Hyötyä ja iloa jäsenpalveluista
Ammattiliiton jäsenyys on kohtalainen itsestäänselvyys tänä päivänä. Jäsenyyteen kuitenkin kuuluu, että siitä on hyötyä myös perinteisten etujen, kuten ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja liiton lehden, lisäksi. Kyseessä on päivän trendi. Helsingin Sanomien Talous & työ -sivut uutisoivat vastikään näyttävästi ammattijärjestöjen intensiivisestä kehittelyvaiheesta. Lääkäriliitto on ajan hermolla: jäsenpalveluiden kehittämiseksi perustettiin työryhmä vuonna 2001.
Uunituoreena työryhmän puheenjohtajana aloin perehtyä liiton brosyyreihin ja nettisivuihin selvittääkseni mitä jäsenpalveluita Lääkäriliitolla oikein on. Yleistä tiedontasoa täytyi myös sondeerata. Kyselin muina miehinä töissä kollegoilta, mitä jäsenpalveluita liitosta saa. Usein vastaus oli pelkkä kysymysmerkki, tai parhaimmillaan jokin yksittäinen asia, kuten liiton jäsenmaksupalvelu. Lopulta tyypillisesti päädyin hankkimaan tietoja keittiön kautta, vaikkei tässä tapauksessa keittiölääkärinäkemystä olekaan saatavilla. Se ei tietenkään ole tiedusteluille este. Arvoisan herra puolison näkemys aiheesta oli, että ...ei kai lääkärit nyt mitään jäsenetuja tarvitse, kun niillä on niin hyvä palkkakin ja ettekö te vasta olleet lakossakin.
Toisin sanoen kysymys kuuluu: mitä ovat jäsenpalvelut, tarvitaanko niitä edes, ja jos vastaus kyllä, niin missä määrin. Se, että järjestö houkuttelisi lisää jäseniä pelkällä alebensiinillä tai tavara-arsenaalilla, ei kuulosta onnistuneelta politiikalta; onhan itsestään selvää, että jos edunvalvonta ei vakuuta, ei liiton pinssi ketään pidättele rivistössä. Toisaalta puhutaan nykyaikaisesta, vaativasta ay-kuluttajasta, joka ei tunne tyydytystä jäsenyydestä ilman alennettua lomamökkivuokraa tai halvempaa etelänmatkaa. Edelleen ilmeisesti nyt on in kuulua johonkin joukkoon ja myös näyttää se, eli järjestöjen omat tuotteet ovat aikaisempaa kysytympiä, so. muodikkaampia.
Työryhmä kääri hihansa ja aloitti muutamilla määritelmillä. Todettiin, että oli miten oli, niin Lääkäriliiton tärkein jäsenpalvelu on edelleenkin VES-neuvottelut. Ryhmä näki niitten petraamisen sijoittuvan selkeästi toimeksiantonsa tuolle puolen. Työstämisen kohteeksi rajattiin kollektiivisen edunvalvonnan vastakohta, eli palvelut, jotka on suunnattu jäsenille itselleen henkilökohtaisesti. Jäsenpalvelut määriteltiin liiton toimiston henkilökunnan tai muitten tahojen Lääkäriliiton laskuun tekemäksi neuvontatyöksi ja jäsenedut puolestaan eri jäsenalennuksiksi ja -tuotteiksi.
Palvelukulttuurin päivittäminen sai kannatusta työryhmässä. Kävi myös ilmeiseksi, että tiedottaminen jäseneduista vaatii terästystä. Nykyajan sähköinen tietojenkäsittely valjastetaan jäsenistön eduksi. Reseptipalkkiot ovat jo seurattavissa FiMnetin uudessa Puhti-järjestelmässä. Piakkoin koko internet-liittymä on saatavilla kuukausimaksuttomana jäsenpalveluna. Liitossa kehitellään myös sirutekniikalla toimivaa jäsenkorttia. Tällainen moderni älykortti mahdollistaisi nykyistä laajempien jäsenetujen helpon hyödyntämisen luottomahdollisuuksineen.
Työryhmässä mietittiin myös jäsentuotteita. Monilta ammattijärjestöiltä löytyy varsin reippaat valikoimat tavaroita, joihin on painettu järjestön logo. Lääkäriliitto on tuottanut esimerkiksi kellon, laulukirjan ja vapaa-ajan asuja. Ryhmä pani merkille liiton kellon suuren suosion - myyntilukujen mukaan sen pitäisi koristaa joka viidennen lääkärin rannetta. Toisaalta ns. krääsäkauppaa vierastettiin akateemisella vaatimattomuudella. Pähkäiltyään asiaa työryhmä linjasi, että liiton jäsentuotevalikoima voisikin pysytellä suhteellisen niukkana. Kaksi kvaliteettia nähtiin sopiviksi kriteereiksi; tarjontaan kelpuutettaisiin joko hinta-laatusuhteeltaan mainittavat tai niin sanotusti originaaliteetiltaan ainutlaatuiset tuotteet. Näihin ajateltiin kuuluviksi kohteet, joita mikään muu taho ei tuottaisi, mutta joilla kuitenkin olisi menekkiä esimerkkeinä liiton oppaat tai jäsenen käyntikortti.
Vaikka monien järjestöjen tuote- ja palvelurepertuaarit ovatkin ylen runsaita, löytyy Lääkäriliitolta yksi eksklusiivinen palvelu. Liiton luottamuslääkärijärjestelmä on täysin uniikki. Kyseessä ei ole liiton jäsenten työterveysyksikkö, vaan kollegaverkosto, jonka jäsenet ovat saaneet koulutusta lääkäreitten terveysongelmien kohtaamiseen. Tutkimuksille ja hoidolle on pyritty aikaansaamaan asiallinen ja neutraali ympäristö, joka vähentää käytäväpikakonsultoinnin ja omien lääkitysviritysten tarvetta. Liitto on järjestänyt mainitun koulutuksen, ja se maksaa myös yhteydenotot ja lääkärinpalvelut jäsenpalveluna tiettyyn rajaan asti. Vaikuttavaa tässä järjestelyssä on juuri se, että sen lanseerauksessa on tiedostettu lääkäreitten erityispiirre: vastahakoisuus hoitoon hakeutumiseen. Monestihan lääkäri ei kaipaa, halua tai mene hoidettavaksi, ikään kuin kysymyksellä lääkärin fysiikan tarpeista ei olisi relevanssia tunnetussa universumissa. Tavoitteena onkin alentaa hoitoonhakeutumiskynnystä.
Tulevaisuudessa olisikin erinomaista löytää ja tuottaa jäsenpalveluita, jotka olisivat yhä spesifisemmin suunnattu lääkärikunnan omimpiin tarpeisiin. Tätä varten tarvitaan tutkimustietoa, mutta jäsenten oma-aloitteisuus olisi myös arvokasta ja toivottavaa. Kantava idea ei välttämättä ole mikään hämmästyttävyys - lähinnä tulisi tietää mitä haluaa ja varsinkin osata vaatia sitä, minkä voi saada.
