Hallituksen kokous 16.10.2002: Valtionsektorin lääkärien edunvalvonnan kehittäminen esillä
Lääkäriliiton hallitus keskusteli viime kokouksessaan pitkään ja perusteellisesti valtionsektorilla toimivien lääkärien edunvalvonnan kehittämisestä.
Liiton hallitus oli viime helmikuussa antanut edunvalvontavaliokunnan valtionjaostolle tehtäväksi arvioida valtionsektorilla toimivien lääkärien edunvalvonnan nykytilaa ja tehdä esitys sen kehittämiseksi.
Valtionsektorilla toimivia lääkäreitä on yhteensä noin 1 200 ja he jakaantuvat eri hallinnonaloille. He ovat hajanaisesti sijoittuneet, joissain paikoissa saattaa olla töissä vain yksi tai kaksi lääkäriä. Valtionjaoston tekemässä muistiossa todetaan, että valtionsektorin edunvalvonnan suurin ongelma johtuu juuri kentän hajanaisuudesta.
Valtionsektorilla neuvottelukulttuuri ja virkaehtosopimusjärjestelmä on myös erilainen kuin kuntasektorilla. Valtio ei käytännössä ole yksi työnantaja, jonka kanssa voitaisiin neuvotella keskitetysti kuten kuntapuolella tapahtuu. Vain valtion yleinen VES neuvotellaan keskitetysti.
Valtion neuvottelutoiminta tapahtuu hallinnonaloittain ns. delegointivirastojen (55 kpl) kanssa, eikä Valtion työmarkkinalaitos sinällään puutu neuvotteluihin. Neuvottelut työnantajan kanssa käyvät pääluottamusmiehet, joista ainoastaan kaksi on lääkäripääluottamusmiehiä.
VALTIONJAOSTO MUUTTUU VALTIONSEKTORIVALIOKUNNAKSI
Liiton hallitus päätti valtionjaoston muistion toimenpide-ehdotusten pohjalta, että ensi vuonna valtionjaoksen nimi muutetaan valtionsektorivaliokunnaksi ja sen asemaa korostetaan.
Valtionsektorivaliokunnan jäsenet valitaan edelleen hallinnonaloittain, mitä on pidetty hyvänä ratkaisuna.
Lisäksi hallitus päätti, että vähintään kerran vuodessa järjestetään valtionsektorivaliokunnan kokouksen yhteydessä erillinen koulutuspäivä, jossa käsitellään nimenomaan valtionsektorin edunvalvonnallisia asioita.
Lääkäriliiton valtionsektorin paikallistoimintaa muutetaan ensi vuonna siten, että varsinaiset valtionsektorin edunvalvontaosastot lakkautetaan toimimattomina. Sen sijaan kehitetään yhteyshenkilöjärjestelmää nimeämällä Lääkäriliiton paikallisosastoihin valtionsektorin yhteyshenkilö. Lisäksi kannustetaan päälausunnonantajajärjestöjen (SELY, NLY, KL) aktiivisuutta valtionsektorin edunvalvontatoiminnan suhteen.
Erityispätevyysjärjestelmä antaa mahdollisuuden konkreettiseen edun
Hallitus päätti, että Lääkäriliiton tulisi kiinnittää yleistä huomiota yliopistojen apurahatutkijoiden sosiaaliturvan kehnouteen ja erityisesti näinä toimivien lääkärien asemaan. Asiaan pyritään vaikuttamaan Akavan kautta.
Valtionsektorin lääkäreitten käytännön ongelmien kartoittamiseksi Lääkäriliiton valtionsektorivaliokunta suunnittelee tutkimusta ja kerää tietoa toimintansa ohjaamiseksi. Näkökulmien monipuolistamiseksi se voi tehdä kansainvälisiä vertailuja eri hallinnonaloilla toimivien lääkärien tilanteista ja ongelmista.
Hallitus katsoi, että valtionsektorin edunvalvonnan informaatiokanavia tulee hyödyntää entistä enemmän esimerkiksi internetyhteyksiä kehittämällä. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla keskustelutaulun perustaminen liiton nettisivuille.
Lisäksi hallitus totesi, että jatkossa seurataan mahdollisuuksia sopimusten liittämiseen kuntasektorin ansionkehitykseen. Luottamusmiesten yhteistyötä liiton virkamiesten kanssa aktivoidaan myös neuvottelutoiminnan osalta.
PAIKALLISTEN VIRKAEHTOSOPIMUSTEN HYVÄKSYMISEEN MUUTOS
Hallitus päätti siirtää päätösvallan paikallisten virkaehtosopimusten hyväksymisestä paikalliselle lääkäriluottamusmiehelle silloin, kun ko. sopimus sisältää vain lääkärivirkaehtosopimusta parempia ehtoja.
Paikalliset virkaehtosopimukset on ollut tapana hyväksyä edunvalvontavaliokunnassa, joka on valtuuttanut luottamusmiehen allekirjoittamaan hyväksytyn sopimuksen. Menettelyyn päädyttiin viime vuosikymmenen alkupuolella, jolloin paikallisesti neuvoteltiin säästösopimuksista. Lääkäriliitto halusi tuolloin varmistaa, ettei valtakunnallista sopimusta alittavia ratkaisuja synny.
Nykyään paikalliset sopimukset ovat kuitenkin pääosin lääkärivirkaehtosopimuksen parannuksia. Edunvalvontavaliokunnan mielestä on tarkoituksenmukaista siirtää päätösvalta sopimuksista paikalliselle tasolle, jolloin sopimuksen hyväksyisi lääkäriluottamusmies. Tällaista menettelyä voitaisiin noudattaa silloin, kun paikallinen sopimus sisältää vain lääkärivirkaehtosopimusta parempia ratkaisuja.
Luottamusmiehen on toimitettava sopimus liiton toimistoon tarkastettavaksi ennen allekirjoitusta. Sellaisten sopimusten osalta, joilla osittainkin heikennettäisiin lääkärivirkaehtosopimuksen ehtoja, pysyy päätösvalta edelleenkin Lääkäriliiton toimielimillä.
UUSIA HAASTEITA LÄÄKÄRIEN PERUSKOULUTUKSEEN
Hallitus hyväksyi liiton linjaukset, jotka koskevat terveydenhuoltojärjestelmässä tapahtuvien muutosten huomioon ottamista lääkärien peruskoulutuksessa. Toimenpiteet edellyttävät liitossa yhteistyötä ainakin koulutusvaliokunnan, yksityissektorivaliokunnan ja terveyspoliittisen valiokunnan kesken sekä yhteydenpitoa lääketieteellisiin tiedekuntiin.
Suomalaisista lääkäreistä toimii päätoimisina yksityislääkäreinä noin 1 200 eli kahdeksan prosenttia työikäisistä lääkäreistä. Tämän lisäksi sivutoimisina yksityislääkäreinä toimii noin 4 500 lääkäriä eli 26 prosenttia työikäisistä lääkäreistä. Näin ollen muodossa tai toisessa yksityislääkärinä toimii 34 prosenttia työikäisistä lääkäreistä. Perinteisen yksityislääkäritoiminnan lisäksi uudet työskentelymallit ovat leviämässä terveydenhuoltoon, mistä yhtenä esimerkkinä ovat ns. keikkalääkärit. Tämän toiminnan piirissä on arviolta noin tuhat lääkäriä.
Tästä huolimatta lääkärien peruskoulutuksessa annetaan erittäin vähän tietoa ja valmiuksia toimintaan yksityissektorilla. Asiasta on Lääkäriliiton koordinoimana keskusteltu parin viime vuoden aikana yksityissektoria edustavien tahojen kanssa. Nykyinen lääkärien peruskoulutus ei anna kattavaa kokonaiskuvaa terveydenhuoltojärjestelmästä, vaan se tähtää lähes yksinomaan toimintaan julkisessa terveydenhuollossa.
Lääketieteen, kuten muidenkin tieteenalojen, tutkintoasetuksia ollaan opetusministeriön toimesta uudistamassa vuonna 2004. Tässä uudistustyössä on liiton kannalta olennaista mm. se, että itsenäisen lääkärintoimen harjoittaminen sisällytetään koulutuksen tavoitteeksi, kuten vuodelta 1975 peräisin olevassa asetuksessa lääketieteellisistä tutkinnoista on jo nyt todettu.
Yksi hallituksen hyväksymistä linjauksista on, että tuotetaan ajankohtaista tutkimustietoa lääkärikunnan koulutuksellisista valmiuksista toimia yksityissektorilla ja muuten julkisen sektorin ulkopuolella.
OPISKELIJOILLE KOULUTUSTA JA TIETOA YKSITYISSEKTORISTA
Terveydenhuollossa tapahtuvia muutoksia ja lääkärin toimenkuvan laajentumista voidaan ottaa huomioon yhteistyössä Suomen Medisiinariliiton kanssa ehdottamalla ja suunnittelemalla tähän liittyvää koulutusta SML:n järjestämissä seminaareissa.
Liitto on yhdessä SML:n kanssa järjestänyt muutamana vuotena valtakunnallisilla lääkäripäivillä kurssin viimeisten kolmen vuoden opiskelijoille. Kurssin sisältö on tähän asti keskittynyt terveyskeskuspäivystykseen liittyviin valmiuksiin. Tämän kurssin sisältöä voidaan muokata yksityissektoritoimintaakin valottavaksi.
Medisiinariliitto julkaisee säännöllisin väliajoin kaikille opiskelijoille jaettavan Kandidaatin käsikirjan, johon ei tähän asti ole sisällytetty tietoa yksityissektorista. Jatkossa tästä voidaan neuvotella SML:n kanssa.
Liiton hallitus on jo aikaisemmin päättänyt, että tähän asti Fennomedin toimesta maksullisena järjestetty yksityislääkärikoulutus tarjotaan jatkossa maksuttomana liiton jäsenille. Tämä koulutus suunnataan jatkossa myös liiton opiskelijajäsenille eli kahden viimeisen vuosikurssin opiskelijoille.
Lääkäriliiton julkaisemaa Yksityislääkärin opasta ollaan uudistamassa ja uuden painoksen on määrä valmistua helmikuun loppuun 2003 mennessä Hallitus päätti, että opas jaetaan maksutta kaikille lääketieteen opiskelijoille ja erillisjakeluna lääketieteellisiin tiedekuntiin hyödynnettäväksi koulutuksessa.
Lääkärin peruskoulutuksessa on lääkärintoimintaan perehdyttäviä pieniä opintojaksoja (esimerkiksi Ammattina lääkäri ensimmäisenä lukuvuotena, Lääkäri terveydenhuollossa viidentenä lukuvuotena). Näiden järjestämisestä vastaavat yleensä kansanterveystieteen laitokset. Hallitus totesi, että Lääkäriliitto voi yhteistyössä yksityissektoria edustavien järjestöjen kanssa tarjota asiantuntija-apua näiden opintojaksojen toteuttamisessa.
Lääkäriliitto on tehnyt aloitteen lääketieteellisille tiedekunnille vapaavalintaisen opintojakson (1 - 2 opintoviikkoa) sisällyttämisestä lääkärien peruskoulutukseen yksityissektorilla toimimisesta.
Hallitus totesi, että vapaavalintaisen kurssin ohella voidaan tiedekunnille esittää kaikille opiskelijoille suunnattua teemapäivää tai puolta päivää, jossa valotettaisiin yksityislääkärinä toimimista ja erilaisia vaihtoehtoisia lääkärinä toimimisen muotoja.
Hallituksen näkemyksen mukaan suuri haaste on se, millä tavoin lääkäriopettajien asenteet saadaan muokattua uusiin terveydenhuollon toimintatapoihin. Lääkärin identiteetti muotoutuu pitkälti mallioppimisen kautta ja asenteet välittyvät seniorien kautta.
Liiton tavoitteena on edelleen, että terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettua lakia muutetaan purkamalla kytkentä lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen ja itsenäisen yleislääkärin ammatinharjoittamisoikeuden väliltä.
