Pohjoismaiset lääkäriliitot koolla: Rahoituskriisi ja lääkärityöttömyys yhteisiä ongelmia

Kaikissa Pohjoismaissa kamppaillaan nyt samojen ongelmien kanssa: julkinen rahoitus on kriisissä, terveydenhuollon kustannuksia joudutaan leikkaamaan ja sairaanhoidon kehityksen turvaamiseksi etsitään uusia rahoituslähteitä. Tiukkeneva talous ja markkinahakuisiin järjestelmiin pyrkiminen on johtanut siihen, että terveydenhuollon yksiköiden toiminnan tuloksellisuuteen ja laatuun on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Taloudellinen tilanne varjostaa myös työllisyysnäkymiä: lääkärityöttömyydestä on tullut todellisuutta kaikissa Pohjoismaissa.

Terveydenhuollon ajankohtaiset kysymykset olivat esillä Pohjoismaisten lääkäriliittojen hallitusten yhteiskokouksessa Tromssassa Norjassa 21.-23.6. Kokouksen teemoina olivat terveydenhuollon rahoituksen uudistaminen, laadunvarmistuksen järjestäminen ja potilaan oikeuksien edistäminen.

Tähän asti Pohjoismaiden terveydenhuoltojärjestelmää on kehitetty lähinnä valtion ja kuntien hallintoelinten päätöksillä. Tämä ei ole aina johtanut tehokkaimpaan mahdolliseen resurssien käyttöön, vaan seurauksena on ollut myös hukkainvestointeja ja turhaa byrokratiaa. Lääkäriliittojen yhteinen näkemys on, että markkinavoimien ja vapaan kilpailun tulisi antaa nykyistä enemmän ohjata kehitystä. Käytännössä on tähän suuntaan jo edettykin kaikissa Pohjoismaissa. Tiukasta keskusjohtoisesta budjetoinnista ollaan luopumassa ja päätöksentekoa resurssien käytöstä ollaan viemässä yhä lähemmäs käytännön toimintaa.

Ruotsin lääkäriliiton ideoima malli valinnanvapauden ja tehokkuuden lisäämiseksi terveydenhuollossa on herättänyt runsaasti myönteistä huomiota eri tahoilla aina maan hallitusta myöten. Mallin pohjalta ryhdytään kokeilemaan vakuutusjärjestelmää, jossa rahat ohjautuvat terveydenhuollon yksiköille potilaiden mukana. Potilaalla on itse oikeus päättää hoitopaikastaan ja samalla siitä, mihin yhteiskunnan tuki suuntautuu. Esimerkiksi Ruotsissa valmisteilla oleva omalääkärijärjestelmä perustuu siihen, että asukkaat saisivat itse listautua haluamalleen lääkärille. Potilaan valinnanvapauteen perustuvan järjestelmän uskotaan lisäävän kilpailua palvelujen tarjoajien välillä ja näin parantavan palvelujen laatua.

Samantapaisia malleja on ideoitu myös Suomen Lääkäriliitossa. Liiton hallituksen asettama työryhmä on laatinut alustavia suunnitelmia sairausvakuutukseen perustuvasta järjestelmästä, jossa potilaat voisivat vapaasti valita hoitavan lääkärinsä ja hoitopaikkansa. Potilaiden maksettavaksi jäisi omavastuu, joka olisi sitä suurempi, mitä vähemmän tärkeästä ja kiireellisestä hoidosta on kyse. Kun omavastuu olisi prosentuaalinen osa hoidon kokonaiskustannuksista, muodostuisi hinnasta tärkeä kysyntää ohjaava ja samalla hintojen nousua hillitsevä tekijä.

Samalla kun potilaan valinnanvapautta ollaan Pohjoismaissa lisäämässä, pyritään potilaan oikeus päästä hoitoon turvaamaan lainsäädännön avulla. Suomen laissa potilaan oikeuksista todetaan varsin yleisluonteisesti, että jos henkilölle ei voida heti antaa lääkärin tarpeelliseksi katsomaa hoitoa, hänet on ohjattava tai toimitettava muualle, jossa hoitoa voidaan antaa.

Ruotsissa potilaan oikeudet on konkretisoitu hoitotakuuksi, jonka mukaan tiettyjä yleisiä kansantauteja sairastavien potilaiden tulee päästä kolmen kuukauden kuluessa hoitoon. Jotta tämä olisi mahdollista, on valtio myöntänyt sairaanhoitolaitoksille tänä vuonna yhteensä 500 miljoonan kruunun ylimääräisen tuen mm. verisuonitautien, lonkkanivelten sekä harmaakaihin leikkausjonojen purkamiseen.

Norjassa on parhaillaan lausuntokierroksella ehdotus laiksi potilaan oikeuksista. Sen tarkoitus on turvata vaikeista vammoista, sairauksista tai toimintahäiriöistä kärsivien potilaiden hoitoonpääsy 30 päivän kuluessa. Jos odotusaika muodostuu tätä pidemmäksi, on potilaalla oikeus korvauksiin.

Lääkäriliitot aktiivisina laadunvarmistuksessa

Pohjoismaisten lääkäriliittojen edustajat olivat yhtä mieltä siitä, että nyt kun rahan säästämiseen joudutaan terveydenhuollossa kiinnittämään entistä enemmän huomiota, on palvelujen laadun turvaaminen tullut yhä tärkeämmäksi. Kustannuskriisi ei saa johtaa potilaille tarjottavien palvelujen tason heikkenemiseen. Hyvä laatu merkitsee samalla hoidon tuloksellisuutta, joten laadun parantaminen voi parhaimmillaan olla keino myös kustannusten kurissa pitämiseen. Kaikissa Pohjoismaissa onkin käynnistetty laadunvarmistusprojekteja, joissa lääkäriliitolla on yleensä aktiivinen rooli.

Ruotsin lääkäriliitto on yhdessä lääkäriseuran kanssa muodostanut laatuneuvoston, joka valmistelee parhaillaan laatuindikaattoreita 12 erikoisalalle. Apuna työssä ovat kyseisten alojen erikoislääkäriyhdistysten muodostamat laaturyhmät. Lisäksi lääkäriliitto on ryhtynyt valvomaan erikoislääkärikoulutuksen tasoa. Liiton ja erikoislääkäriyhdistysten nimeämät edustajat ovat käyneet tutustumassa 160 klinikkaan eri puolilla maata, ja arviot näistä koulutuspaikoista on julkaistu Ruotsin lääkärilehdessä. Lääkäriliitto on alkuvaiheessa rahoittanut toiminnan, mutta tarkoitus on, että laadunarvioinnista tulisi säännöllistä ja että klinikat itse jatkossa ryhtyisivät rahoittamaan sitä.

Norjan lääkäriliitto on valtuutettu valvomaan spesialistikoulutuksen tasoa ja terveyspalvelujen laatua. Liitto pitääkin laadunvarmistusta yhtenä keskeisenä toiminta-alueenaan ja on asettanut sitä varten erityisen valiokunnan. Liiton tavoitteena on kouluttaa ja motivoida lääkärikuntaa kiinnittämään huomiota työnsä laatuun sekä kehittää yleensä terveydenhuollon laadunvarmistusta ja sen menetelmiä.

Käytännön toimintaa varten on Norjassa perustettu kaksi rahastoa joista toinen on tarkoitettu erikoislääkäripalvelujen ja toinen perusterveydenhuollon laadun arviointia varten. Osapuolina rahastoissa ovat lääkäriliiton lisäksi kuntien keskusliitto ja sosiaalihallitus.

Tanskan lääkäriliitto on yhdessä lääketieteellisten seurojen kanssa perustanut laadunvarmistusneuvoston, joka kehittää kriteerejä ja menetelmiä sekä tekee ehdotuksia terveydenhuollon laadun arvioimiseksi ja parantamiseksi. Parhaillaan neuvosto selvittelee diagnostisissa menetelmissä ja hoitokäytännöissä olevia eroja sekä niihin liittyviä ongelmia. Jotta potilaille voitaisiin tarjota optimaalista hoitoa, on laadunvarmistusta kehitettävä kiinteässä yhteistyössä kliinisen tutkimuksen kanssa.

Tanskassa kuten muissakin Pohjoismaissa pidetään tiedon välittämistä lääkäreille keskeisenä keinona terveydenhuollon laadunvarmistuksen toteuttamiseksi. Liitto katsoo, että hoidon laatua tulee pyrkiä parantamaan lääkäreitä kouluttamalla, ei ulkopuolisella ohjauksella ja kontrollilla.

Myös Islannissa lääkärit ja lääkäriliitto ovat viime vuosina kiinnostuneet laadunvarmistuksesta. Maassa on käynnistetty useita projekteja, joissa lääkärit pyrkivät systemaattisesti ja kriittisesti arvioimaan omia työrutiinejaan ja kehittämään niitä.

Suomen Lääkäriliiton tulosmittausta ja laadunvarmistusta käsittelevät työryhmät ovat tehneet uraauurtavaa työtä alan käsitteistön ja menetelmien kartoittamisessa. Selvityksen pohjalta on laadittu lääkäreille käsikirja Tulosmittaus terveydenhuollossa. Liitto on käynnistänyt terveyspalvelujen tuottajien, alan viranomaisten ja järjestöjen kanssa neuvottelut yhteisen laadunvarmistusyhtiön perustamiseksi.

Lääkäripulasta ylituotantoon

Taloudellisen tilanteen kiristyminen ja laajamittainen koulutus ovat johtamassa Pohjoismaissa lääkärityöttömyyteen. Lääkärien koulutus- ja työllisyystilannetta kartoittanut SNAPS-työryhmä (Samnordisk arbetsgrupp för prognos- och specialistutbildningsfrågor) on jo pitkään varoittanut uhkaavasta ylitarjonnasta, ja nyt ennusteet ovat toteutuneet. Suomessa ja Tanskassa on jo kummassakin noin 200 työtöntä lääkäriä. Ruotsissa, joka tähän saakka on vastaanottanut lääkärityövoimaa muista Pohjoismaista, oli vuodenvaihteessa 100 työtöntä lääkäriä.

Norja on Pohjoismaista ainoa, jossa syrjäseuduilla esiintyy vielä lääkäripulaa. Noin 300 lääkärin vajauksen ennakoidaan sielläkin muuttuvan ylitarjonnaksi vuoteen 1995 mennessä. Islannissa ei ole tähän mennessä ollut työttömyyttä, vaan ylimääräiset lääkärit ovat hakeutuneet töihin muihin Pohjoismaihin ja Yhdysvaltoihin. Nyt, kun työnsaanti muista maista on vaikeutunut ja kotimaiset virat on miehitetty, ennakoidaan työllisyystilanteen nopeasti heikkenevän.

Pohjoismaissa oli vuonna 1991 yhtä työssä olevaa lääkäriä kohden keskimäärin 370 asukasta, mikä on kansainvälisesti katsoen erittäin hyvä taso. Uusien virkojen perustaminen julkiselle sektorille on lähivuosina vähäistä. Yksityisten rahoituskanavien ja markkinahakuisten palvelujärjestelmien kehittyminen saattaa lisätä työtilaisuuksia lähinnä yksityissektorilla.

Jos koulutusmäärät pysyvät nykytasolla, Pohjoismaissa arvioidaan vuonna 2000 olevan vähintään 5 000 työtöntä lääkäriä. SNAPS-työryhmä sai jatkossa tehtäväkseen kiinnittää erityistä huomiota kasvavaan lääkärien ylitarjontaan sekä naislääkärien asemaan. Tiedot eri maista osoittavat nimittäin, että naislääkärien palkkataso on jäänyt jonkin verran jälkeen miesten palkoista. Vaarana nähtiin, että samalla kun naisten osuus lääkärikunnasta kasvaa, ammatin palkkauksellinen status alenee niin kuin on käynyt monelle muullekin naisvaltaistuneelle ammatille.

Lääkärineuvosto perustettiin

Pohjoismaisten lääkäriliittojen hallitukset ovat perinteisesti kokoontuneet joka toinen vuosi käsittelemään ajankohtaisia terveydenhuollon kysymyksiä. Nyt yhteistyötä päätettiin vahvistaa perustamalla Pohjoismainen lääkärineuvosto. Sen tehtävänä on ajaa pohjoismaisten lääkärien yhteisiä etuja sekä edustaa lääkärikuntaa suhteissa muihin pohjoismaisiin yhteistyöelimiin. Lääkärineuvosto perustettiin Suomen Lääkäriliiton aloitteesta.

Lähinnä lääkäriliittojen hallitusten jäsenistä koostuvan Pohjoismaisen lääkärineuvoston kokoukset pidetään jatkossakin joka toinen vuosi. Toimeenpanevana elimenä on hallitus, johon kuuluvat liittojen puheenjohtajat, toiminnanjohtajat sekä heidän lisäkseen yksi edustaja kustakin lääkäriliitosta. Neuvoston sihteeristötyöstä vastaavat liitot vuorotellen sen mukaan, minkä maan edustaja toimii puheenjohtajana.

Euroopan yhdentymisen takia pohjoismaisten lääkärien voimien kokoamista pidetään nyt erityisen tärkeänä, jotta voitaisiin puolustaa Pohjolan korkeatasoista lääkärikoulutusta ja terveydenhuoltojärjestelmää. Lääkärineuvostolla on myös tärkeä tehtävä pahenevan lääkärityöttömyyden torjumisessa.