Hyvästit - ja kiitoksia!
Yksi projekti alkaa tätä kirjoittaessani olla kohdaltani ohi. Tullessani vuoden 2000 alussa Lääkäriliiton hallitukseen ja ottaessani vastuulleni järjestövaliokunnan puheenjohtajuuden lääkärilakko näytti hyvin todennäköiseltä. Tuolloin järjestöorganisaatio oli viritetty valmiiksi ja suunnitelmat, jotka pohjautuivat vuoden 1998 lakkovaroitukseen, oli tehty hyvissä ajoin edellisen vuoden puolella. Astuin tuolloin, vajaa pari vuotta sitten, valmiiseen pöytään - oli helppokin tulla, vaikka en oikein tiennyt, mistä tulisi olemaan kysymys.
Lääkärit eivät ole herkkiä lakkoilemaan. Lääkärilakon, ensimmäisen sitten vuoden 1984, loppumisesta on vajaa pari kuukautta tämän lehden ilmestyessä. Lakko kesti viisi kuukautta, mutta sen valmistelu vei huomattavasti kauemmin. Kun sopimusesitys helmikuussa 2000 hyväksyttiin, seurasi lyhyt hengähdystauko. Useimmille oli kuitenkin selvää, että riski lakon toteutumiseen seuraavana vuonna tulisi olemaan suuri - Lääkäriliitto oli ns. lakkoraiteella.
Jo kesäkuussa 2000 Lääkäriliiton hallitus linjasi niitä periaatteita, joiden mukaan työtaistelu suunnitellaan ja seuraavana talvena toteutetaan, jos virkaehtosopimusta ei sovussa saada aikaan. Tuosta alkoi tiivis valmistelutyö, jossa hiottiin lakkomallia, rekrytoitiin ihmisiä ja koulutettiin organisaatiota. Omalla kohdallani lakkoprojektin lopullinen toteuttamisvaihe käynnistyi tammikuussa 2001 astuessani hallituksen nimeämänä lakkopäällikkönä Lääkäriliiton palvelukseen.
Vaikka lakko kesti pitempään kuin varmaan kukaan jo suunnitteluvaiheessa mukana ollut kuvitteli, en silti pidä lakkoa epäonnistuneena; en myöskään saavutetun lopputuloksen perusteella. Minun mielikuvissani lakon onnistuminen mitataan toki lopputuloksella, mutta myös sillä, miten järjestökoneisto onnistui työssään. Sen työhän vain vaikeutuu lakon pitkittyessä.
Käsitykseni mukaan lääkärilakko toteutui hyvin suunnitelmien mukaan. Kurinalaisesti ja tyylikkäästi. Toki opittavaa vastaisen varalle tästäkin projektista jäi. Tokkopa kukaan uskoikaan, että aivan ilman virheitä tästäkään selvittäisiin, mutta mitään merkittäviä ylilyöntejä ei ole korviini kantautunut. Keskeistä mielestäni onkin, että lääkärit muistivat lakossakin roolinsa ja vastuunsa ja kaikki välttämätön ja kiireellinen hoito pystyttiin lakonkin aikana turvaamaan.
Ja vaikka hoitojonot lakon aikana pitenivät ja hoitoja jonottavat potilaat joutuivat siten kärsimään työnantajamme härkäpäisyydestä, ei lakon ole raportoitu aiheuttaneen palautumattomia ongelmia kansalaisten terveydelle.
Lakkopäällikön työsuhteeni päättyi muutama päivä sitten syyskuun lopussa. Jälkihoitoa on vielä tehtävänä, ja analyysi lakosta on kesken, mutta suurin urakka toki takana. Olo on vähän haikea, niin hullulta kuin se saattaakin kuulostaa. Tässäkin projektissa on näet ollut mukana lukuisia hyviä työkavereita sekä Lääkäriliiton toimistosta että lakkopaikkakunnilta. Sellaisia työkavereita, joiden kanssa yhdessä tämä projekti on toteutettu ja joiden kanssa on ollut sekä miellyttävää että tuloksekasta työskennellä.
Jätän hyvästit tehtävälle, joka oli erittäin mielenkiintoinen, välillä kiireinen ja osin ehkä raskaskin. Samalla haluan kiittää kaikkia niitä, niin toimistossa kuin lakkopaikkakunnillakin, jotka tässä urakassa olivat mukana. Ennen kaikkea haluan kuitenkin kiittää kaikkia niitä jäseniämme, jotka viime kädessä tämän historiallisen pitkän painostustoimenpiteemme toteuttivat - ei olisi onnistunut kaikilta!
