Diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoito
Tärkein tieto
Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on yleisin imukudossyöpä. Uusia tautitapauksia todetaan vuosittain Suomessa noin 300.
Tautiryhmä on heterogeeninen. Malignit solut ovat peräisin joko itukeskuksista tai aktivoituneista B-soluista.
Ennusteeseen vaikuttavat monet kliiniset ja biologiset tekijät sekä annettu hoito.
Hoitoratkaisut perustuvat taudin levinneisyyteen ja kliiniseen riskiluokitukseen.
Primaarihoidon tavoitteena on parantuminen. CD20-vasta-aineen (rituksimabi) yhdistäminen CHOP-solunsalpaajahoitoon ja annosintensifiointi vähentävät uusiutumisvaaraa ja kuolleisuutta.
Hoitotulosten parantuessa keskushermostoprofylaksian merkitys korostuu.
Relapsin hoidossa parasta lääkeyhdistelmää ei vielä tiedetä, mutta rituksimabipohjaisella hoidolla ja kantasolujen siirrolla tuetulla suuriannossolunsalpaajahoidolla on saatu hyviä tuloksia.
Non-Hodgkin-lymfoomiin sairastuu Suomessa vuosittain noin 1 000 potilasta. Tautiryhmään kuuluu noin 40 eri alatyyppiä. Yleisin alatyyppi on diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma, johon sairastuu noin 300 uutta potilasta vuodessa. Se kuuluu nopeakasvuisiin imukudossyöpiin. Paikallisessa taudissa…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
