Lääkärilehdet FiMnetin tietopankissa Suomen lääketieteen informatiikan ylpeys
Tällä palstalla on käsitelty tietotekniikka laidasta laitaan. Käyttäjän näkökulman edustajana on tarkoitukseni nyt selostaa, millaisena näen itse FiMnetin kotimaiset lehtitietokannat.
Olematta mikään tietokone-friikki olen ollut atk:n kanssa tekemisissä parikymmentä vuotta. Työssäni olen ensisijaisesti käyttänyt tietojenkäsittelylaitetta tekstinkäsittelyyn, jossa suhteessa atk on aivan korvaamaton. Lopullisesti ketjuunnuin alueeseen dos. Arto Laihisen ehdotuksesta - omiin kokemuksiinsa vedoten hän suositti voimakkaasti minua käyttämään tietotekniikkaa väitöskirjan kirjoittamisessa. Ehdotus oli viisas, ja niinpä olen lähes päivittäin tehnyt jotakin hommaa atk-laitteella kymmenkunta vuotta.
Vaikka tekstinkäsittely käsittää valtaosan atk:n käyttötarpeistani, olen myös käyttänyt atk:ta luettelojen luomiseen ja jopa laskuohjelmien pyörittämiseen - tämä tapahtui eräiden tutkimustulosten analysoimiseksi. Jossain määrin olen myös käyttänyt helppoja kaupallisia tilasto-ohjelmia.
Mutta uusi vaihe suhteessani tietotekniikkaan syntyi, kun siirryin lääketeollisuuden asiantuntijalääkäriksi. Yliopiston ja sairaalan melko hajanaisesta atk:n käytöstä siirryin maailmaan, jonka tukipilareita on toimiva kommunikaatio ja tietojenhallinta. Yritysmaailmassa henkilökohtaista atk-laitetta käytetään niin viestien välittämiseen sähköpostitse, tekstinkäsittelyyn kuin tietokannoissa remuamiseenkin.
Tietokannat
Kun tässä yhetydessä puhun tietokannoista, tarkoitan lääketieteen kirjallisuuden tietokantoja. Nämä ovat sähköisessä muodossa olevia, tarkoin luetteloituja tekstivarastoja, joista voidaan hakea erilaisia medisiinisiä tietoja. Tunnetuin lääketieteellinen tekstitietokanta lienee MEDLINE, joka sisältää hyvin runsaasti medisiinistä tietoa aina 1960-luvulta asti. MEDLINEn lisäksi on monta muutakin tietokantaa, ja MEDLINEa laajemmat tiedot sisältyvät EXCERPTA MEDICA -tietokantaan. Erikoistietokantoja ovat mm. syöpätutkimusta käsittävä CANCERLIT ja toksikologiaa ja lääkehaittavaikutuksia varastoiva tietokanta TOXLINE. Medisiinaa hieman kauempana ovat mm. uutistietokannat (tietotoimisto Reutersin kaikki uutiset vuosien varrelta!).
Näitten mammuttitietokantojen joukkoon on liitetty Suomen lääketieteen aikakauslehtikirjallisuuden kolme omaa tietokantaa.
LAAK, DIND ja DUOD
Satunnainen pohdiskelija kenties ihmettelee, mihin suomalaista lääkärilehtitietokantaa oikeastaan tarvitaan. Vastakysymys mihin tarvitaan vaikkapa suomalaisten etunimien tai sukunimien kortistointia ja systematiikkaa. Tai mihin ylipäätään tarvitaan pienen kansakunnan hengen tuotteiden dokumentointia?
Näen suomalaiset lehtitietokannat lähtökohdiltaan suomalaisen medisiinisen kirjallisuuden dokumenttina itsestään. Tietokannat käsittävät tällä erää Suomen Lääkärilehden jokaisen painetun sanan vuoden 1992 alusta (LAAK) ja yhtä laajan kokoelman Duodecimissa julkaistuja tekstejä (DUOD). Tietokanta DIND sisältää puolestaan aikakauskirja Duodecimin hakemistotiedot vuosilta 1885-91.
Toimessani asiantuntijana lääketeollisuuden palveluksessa ovat ensisijaiset tarpeeni, mitä medisiinisiin tietokantoihin tulee, lääketieteellisen faktan hakeminen. Siksi käytän paljon EXCERPTA MEDICAa ja MEDLINEa. Näistä tietokannoista löytyvät myös tiedot eri tutkijoiden kirjallisesta toimeliaisuudesta, so. mitä kaikkea tutkija X on kirjoittanut esim. viimeisen 10 vuoden aikana tai mitä tutkija Z on kirjoittanut aiheesta Y.
Suomalaiset tietokannat täyttävät kansallisen tiedon tarpeen. LAAK- ja DUOD-tietokannoista saan vastauksen sellaisiin kysymyksiin kuin: "Mitä erikoislääkäri NN kirjoittikaan Duodecimissa aiheesta aggressio?" tai "Onkohan NN kirjoittanut aiheesta Y suomalaisiin lehtiin?" Tekstitietokannat sisältävät myös käytännön kannalta mielenkiintoisia tietoja, kuten jatkossa kaikki nimitykset. Myös viittauksissa esiintyvät nimet tarttuvat hakuun. DIND-tietokanta on käytännön työn kannalta kenties vähemmän tärkeä, sillä se loppuu vuoteen 1991. Sen merkitys onkin siinä, että se dokumentoi tämän kansakunnan hengen viljelyä.
Käytännön toiminta
Tietokantojen käyttö on niin helppoa, että sitä on turha selittää tässä yhteydessä. Kuten kaikessa tk-touhuilussa, on tärkeää, että tukihenkilö on helposti saatavilla, sillä etenkin alkuvaiheessa, kun ohjelmaa asennetaan, ilmaantuu erilaisia ongelmia. Erityisen hankalana olen nykyisessä työssäni kokenut Vantaan huonot puhelinyhteydet, jotka ajoittain torpedoivat modeemin kautta tapahtuvan yhteydenpidon tyystin. Pisin aika, jona en ole saanut yhteyttä on ollut kaksi vuorokautta! Tämä on seikka, johon odotetaan parannusta.
Riippumatta siitä, käytetäänkö FiMnetin tarjoamaa kommunikaatio-ohjelmaa DOS- ja Windows-ympäristössä, tarjoaa ohjelma perättäisiä menuja, joista valitaan haluttu toiminto. Menut ovat selkeitä ja FiMnetin opaslehtinen erittäin hyvin toimitettu, lyhyt ja selkeä. Ehkäpä helposta asiasta on helppo tehdä hyvä opaslehtinen.
Aluksi käytössä oli hankaluutena siirtyminen dokumentista toiseen selaamatta koko dokumenttia läpi. Tämä tapahtuu kuitenkin yksinkertaisesti plus- ja miinusmerkeillä. Toinen hankala piirre on, että tietokannasta toiseen siirtyminen on vaikeasti keksittävissä. Search Mate -käyttöliittymässä tämä tapahtuu lopettamalla hakutilassa q-kirjaimella ja parin enterin painalluksen jälkeen pääseekin kirjoittamaan uuden tietokannan nimen kohtaan "Anna valintasi tai tietokannan nimi".
Oheisessa ruudussa on esimerkki hausta, kun hakusana on [aids or immuunika$]. Jälkimmäinen merkintä tarkoittaa kaikkia sanoja, joissa alku on immuunika-, siis esim. immuunikatopotilas. Hausta näkee, että aiheesta on kirjoitettu Lääkärilehdessä 1992 alkaen 100 artikkelia tai, oikeammin, sanaa aids on käytetty 100:ssa eri artikkelissa. Vastaava luku Duodecimissa vastaavalta ajalta on 18 ja ajalta 1885-91 11. Kuitenkin sana immuunikato ja sen johdokset eivät esiinny Duodecimissa laisinkaan vuoteen 1991 mennessä - eihän sanaa tuolloin vielä ollutkaan!
Kuka tarvitsee tietokantoja?
Mielestäni moderni lääketieteellinen toiminta tietoa tarvitsevissa toimintayksiköissä ei tule toimeen ilman kaikkia mainitsemiani tietokantoja. Ne on kaikki sormien ulottuvilla FiMnetin kommunikaatio-ohjelman kautta. Siksi kaikissa yliopistoklinikoissa ja keskussairaaloissa, suuremmissa terveyskeskuksissa ja apteekeissa, sairaanhoito-oppilaitoksissa ja tietenkin lääketeollisuuden ja lääketieteeseen nojaavan teollisuuden tulee varustautua kunnon modeemiyhteyksillä kansainvälisiin tietokantoihin. Erilliset tilattavat CD-levypohjaisesti ylläpidettävät tietokantapäivitykset ovat kömpelö ja hidas ratkaisu, joka ei välttämättä tule edes modeemitse saatavaa tietoa kalliimmaksi (ks. oheinen ruutu, jossa on tietoja palvelun hinnoista).
Loppukaneetti
Omassa työssäni tarvitsen kotimaisia lääketieteellisen bibliografian tietokantoja lähes viikoittain. Tieto avartaa käsityksiä, mitä suomalaisen medisiinisen tutkimuksen ja mielipiteiden maailmassa liikkuu, kuka osaa ja mitä osaa.
En silti voi olla lopettamatta ilman että korostan tietokantojen eteen tehdyn työn merkitystä toiseltakin kannalta. Jahka muutamia vuosia menee ja jos tietokannat voidaan ylläpitää yhtä hyvin kuin tähän asti, edustaa niissä oleva tieto arvaamattoman henkisen viljelyn aarteen, josta hyötyvät historiankirjoittajat, sosiologit, lääkärit, kielitieteilijät eli kaikki, jotka haluavat ymmärtää miten suomalaisesta lääketieteestä on tullut juuri sellainen kuin mitä se on. Tässä mielessä FiMnetin työtä on kiit- täen arvostettava ja meidän lääkäreiden asia on myös tukea sitä.
