Näkemyksiä suomalaisen lääkärityövoiman tarpeesta
Suomen valtakunnan työttömyysasteen pysyessä edelleen viidentoista prosentin heikommalla puolella (runsaat 17 %) on lääkärityöttömyys viimeisen kolmen vuoden aikana alentunut alle puoleen. Lääkärityöttömyyden synkimpänä vuonna 1994 työttömiä lääkäreitä oli enimmillään työvoimatoimistoissa työttöminä työnhakijoina 674. Tämän vuoden helmikuun lopussa määrä oli 263. Merkittävimpänä syynä tähän on ollut kansantalouden elpyminen ja toisaalta perusterveydenhuollon lisäpätevöitymisen mukanaan tuoman EVO-rahoituksen ilmaantuminen vastavalmistuneiden lääkäreiden tueksi.
Voimakkaan taloudellisen taantuman aikana työmarkkinoilla tapahtui lääkärityövoiman osalta ylireagointi. Täyttämättä olleet virat jäädytettiin ja sijaisten käyttöä vähennettiin jopa alle tarpeen. Talouden elpyessä sijaisten käyttöä on lisätty ja toisaalta virkoja täytetty. Ilmeinen tilanteen normalisoituminen on saavutettu. Periaatteessa kahden viime vuoden aikana valmistuneiden lääkärien (yli 1 000 lääkäriä) osalta on työnantajan ollut mahdollista saada 6 000 mk:n kuukausittaista erityisvaltionosuutta. Aiempia orientoivan lääkärin virkoja on paikoin muutettu useammiksi perusterveydenhuollon lisäpätevöitymisviroiksi. Valtionosuuden saanti on lisännyt vastavalmistuneiden käyttöä työmarkkinoilla muutoinkin.
Ilmeisesti perusterveydenhuollon lisäpätevöityminen tulee jatkossakin saamaan EVO-tukea, joskaan varmuutta tästä ei ole. Kuluvan vuoden lopulla ja seuraavan vuoden aikana tullaan näkemään, kuinka ensimmäiset lisäpätevöityjät tulevat "ulos putkesta" ja kuinka he sijoittuvat työmarkkinoille. Erikoislääkärikoulutukseen myönnettävä EVO-rahoitus saattaa vaikuttaa myönteisesti työllisyystilanteeseen, joskin kuntien tiukka talous ei tule houkuttelemaan uusien virkojen perustamiseen. Ilmeistä on että kokonaisvaikutus on lääkärityövoiman tarjontaa ja mahdollisesti työttömyyttä lisäävä.
Työaikalain noudattaminen lääkärintyössä tulee varmasti tuottamaan työn uudelleenjärjestelyjä etenkin aktiivipäivystyspisteissä. Todennäköistä on, että tämä lisää lääkärityövoiman tarvetta. On kuitenkin muistettava, että käyttöön otettavat työaikajärjestelmät ja toisaalta julkinen talous määräävät lopulta, kuinka suuri työaikalain vaikutus lääkärityövoiman tarpeeseen itseasiassa on. Voi olla, että rahan puute tulee aiheuttamaan päivystysten rationalisointia ja edelleen jopa aluepoliittisia ratkaisuja terveydenhuollossa. Näiden lääkärityövoiman tarvetta vähentävä vaikutus saattaa olla suuri.
Peruskoulutus tulee tuottamaan seuraavien 2-3 vuoden ajan vuosittain työmarkkinoille noin 500 uutta lääkäriä. Vuoden 2000 paikkeilla on lupa odottaa vuonna 1993 opintonsa aloittaneiden pienentyneiden kurssien valmistumista. Eläköityminen jatkuu osapuilleen aiempaan tahtiin noin 150-200/vuosi kunnes vuoden 2005-2006 paikkeilla suurten ikäluokkien lähtiessä eläkkeelle jättää suuri joukko spesialisteja työmarkkinat. Osa-aikatyön, osa-aikaeläkkeen, varhaiseläkkeen ja vastaavien lisääntymisestä lääkärien keskuudessa ei ole varmaa tietoa. Puhtaasti työvoiman tuotantoa tarkasteltaessa tämä johtaa aluksi lääkärityövoiman ylitarjontaan, joka heijastunee työttömyytenä nuoren lääkärikunnan keskuudessa. Erikoislääkärien osalta ongelmallisia lääkäripula-aloja on jo nyt, eikä tällä aikavälillä nykyisillä erikoistumiskoulutukseen suunnattavilla resursseilla ole odotettavissa tilanteeseen oleellista korjausta.
Suomalaisia lääkäreitä on ulkomailla tällä hetkellä noin 970, eli noin 5,6 % lääkärityövoimasta. Määrä on kasvanut melko tasaisesti jo kolmisen vuosikymmentä, joskin 1990-luvun alun lamavuosien jälkeen hienoista kasvun nopeutumista on havaittavissa. SNAPS (SamNordisk Arbetsgrupp för Prognos- och Specialistutbildningsfrågor)-kokouksessa Helsingissä huhtikuun alussa esitettiin arvioita lääkärien työllisyystilanteista pohjoismaissa. Vaikuttaa siltä, että Suomen lisäksi Ruotsissa on lääkärityöttömyyttä laskutavasta riippuen 200-1 000 lääkäriä, Islannissa tilanne on kokolailla tasapainossa. Tanskassa on 400-500 lääkärin vaje työmarkkinoilla. Norjassa kaivataan noin 500 lääkäriä töihin.
Arvioidaan, että työllisyystilanne tulee pohjoismaissa Norjaa lukuunottamatta huononemaan lähivuosina. Norjassa ollaan ryhdytty melko voimallisiin toimiin tilanteen korjaamiseksi. Paikallisen peruskoulutuksen lisäämisestä huolimatta norjalaisia on lähetetty opiskelemaan ulkomaillekin noin 800, lukuisia mm. Budapestiin. Pohjoismaista norjalaiset havittelevat omille työmarkkinoille ensisijaisesti ruotsalaisia. Suomalaisetkin kiinnostavat siinä määrin, että sinne töihin aikoville suomalaisille lääkäreille järjestetään norjalaisten kustannuksella norjankielen kursseja. Myös Fennomed järjestää kesätöihin Norjaan matkaaville kollegoille norjankielen pikakurssin vielä kesän alla.
Alkuvuoden tiiviisti työskennelleen STM:n asettaman Lääkärityövoiman laskentaryhmä IV:n määräaika päättyi 30.4. Raportti ei vielä ole valmis, mutta kevään aikana työn edetessä on käynyt ilmeiseksi, että työryhmä tulee esittämään tiedekuntien sisäänottomäärien lisäämistä asteittain seuraavan kolmen vuoden aikana 60-100:lla. Ilmeistä on, ettei yliopistoilla ole mahdollisuuksia toteuttaa lisäyksiä vielä tämän kevään sisäänotoissa. Peruskoulutettavien määrän kasvattaminen edellyttää peruskoulutukseen käytettävien resurssien lisäämistä. Edellä kuvatun perusteella peruskoulutuksen lisääminen tässä vaiheessa saattaa johtaa lääkärityövoiman ylitarjontaan ensi vuosikymmenen puolivälin tienoilla nuorten, erikoistumattomien lääkärien osalta. Syntyvään spesialistipulaan voidaan vaikuttaa vain erikoislääkärikoulutuksen resurssoinnin voimakkaalla lisäämisellä.
Edellä on tarkasteltu pääasiassa lääkärityövoiman kysyntään ja tarjontaan vaikuttavia tekijöitä. Suomalaisen terveydenhuollon tulevaisuutta arvioitaessa ja suunniteltaessa on kuitenkin ajateltava lääkärityövoiman tarvetta lähtien terveydenhuollon tarpeista. Minkälainen lääkäritiheys maassamme tarvitaan ja halutaan olevan? Vanhusväestön määrä tulee tulevaisuudessa kasvamaan. Vanhusväestö on tulevaisuudessa aiempaa fyysisesti terveempää. Väestön sosioekonominen rakenne muuttuu. Terveyspalvelujen kysyntä pyrkii lisääntymään. Terveyspalveluja tullaan toteuttamaan yhä lisääntyvässä määrin kehittyvän terveydenhuollon teknologian keinoin. Itsehoidon osuus lisääntynee, terveystieto yleistyy ihmisten keskuudessa sen saatavuuden lisääntymisen myötä.Tulevaisuudessa tavallisimmat sairaudet ovat toisia kuin tänä päivänä.
On vaikeata ennustaa, kuinka edellä kuvattu vaikuttaa lääkärityövoiman tarpeeseen. Parin vuosikymmenen perspektiivillä tilannetta eteenpäin ajateltaessa olisi voitava tehdä suuria terveyspoliittisia linjauksia, joiden perusteella terveydenhuollon henkilöstön rakennetta, laadullista ja lukumääräistä, voitaisiin arvioida. Saattaa olla, että ilman tämänkaltaista työtä huomaamme vuosituhannen taittumisen jälkeen olevamme tosiasioiden edessä valmistautumattomina niin sanotusti housut kintuissa.
