentelen kaksi päivää viikossa Tyksissä liikennelääketieteen yksikössä, jossa teen iäkkäiden ajoterveysarvioita, käyn läpi lähetteitä ja vastaan konsultaatioihin. Yhden päivän viikossa pidän yksityispuolella geriatrista avovastaanottoa, johon liittyy etenkin muistisairauksien diagnostiikkaa, hoitoa ja seurantaa.

Kaksi päivää viikossa hoidan ympärivuorokautisten hoitokotien potilaita: teen hoitosuunnitelmia, käyn läpi lääkityksiä, ohjelmoin seurantaa, teen lausuntoja ja neuvottelen omaisten kanssa. Tämän työn teen pääosin etänä, eli tapaan potilaita ja hoidan heidän asioitaan reaaliaikaisen videoyhteyden kautta.

Onko tavallista, että geriatrin työnkuva on näin monimuotoinen?

– Joo, melko tavallista. Itse koen, että töiden erilaisuus helpottaa valtavasti omaa jaksamista.

Millaisia tutkimuksia tai toimenpiteitä teet?

– Ajokorttitarkastuksiin liittyen on muun muassa muisti- ja kognitiotestejä, näkökenttätutkimuksia ja ajosimulaattoritestejä. Ympärivuorokautisen hoidon yksilössä teen toisinaan pieniä toimenpiteitä, kuten kynsitoimenpiteitä tai ihomuutosten poistoa.

Tuleeko sinulle elvytystilanteita?

– Ei. Hoitokodeissa potilaille on pääsääntöisesti tehty elämän loppuvaiheen hoitosuunnitelma. He ovat tyypillisesti vaikeasti muistisairaita ja monisairaita, heille on tehty hoidonrajaukset ja elvytyskiellot.

Minkä ikäisiä potilaita hoidat?

– Nuorimmat ovat noin 60-vuotiaita, joilla on todettu varhain alkava muistisairaus. Vanhin potilas taitaa olla 104-vuotias. Tyypillisin ikä on noin 80 vuoden paikkeilla.

Kuinka usein potilaita kuolee?

– Kirjoitan joka viikko yhden tai useamman kuolintodistuksen.

Onko sinulla pitkiä hoitosuhteita?

– Tyypillisesti potilassuhteet kestävät noin 1–2 vuotta, mutta muutamien ihmisten kanssa olen kulkenut koko hoitopolun. He ovat käyneet aikoinaan luonani muistivastaanotolla, ja muistisairautta on seurattu. Sen jälkeen he ovat olleet potilaitani kotihoidossa ja lopuksi vielä hoitokodissa.

Näet usein potilaiden kuolevan, onko se raskasta?

– Välillä olisin toivonut, että yhteistä hoitomatkaa olisi ollut enemmän. Jos on tuntenut potilaan pitkään, tietää, mitä hän on omasta elämänsä loppuvaiheesta ajatellut ja toivonut.

Yllättävän usein läheisillä ei ole tätä tietoa. Tällaisissa tilanteissa olen iloinen, että takana on pitkä yhteinen matka. Ehkä lääkärille tai hoitajalle on helpompi puhua näistä asioista.

Kuuluuko työhön päivystystä?

– Itse en päivystä, mutta Suomessa työskentelee geriatreja myös sairaaloiden päivystyksissä.

Tuleeko sinulle tilanteita, joissa pitää tehdä nopeita päätöksiä?

– Sellaisia tilanteita tulee, että tunnin–kahden sisällä pitää tehdä hoitoon liittyvät ratkaisut. Esimerkiksi muistisairas hyväkuntoinen ihminen saa aivoverenkiertohäiriön ja halvausoireita, jolloin pitää miettiä lääkitys ja neuvotella asiasta omaisten kanssa.

Minkä stereotypian omasta erikoisalastasi haluaisit muuttaa?

– Geriatrien työstä on ehkä sellainen kuva, että yhden potilaan kanssa käytetään valtavasti aikaa. Näin onkin, kun tehdään laaja arviointi ja käydään läpi koko sairaushistoria, muistitutkimukset ja muut. Mutta kun tämä on tehty, työ voi olla hyvinkin nopeatahtista – samana päivänä saatetaan hoitaa 30-–40 potilaan asioita.

Mitkä ovat suurimmat haasteet, jotka kohtaat työssäsi?

– Epärealistiset odotukset. Usein hoitoyksikössä tilanne nähdään hyvin eri tavoin kuin lähipiirissä. On esimerkiksi epärealistisia odotuksia, millaisia hoitoja potilaalle voidaan vielä antaa. Tilanne vaatii vuoropuhelua läheisten kanssa.

Omainen saattaa myös purkaa huolta ja harmitustaan hoitajaan tai lääkäriin. Nämä ovat tilanteita, jotka vaativat eniten psyykkisiä resursseja.

Mikä on työssäsi parasta ja palkitsevinta?

– Mukavia hetkiä ovat sellaiset, kun potilas kertoo saaneensa vastaanotollani vuosia aiemmin hyvän ohjeen ja on elänyt pitkään toimintakykyistä elämää. Yksityispuolella saan välillä potilailta ja omaisilta kiitoskortteja.

Onko työ moniammatillista yhteistyötä? Kenen kanssa?

– Melkein aina työskentelen jonkun toisen kanssa. Liikennelääketieteen puolella työkavereina on lääkäreitä, neuropsykologeja, sairaanhoitajia ja osastosihteeri. Hoitokodeissa on työparinani koko ajan sairaanhoitaja.

Millaisia ihmisiä alalle hakeutuu?

– Yhteistä on varmaan mielenkiinto perehtyä potilaan tilanteeseen kokonaisvaltaisesti. Tarvitaan myös sosiaalisia taitoja ja joustavuutta, sillä välillä joutuu käymään raskaitakin keskusteluja potilaiden ja omaisten kanssa. Toisaalta nämä taidot myös kehittyvät ajan myötä.

Mitä kaikkea sinun pitää tietää ja osata?

– Muistisairauksien hoitaminen on ydinosaamisaluetta, mutta tarvitaan myös perustaidot tavallisten neurologisten sairauksien ja sisätautien osalta.

Myös ihosairauksia esiintyy sitä enemmän, mitä huonokuntoisempia potilaita hoitaa. Kirurgian puolelta on oleellista tietää, mitä hoitomahdollisuuksia on.

Iäkkäillä on myös paljon erilaisia psyykenlääkkeitä käytössä. Lääkitysten arviointia tulee tehtyä paljon. Usein pitää miettiä, ovatko kaikki lääkkeet tarpeellisia tai puuttuuko joukosta jotain tarpeellista.

Edellisellä kerralla Erikoisalani-palstalla vierailleen kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri Anne Toivosen kysymykset geriatrian erikoislääkärille:

Näetkö työssäsi ikääntyneiden ylihoitamista?

– Varmasti sitä esiintyy monella lääketieteen alalla. Olen törmännyt siihen, että ikääntyneille saatetaan tehdä tarpeetonta laboratorioseurantaa rutiinisti puolen vuoden välein.

Joihinkin lääkehoitoihin liittyen sitä tarvitaan eikä se silloin ole turhaa, mutta pitäisi aina pysähtyä miettimään kokeiden tarkoitusta. Onko esimerkiksi tarvetta puolen vuoden välein seurata kolesteroliarvoja, jos elinaikaa on 1–2 vuotta? Vaikka peruslaboratoriokokeet maksavat vähän, tarpeettomasti niitä ei kannata ottaa.

Miten tätä voitaisiin estää?

– Kun hoitoyksikössä tai kotihoidossa on omalääkäri tai sama lääkäri hoitaa tietyn alueen ikäihmiset, hän pystyy katsomaan asiaa pitkäjänteisemmin ja homma pysyy paremmin hyppysissä. Tehdään ennakoivat hoitosuunnitelmat ja mietitään, mitkä ovat ne seurannat ja tutkimukset, jotka ovat tarpeen.

Bonuskysymys ChatGPT:

Jos saisit suunnitella “täydellisen vanhuuden”, miltä se näyttäisi?

– Täydellisessä vanhuudessa olisi mahdollisimman lyhyt elämän loppuvaiheen sairas ja raihnainen vaihe, jolloin ihminen ei enää pärjää itsenäisesti.

(Bonuskysymyksen laati kielimalli ChatGPT, jota pyydettiin kysymään jotain hauskaa alan erikoislääkäriltä.)

Lue lisää: Ei vain bakteereja ja viruksia