Lähtökohdat Monisairastavuus ja gerastenia ovat yleisiä yli 75-vuotiailla, mutta niiden itsenäisestä ennustemerkityksestä on vähän tietoa.

Menetelmät Helsingin Johtajatutkimuksessa seurataan 1919–1934 syntyneitä miehiä. Vuonna 2011 määritettiin monisairastavuus sekä esigerastenian ja gerastenian fenotyyppi 528:lta kotona asuvalta mieheltä (iän mediaani 82 v). Väestörekisterikeskuksesta saatiin 7 vuoden kuolleisuus, ja ennustemerkitys analysoitiin Coxin monimuuttujamallilla.

Tulokset Miehillä, joilla ei ollut monisairastavuutta, esigerasteniaa tai gerasteniaa (n = 135), 7 vuoden kuolleisuus oli 25 %, pelkän esigerastenian fenotyyppisillä (n = 177) 44 % (riskisuhde 2,01; 95 %:n LV 1,26–3,20) ja pelkän gerastenian fenotyyppisillä (n = 27) 70 % (3,68; 1,88–7,20). Pelkästään monisairaiden (n = 59) kuolleisuus oli 37 % (1,81; 1,00–3,28), monisairaiden esigera-steenisten (n = 107) 56 % (2,63; 1,61–4,28) ja monisairaiden gerasteenisten (n = 23) 83 % (4,83; 2,47–9,45). Riskisuhteet ensimmäiseen ryhmään verrattuna laskettiin vakioidussa mallissa, joka sisälsi toiminnanvajeen.

Päätelmät Esigerastenian ja gerastenian kliiniset fenotyypit ennustivat yli 75-vuotiaiden kotona asuvien miesten 7 vuoden kuolleisuutta yhtä hyvin tai paremmin kuin monisairastavuus. Fenotyypin määrittäminen antaa kliinistä lisäarvoa ennustearvioon.