Professori Eero Ikkalan avauspuhe: Valtuuskunnan näkymiä 15 vuoden takaa
Avasin ensimmäisen kerran valtuuskunnan kokouksen kauniina kevätpäivänä toukokuussa 1977. Aloitin puheenvuoroni näin: "Tämä valtuuskunta aloittaa työskentelynsä erinomaisissa ulkonaisissa olosuhteissa. Kukaan ei kuitenkaan voine parhaalla tahdollakaan sanoa, että se aloittaisi työnsä suotuisten tähtien alla. Solidaarinen palkkapolitiikka ja progressiivinen verotus ovat saaneet aikaan sen, että samalla kun useimmat muut palkansaajaryhmät taistelevat elintasonsa säilyttämisen ja parantamisen puolesta, valtaosa lääkäreistä on joutunut toteamaan käteenjäävän tulon pienenevän vuosi vuodelta. Olemme eläneet rahapulassa, tottuneet siihen. Rahapula on toki muillakin, muun muassa Suomen valtiolla. Valitettavasti vain näyttää siltä, että valtionkin rahapula kohdistuu lääkärikuntaan ansaitsemattoman kovana. Onhan käy-nyt niin, että juuri kun lisätyn lääkärikoulutuksen huippukausi alkaa tuottaa tulosta, vähennetään lääkärinvirkojen perustamista voimakkaasti."
Mitä on tapahtunut ja missä ollaan nyt 15 vuotta myöhemmin? Palkkauksemme on toki kehittynyt paremmin kuin 1970-luvulla ja solidaarisuudesta on puhuttu vähemmän. Ehkäpä siksi, että SAK:n jäsenetkin ovat tajunneet, että koulutuksen ja kokemuksen tuoman ammattitaidon tulee näkyä palkkauksessa. Solidaarisuuden asemesta on puhuttu matalapalkka-aloista, joille on parempituloisten potista pyritty lohkaisemaan pala tai kaksikin - ja siinä on usein onnistuttukin.
Edellisen hallituksen aloittamaa verouudistusta on julkisuudessa pahasti parjattu. Ammattikuntamme kannalta se on kuitenkin ollut positiivisin toimenpide, minkä valtiovalta on suomalaiseen yhteiskuntaan kohdistanut. Valitettavasti verouudistus on nyt pysähtynyt - toivottavasti ei lopullisesti. Nyt ajetaan progressiiviluonteisia maksuja kunnallisverotukseen, joten eipä hyvältä näytä.
Valtiolla oli muutama vuosi sitten rahaa. Taitavalla tuhlaamisella valtiovalta, niin kuin kunnatkin ovat kuitenkin onnistuneet hävittämään kaikki pahanpäivän varansa. Virheitä korjataan nyt juustohöylällä, jonka terän uhreiksi näyttävät erityisesti nuoret lääkärit joutuvan: viransijaisuuksia ei saa, erikoistuminen hidastuu ja lääkärityöttömyys on tämän päivän todellisuutta.
Eipä voi väittää, että tämä valtuuskunta päättää toimikautensa suotuisten tähtien alla. Myönteistäkin kehitystä on toki tapahtunut. 15 vuotta sitten viittasin myös lääkärikunnan arvovallan ja asiantuntemuksen väheksymiseen. Johtosääntökiistojen aikaan meitä vielä ryöpytettiin. Tietomme, taitomme ja kykymme kantaa vastuuta pääsivät kuitenkin oikeuksiinsa, kun tulosjohtaminen nosti lääkärit terveyden- ja sairaanhoidon toimipisteiden itseoikeutetuiksi johtajiksi. Uskon myös, että paitsi yksityisten lääkärien työ potilaittensa parissa, myös Lääkäriliiton jämäkkä toiminta edunvalvonnassa sekä sen harkitut koulutus- ja terveyspoliittiset kannanotot ovat olleet omiaan kohottamaan ammattikuntamme arvovaltaa ja arvostusta. Viime viikon Suomen Kuvalehteä oli tosi kiva lukea.
Muut arvioikoot tämän valtuuskunnan aikaansaannokset. Me voimme huomenna päättää viimeisen kokouksemme tietoisina siitä, että olemme tehneet parhaamme.
