Kilpailulla tehoa ja laatua terveydenhuoltoon
Terveydenhuollon tehokkuutta voitaisiin edistää ja kustannuksia säästää 10-20 % kilpailun avulla, totesi Kilpailuviraston johtaja Rauni Hagman Lääkäriliiton vuosipäiväseminaarissa 28.2.97. "Onko suomalainen terveydenhuolto tienhaarassa" -seminaarissa käsiteltiin terveydenhuollon ajankohtaisia talous- ja kehitysnäkymiä sekä esiteltiin Lääkäriliitossa kehiteltyä tilaaja-tuottajamallia.
Seminaarissa tuotiin esiin, ettei terveydenhuoltoon lähivuosina ole juuri saatavissa lisää rahaa ainakaan julkiselta sektorilta. Vaikka lama on ohi, kasvaa valtion velka edelleen ja velan hoitomenot vievät resursseja mm. terveydenhuollon kehittämiseltä. Myös kuntien talouden ennakoidaan pysyvän alijäämäisenä seuraavat kolme vuotta.
Seminaariin oli kutsuttu kaikkien keskeisten terveysviranomaisten edustajat, mutta keinot terveydenhuollon toiminnan tehostamiseksi perinteisin keinoin todettiin rajallisiksi. Yleisenä tavoitteena pidettiin hoitokäytäntöjen kustannustehokkuuden arviointia ja sellaisiin hoitomuotoihin siirtymistä, jotka tuottavat enemmän terveyttä vähemmällä rahalla. Käytännössä tavoitteen toteuttaminen on kuitenkin vaikeaa, varsinkin kun terveydenhuoltoon suunnattujen varojen vaikutusta terveysindikaattoreihin on lähes mahdoton osoittaa.
Keskeisenä keinona terveyspalvelujen tuotannon edistämiseksi Kilpailuviraston johtaja Rauni Hagman piti kilpailun esteiden poistamista. Kilpailu johtaisi turhien päällekkäistoimintojen karsiutumiseen, kun huonolla hinta-laatusuhteella toimivat tuottajat häviäisivät markkinoilta. Samalla kilpailu tarjoaisi kiihokkeen uusien, entistä tarkoituksenmukaisempien palvelujen kehittämiseen. Kilpailuviranomaiset arvioivat, että tuloksena saattaisi olla jopa 10-20 %:n säästö terveydenhuollon kustannuksissa.
Käytännön keinoina kilpailun lisäämiseksi terveydenhuollossa Hagman esitti perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toiminnan nykyistä parempaa koordinoimista sekä sairaanhoitopiirijaon ja siihen liittyvän kuntien pakkojäsenyyden poistamista.
Keskeisenä edellytyksenä kilpailun toteutumiselle hän piti terveyspalvelujen rahoittajan ja tuottajan erottamista toisistaan, mikä on myös Lääkäriliitossa kehitellyn tilaaja-tuottajamallin perusajatus. Julkisille ja yksityisille palvelujen tuottajille tulisi turvata tasa-arvoinen asema markkinoilla. Tämä edellyttäisi Hagmanin mukaan kilpailua vinouttavien tukimuotojen, kuten perustamisvaltionapujen ja investointitukien poistamista. Terveydenhuoltopalvelut tulisi tuotteistaa kehittämällä niiden hinnoittelua sekä kustannusseurantaa.
Kasvaviin lääkekustannuksiin Hagman tarjosi ratkaisuksi lääkkeiden jakelua koskevan, kilpailua rajoittavan julkisen sääntelyn poistamista ja apteekkilupien nykyistä vapaampaa myöntämistä.
Tilaaja-tuottajamalli
Lääkäriliiton terveyspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja Kari Pylkkänen esitteli liiton työryhmän laatimaa kokeilumallia, jossa tavoitteena on kilpailun vapauttaminen eriyttämällä terveyspalvelujen tuottaja ja rahoittaja toisistaan. Mallissa kunnat vastaisivat edelleen palveluiden saatavuudesta ja ne rahoitettaisiin edelleen pääosin verovaroin. Sairaanhoitopiirit korvattaisiin terveydenhuollon rahoitusta ohjaavilla kuntayhtymillä sekä erillisillä kunnallisilla kiinteistöyhtiöillä, joiden hoitoon sairaalakiinteistöt sijoitettaisiin.
Kuntayhtymä ei toimisi enää työnantajana, vaan kokeilualueen sairaalat ja muut hoitolaitokset irrotettaisiin tulosvaltuullisiksi tuotantoyksiköiksi, joita johtaisivat toiminnan sisällön tuntevat asiantuntijat. Tuotantoyksiköt saisivat tulonsa niiltä ostetuista palveluista. Sairaalakiinteistön käytöstä ja korvauksista sovittaisiin kunnallisen kiinteistöyhtiön kanssa.
Mallissa korostetaan potilaan valinnanvapautta: potilas voisi hankkia tarvitsemansa hoidon joko julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Rahoitusta ohjaava kuntayhtymä määrittelisi kullekin terveydenhuoltopalvelulle "palautustaksan" eli sen osuuden, joka potilaalle korvataan hänen ostamastaan terveydenhuoltopalvelusta. Jos potilas ostaa palvelun kalliimmalta tuottajalta, jäisi hänen maksettavakseen suurempi osa kustannuksista.
Lääkäriliiton kehittelemiin linjauksiin suhtauduttiin positiivisesti seminaarissa ja mukana olleet terveysviranomaiset ilmaisivat olevansa valmiit tukemaan mallin kokeilemista käytännössä. Terveyspalvelujen tuottajien välisen todellisen kilpailun sekä tilaajayksiköiden koon ja asiantuntemuksen kasvun katsottiin vaikuttavan myönteisesti palvelujen laatuun. Myönteisiä heijastuksia laatuun uskottiin olevan myös potilaiden lisääntyvällä kiinnostuksella terveysmarkkinoita kohtaan. Marit Henriksson Lähemmin tilaaja-tuottajamallista, ks. Lääkärilehti nro 7/97: Kari Pylkkäsen pääkirjoitus sekä mallin esittely s. 749-751.
