Kaikki mukaan paikallistoimintaan!
Tiesitkö, että Lääkäriliitolla on 56 paikallisosastoa, 27 valtakunnallista, pääosin erikoisalakohtaista alaosastoa ja viisi valtion sektorin edunvalvontaosastoa? Ja että työpaikkojen lääkäriluottamusmiesten lisäksi liiton järjestöorganisaatioon kuuluvat myös seitsemän aluepäällikköä - samat, jotka käydyn työtaistelumme aikana toimivat aluelakkopäällikköinä? Entäs tiesitkö sitä, että jokainen Lääkäriliiton jäsen kuuluu automaattisesti johonkin paikallisosastoon, joko työ- tai asuinpaikkansa perusteella? Miten on, oletko sinä käyttänyt hyväksesi näitä järjestöorganisaatiomme palvelumuotoja?
Sanon palvelumuotoja, koska paikallisosastojen tehtävänä sääntöjensä mukaan on valvoa jäsentensä palvelussuhteen ehtoja ja muita ammatillisia etuja ja yksityisen ammatinharjoittamisen edellytyksiä. Vastaava velvoite on alaosastoilla. Aluepäälliköt taas toimivat liiton edustajina paikallisesti mm. osallistuessaan osastojen kokouksiin, järjestävät luottamusmieskoulutusta ja toimivat muutenkin luottamusmiesten tukena ja yhdyshenkilöinä liittoon päin. Em. lisäksi paikallis- ja alaosastot järjestävät koulutusta, seuraavat ja tarvittaessa antavat lausuntoja liitolle edunvalvonta- ja koulutuskysymyksistä, terveydenhuoltopolitiikasta, sekä eettisistä ja kollegiaalisuuskysymyksistä.
Liiton hallitus antoi järjestövaliokunnan erityistehtäväksi arvioida kuluneen vuoden aikana paikallisorganisaation toimivuutta ja laatia ehdotus sen kehittämisestä. Jo tehtävän antamisen aikaan oli tiedossa, että mitä todennäköisimmin kenttäorganisaatiotamme tarvitaan työtaistelun toteuttamisessa. Samalla lakko myös testasi organisaatiomme toimivuutta äärimmäisessä tilanteessa. Järjestövaliokunta pyrkikin saamaansa tehtävää toteuttaessaan käyttämään hyväksi myös lakon aikana syntynyttä tietoa.
Tehdyn selvityksen perusteella suurimmat ongelmat kenttäorganisaatiomme toiminnassa ovat - ainakin oman käsitykseni mukaan - lääkäriluottamusmiesten rajalliset ajankäyttömahdollisuudet tehtävänsä hoitamisessa; osan paikallisosastoista ja alaosastoista uinuminen pitkiäkin aikoja ilman mitään todellista toimintaa; aluepäälliköiden ja heidän tehtäväkenttänsä jääminen vieraaksi monelle liiton jäsenelle, ja osin tähän liittyen aluepäällikköjärjestelmän osittainen irrallisuus muusta organisaatiostamme. Toki on myös tullut esille luottamusmiesten lisäkoulutuksen tarve, koskien ehkä ennen kaikkea neuvottelutaidon koulutusta.
Mainittuihin ongelmiin tulisi löytää ratkaisuja, jotka tehostaisivat organisaatiomme toimintaa siten, että kaikki liiton jäsenet voisivat kokea saavansa järjestöltämme apua sitä tarvitessaan. Lisäksi liiton jäsenten tulisi voida kokea kuuluvansa Lääkäriliittoon muutenkin kuin maksamalla jäsenmaksunsa Mäkelänkadun kassaan. Liittoon pitäisi voida kokea kuuluvansa myös paikallisesti, paikallisen toiminnan kautta.
Hallitus käsitteli kokouksessaan viikko sitten järjestövaliokunnan raporttia ja päätti samalla lisäselvitysten tekemisestä. Toimintaa pyritään tehostamaan eri tavoin jo ensi vuoden aikana. Kenttäorganisaatiomme toiminta ei kuitenkaan voi tehostua ylhäältä päin annetulla määräyksellä, vaan se edellyttää jäsenten innostusta ja aktiivisuutta, innostusta olla mukana sellaisessa toiminnassa, jonka jäsenet itse kokevat mielekkääksi.
On selvää, että kenttäorganisaatiotamme tarvitaan. Sitä tarvitaan palvelemaan liiton jäseniä - ja sitä voidaan taas joskus tarvita sellaisessa äärimmäisessä tilanteessa kuin mitä työtaistelu on. Haluankin haastaa kaikki Lääkäriliiton jäsenet mukaan paikallistoimintaan: innostumaan, innovoimaan, kehittämään toimintaa!
