Klinikoiden koulutustasoa mitattu Ruotsissa
Lääkärikoulutuksen laadunvarmistus- ja rahoituskysymykset olivat teemana pohjoismaisten lääkäriliittojen ja lääkäriseurojen yhteiskokouksessa 24.-25.8. Helsingissä. Suomesta tilaisuuteen osallistuivat Lääkäriliiton, Duodecimin ja Finska Läkaresällskapetin edustajat. Erityistä huomiota kokouksessa herättivät Ruotsin lupaavat kokemukset erikoistumiskoulutuksen laadunvarmistuksesta.
Lääkäreiden erikoistumispalvelua on viime vuosina uudistettu Ruotsissa ja samalla koulutuksen laatua on ryhdytty mittaamaan. Aktiivisia tässä työssä ovat olleet Ruotsin lääkäriliitto ja erikoislääkäriyhdistykset. Tavoitteena oli kohentaa erikoislääkärikoulutuksen tasoa, ja alustavat tulokset projektista osoittavat että tässä on onnistuttu.
Olennaista tämän vuoden alusta Ruotsissa voimaan tulleessa erikoislääkärikoulutuksen uudistuksessa on koulutuksen tavoitteenmäärittelyn korostaminen ja yksityiskohtaisista säännöksistä luopuminen. Tavoiteasettelussa on määritelty ne tiedot, taidot ja menettelytavat, jotka lääkärin tulee hallita saavuttaakseen spesialistin pätevyyden.
Ruotsin lääkäriliitto asetti vuonna 1989 spesialistikoulutusneuvoston, jonka tehtävänä oli luoda erikoislääkärikoulutukselle kriteerit koulutuksen laadun mittaamiseksi klinikkakohtaisesti. Mittarit saatiinkin aikaan, ja viime vuoden loppuun mennessä niiden avulla on tutkittu yhteensä 172 klinikkaa. Toistaiseksi työ on rajoittunut viidelle erikoisalalle: kirur-giaan, anestesiologiaan, yleislääketieteeseen, psykiatriaan ja radiologiaan, mutta järjestelmän piiriin on tarkoitus saada kymmenen muuta spesialiteettia vielä kuluvan vuoden aikana.
Klinikoiden kartoitus on suoritettu tiiviissä yhteistyössä erikoislääkäriyhdistysten kanssa, joiden edustajat ovat käyneet tutustumassa opetuksen tasoon eri klinikoilla. Käyntiä on edeltänyt kirjallinen kysely, jolla on kerätty perustiedot laitoksesta.
Laatukriteerit koskevat toisaalta koulutuksen rakennetekijöitä, toisaalta koulutusprosessia. Rakennetta kuvaavia mittareita ovat toiminnan monipuolisuus, lääkärikunnan koostumus ja pätevyys sekä tilojen ja niiden varustuksen taso. Prosessitekijöillä mitataan, onko palvelu järjestetty siten, että tavoiteasettelussa määritellyt valmiudet voidaan saavuttaa, sekä millainen on koulutusilmasto ja onko riittävästi teoreettista koulutusta saatavissa.
Kustakin osatekijästä klinikoille annetaan pisteitä nollasta kolmeen. Rakennetta ja prosessia kuvaavia osatekijöitä on molempia kolme, joten maksimipistemäärä on 9 + 9. Hyvistä tutkimusmahdollisuuksista klinikka voi saada lisäksi yhden pisteen.
Pisteytyksen tavoitteena on luoda yhteismitallinen järjestelmä, jonka avulla klinikoita voidaan helposti verrata keskenään. Tiedot tutkituista klinikoista on julkaistu kuluneen kesän aikana Ruotsin lääkärilehdessä. Näin erikoistumispaikkaa hakeva nuori lääkäri voi helposti nähdä, miten palvelu eri klinikoilla vastaa tavoiteasettelussa määriteltyjä vaatimuksia.
Tutkimuksen tekijät odottivat julkaistuista tiedoista negatiivista palautetta varsinkin pieniä pistemääriä saaneilta klinikoilta, mutta niin ei käynyt. Päinvastoin, puolueetonta arviota eri laitosten vahvoista ja heikoista puolista on useimmiten pidetty hyödyllisenä lähtökohtana niiden kehittämiselle.
Myöskään klinikoilla vierailleiden asiantuntijoiden käyntejä ei pidetty kontrollina kielteisessä mielessä vaan pikemminkin heihin suhtauduttiin koulutuskonsultteina. Käyntien yhteydessä keskusteltiin rakentavassa hengessä työrutiinien ja organisaation kehittämisestä. Näinollen jo laadunarviointiin liittyvät tutkimuskäynnit virittivät klinikoilla toimia koulutuksen tason parantamiseksi.
Toiminnan aloitteentekijänä ja alkuvaiheessa myös sen rahoittajana on ollut Ruotsin lääkäriliitto. Tavoitteena on, että koulutuksen laaduntarkkailusta tulisi jatkuvaa ja että klinikat jatkossa itse rahoittaisivat siihen liittyvät tutkimuskulut.
Lama heikentää koulutus-mahdollisuuksia
Talouden lama vaikeuttaa Suomen lisäksi myös muissa Pohjoismaissa lääkärien mahdollisuuksia jatko- ja täydennyskoulutukseen. Sijaisuuksien jäädyttämisen takia erikoistumispaikkoja on yhä vaikeampi saada. Kuntien ja kuntainliittojen säästöbudjeteissa on koulutusmäärärahoja leikattu, joskus jopa kokonaan poistettu. Helsinkiin kokoontuneet pohjoismaisten lääkäriliittojen ja lääkäriseurojen edustajat olivatkin huolissaan koulutusmahdollisuuksien heikkenemisen vaikutuksista terveydenhuollon laatuun.
Uhkana lääkärien jatko- ja täydennyskoulutukselle nähtiin myös lisääntyvä tehokkuusajattelu terveydenhuollossa. Kun lääkäreille asetetaan yhä enemmän suoritevaatimuksia, vaikeutuvat mahdollisuudet päästä palkattomallekaan koulutusvapaalle. Tiukka työtahti ei myöskään jätä aikaa koulutuksen suunnitteluun ja valmisteluun, jolloin erikoislääkäriyhdistysten kurssitarjonta saattaa vaarantua. Samat uhkatekijät kohdistuvat myös työn ohessa tehtävään lääketieteelliseen tutkimukseen.
