Lääkärien yhteistoiminta hammas- ja eläinlääkärien kanssa laajenee

Lääkäriliitto juhlisti 86. vuosipäiväänsä 28.2.96 kutsumalla Hammas- ja Eläinlääkäriliiton päättävien elinten jäsenet yhteiseen seminaariin käsittelemään näiden ammattiryhmien välisen yhteistyön kehittämistä eri aloilla. Edunvalvontaa varten on jo perustettu yhteinen Lääkärikartelli, joka toimii hyvin ja joka läpäisi myös viimesyksyisen tulikokeensa kiitettävästi. Hammas- ja eläinlääkärit tukivat lääkäreitä päivystyskiistassa, vaikka menettivät kahden kuukauden palkankorotukset sopimuksenteon viivästymisen takia. Vuosipäiväseminaarissa pohdittiin tulevia yhteistyöalueita, kuten suulääketiedettä ja ympäristöterveydenhuoltoa.

Hammaslääketieteestä lääketieteen spesialiteetti?

Hammaslääkäreitä on Suomessa nykyisin yli 5 000 ja alalla on pitkään esiintynyt vajaatyöllisyyttä. Hammaslääkärien toimenkuva on muuttumassa, kun väestön hampaiden tila on parantunut ja osa hammaslääkärien perinteisistä tehtävistä on siirtynyt avustavalle henkilökunnalle. Samalla kun tietoisuus suun infektioiden ja yleissairauksien yhteyksistä on kasvanut, ovat lääkärit ja hammaslääkärit huomanneet tarvitsevansa toistensa alojen tuntemusta.

Lääkäriliiton seminaarissa alustanut professori Jukka H. Meurman Kuopion yliopiston hammaslääketieteellisestä tiedekunnasta katsoi, että hammaslääketiede voitaisiin hyvin muuttaa lääketieteen erikoisalaksi. Uudistusta tukevat hänen mukaansa niin hammaslääkärien toimenkuvan ja väestön tarpeiden muutokset kuin vaatimus saada hammashoito tasavertaiseen asemaan muun terveydenhuollon kanssa.

Hammaslääkärikoulutuksen aloittamista ja laajentamista perusteltiin aikanaan karieksen yleisyydellä Suomessa. Nykyisin karies samoin kuin parodontaalitulehdukset on saatu kuriin ja erityisesti lasten ja nuorten hammasterveys on erinomainen. Korjaavan hoidon tarve on vähentynyt ja potilailta joudutaan harvoin poistamaan muita kuin viisaudenhampaita. Tukikudostulehdusten perushoitoa on siirretty hammashuoltajille.

Rutiinitehtävien vähetessä on hammaslääkärin toimenkuvaan samaan aikaan ilmaantunut uusia haasteita. Tarvitaan tietoja implantologiasta ja purentafysiologiasta, oikomishoitoa kysytään yhä enemmän. Vanhukset ja monisairaat ovat paljon työtä vaativa potilasryhmä, joiden hoidossa vaaditaan myös yleislääketieteen tuntemusta.

Aikuisten ja erityisesti vanhusten hampaisto on varsin huonossa kunnossa. Lähes joka kolmas suomalainen aikuinen on hampaaton, vaikka hampaattoman väestön osuus hiljalleen onkin vähenemässä. Hoidon kalleus rajoittaa hammaslääkärille hakeutumista, sillä kansanterveyslaki ja sairausvakuutus eivät turvaa aikuisille oikeutta edulliseen hammashoitoon.

Hammaslääkärituotantoa on rajoitettu ja neljästä nykyisestä koulutusyksiköstä Kuopion tiedekunta suljetaan kokonaan ja Turusta lopetetaan hammaslääkärien peruskoulutus. Meurman katsoi kuitenkin, että koulutuksen uudelleen organisoinnissa on keskitytty liikaa koulutettavien määrään ja unohdettu koulutuksen sisältö: millaisia hammaslääkäreitä tulevaisuudessa tarvitaan.

Hän esitti, että hammaslääkäri suusairauksien spesialistina tarvitsisi lääkärin pohjakoulutusta siinä kuin silmä- tai korvalääkärikin. Pitkälle koulutettuja suusairauksien spesialisteja ei tarvittaisi yhtä paljon kuin nykyisin on hammaslääkäreitä, vaan määrä voisi olla samaa luokkaa kuin silmä- ja korvalääkäreitäkin on.

Hammas- tai suulääkärin toimenkuvaksi Meurman määritteli suusairauksien diagnostiikan ja hoidon, vaativien hammaslääketieteellisten toimenpiteiden suorittamisen sekä potilaan ongelmien kokonaisvaltaisen ratkomisen omalla erikoisalallaan. Suulääkäri ymmärtäisi yleissairauksien vaikutukset hampaistoon samoin kuin suu- ja hammassairauksien merkityksen potilaan yleisen terveydentilan kannalta.

Eurooppalainen käytäntö on johtamassa suu- ja leukakirurgian koulutuksen yhtenäistämiseen. Suomessa Lääkäriliitto ja Hammaslääkäriliitto tekivät viime syksynä opetusministeriölle aloitteen lääketieteen ja hammaslääketie-teen yhteisen suu- ja leukakirurgian erikoisalan perustamiseksi.

Hammaslääketieteen muuttaminen lääketieteen erikoisalaksi ei käy käden käänteessä, vaan Meurman piti sitä pitkän tähtäyksen tavoitteena. Kokonaisvaltaista selvittelyä ja uudelleenarviointia kaipaisi samalla kaikkien suun terveydenhuollossa toimivien eri ammattiryhmien työnjako sekä määrällinen tarve.

Tärkeitä, mutta helpommin jo nykypäivänä toteutettavia uudistuksia olisivat lääketieteellisen osuuden lisääminen hammaslääkärien peruskoulutuksessa sekä suun ja hampaiston sairauksien opettaminen lääkäreille. Hammaslääkärien koulutusvolyymin supistuessa voitaisiinkin tiedekuntien toimintaa suunnata näitä asioita käsittelevään jatko- ja täydennyskoulutukseen.

Lääkärien yhteistyötä ympäristöterveyden-huoltoon

Joensuun kaupungin johtava hygieenikko, eläinlääkäri Marjo-Riitta Hämäläinen toi seminaarissa esiin tarpeen lisätä eri lääkäriryhmien yhteistyötä kuntien ympäristöterveydenhuollossa. Näin olisi mahdollisuus saada nykyistä laajempaa asiantuntemusta ja myös enemmän painoarvoa ympäristökysymysten käsittelyyn, johon säästöintoiset kunnanisät eivät useinkaan kiinnitä riittävästi huomiota.

Taloudellinen tilanne ja uusi kuntalaki ovat johtaneet toimintojen uudelleenorganisointiin ja rationalisointeihin kunnissa. Säästöjä tavoiteltaessa on vaarana, että ainoaksi päämääräksi muodostuu pakollisten velvoitteiden täyttäminen mahdollisimman pienin kustannuksin. Monessa kunnassa ympäristötoimi joutuu toistuvasti perustelemaan olemassaoloaan kuntalaisten edun vaalijana sekä taistelemaan verisesti resurssiensa supistuksia vastaan ja toimintakykyisen organisaationsa säilyttämiseksi, kertoi Hämäläinen.

Hän katsoi, että mieluummin kuin toimintoja supistamalla säästötavoitteet voitaisiin toteuttaa laajentamalla yhteistyötä yli kuntarajojen. Ympäristöterveydenhuoltoon erikoistuneet lääkärit ja eläinlääkärit voisivat tarjota asiantuntemustaan ja palveluitaan yhtä kuntaa laajemmalla alueella, jolloin tehtävät tulisivat laadukkaasti hoidetuiksi.

Hän katsoi, että kunnissa kerättävät monenlaiset terveyteen ja ympäristöön liittyvät tiedot eivät nykyisin riittävästi kohtaa toi- siaan. Ne tulisi hyödyntää yhteisiksi terveysindikaattoreiksi, joita voitaisiin käyttää sekä terveydellisen riskinarvioinnin perustana että seurattaessa ympäristöön kohdistuvien toimien vaikutuksia väestön terveyteen.

Hämäläinen korosti ympäristöterveydenhuollon olevan tärkeä osa ennaltaehkäisevää kansanterveystyötä, jonka tavoitteet palvelevat terveydenhuoltoa ja jonka kustannukset palautuvat moninkertaisina säästöinä hoitokuluissa. Lääkäriryhmien yhteisiä kannanottoja kaivattaisiin niin teollisuuslaitosten sijoittelusta kuin vaikkapa päiväkodin ryhmäkokojen suurentamisen terveysvaikutuksista.

Paikallisia ympäristöterveysviranomaisia työllistävät nykyisin erityisesti sisäilman laatuun liittyvät ongelmat. Kun kosteus- ja homevaurioita esiintyy runsaasti asuinrakennuksissa, kouluissa ja päiväkodeissa, tulisi erityistä huomiota kiinnittää lasten hengitystiesairauksien torjuntaan.

Esimerkkinä imeväisikäisten lasten ja odottavien äitien terveysriskeistä Hämäläinen mainitsi myös kaivoveden liian korkean nitraattipitoisuuden eräillä alueilla. Näistä kuten muistakin äitien ja lasten terveyteen vaikuttavista ympäristötekijöistä voitaisiin tiedottaa tehokkaasti neuvolajärjestelmän kautta. Juomavesi- tai elintarvike-epidemian sattuessa lääkäriryhmien läheisen yhteistyön ja toimivan tiedotusverkoston tarve korostuu.

Uusina ympäristöviranomaisten ja lääkärien yhteistyöalueina Hämäläinen otti esiin elintarvikkeiden ja eläinten liikkumisen vapautumisen EU:n alueella. Hän epäili, että jos valvontaresursseja edelleen supistetaan saattaa seurauksena olla myös tautien vapaa liikkuminen. Meillä ei ole varauduttu riittävästi esimerkiksi maailmalla uhkaavien zoonoosien kuten rabieksen, salmonelloosin, bruselloosin eikä elintarvikeperäisten infektioiden tuloon. Kasvava ongelma ovat myös antibioottien ja hormonien aiheuttamat jäämät elintarvikkeissa.

Hämäläisen esiintuomat ajatukset eri lääkäriryhmien välisen yhteistyön tiivistämisestä ympäristöterveydenhuollossa herättivät yleistä kannatusta seminaarissa ja asian valmistelua päätettiin jatkaa lääkäriliittojen kesken. Lääkäriliiton ja Eläinlääkäriliiton yhteistoimintaa helpottaa nykyisin käytännössä myös se, että Eläinlääkäriliiton toimisto sijaitsee Lääkäritalossa.