Lääkäriliitto: Päivystäminen on taloudellinen pakko
Lääkäriliitto järjesti lokakuun alussa lehdistötilaisuuden, jossa esiteltiin tiedotusvälineiden edustajille niitä uhkakuvia, joita uuden työaikalain toteuttaminen Kunnallisen työmarkkinalaitoksen mallilla aiheuttaisi terveydenhuollon toiminnalle ja lääkärien toimeentulolle. Pahimmillaan KT:n ohjeet siirtää lääkärit jaksotyöhön voisivat johtaa paljon päivystävien lääkärien ansioiden putoamiseen jopa puoleen. Lääkäriliitto on ehdottomasti torjunut kaavailut vuorotyöstä ja edellyttää, että lääkärien perustyöaika jatkossakin sijoitetaan klo 8 ja 16:n välille.
Tiedotustilaisuudessa esitettiin oheinen taulukko, josta ilmenevät lääkärien peruspalkat sekä se, kuinka ratkaisevia päivystyskorvaukset ovat varsinkin apulaislääkärien toimeentulolle. Nuoret lääkärit eivät ole, päinvastoin kuin KT:n neuvottelupäällikkö Eila Uotila julkisuudessa väittää, yrittämässä minkäänlaista "ulosmittausta" vain pyrkivät ainoastaan säilyttämään nykyiset ansionsa. Päivystäminen on taloudellinen pakko useimmille opinto- ja asuntolainojensa kanssa kamppailevalle apulaislääkärille.
Lääkäriliitto pyrkii kaikin mahdollisin keinoin jäsentensä ansiotason turvaamiseen työaikalain voimaantullessa. Päästääkseen asiasta KT:n kanssa sopimukseen liitto on ilmaissut olevansa valmis joustamaan viikoittaisen työajan pituudesta samoin kuin lääkärien vuorokausilevosta, jotka kuuluvat niihin asioihin, joista lain mukaan voidaankin kollektiivisesti sopia. Jäsenistön kannanotoista on ilmennyt, että aktiivipäivystyspisteissä toimivat lääkärit ovat edelleenkin valmiit keskimäärin 45 tunnin viikoittaiseen työsidonnaisuuteen ja illasta aamuun jatkuvaan päivystämiseen, kunhan vuorotyöhön ei siirrytä eikä ansiotaso laske.
Lääkärikunnan selvä mielipide on, ettei vuorotyö toisi todellista helpotusta työsidonnaisuuteen vaan päinvastoin pahentaisi sitä. Lyhyet, usein toistuvat ilta- ja yövuorot olisivat sekä potilaiden hoidon että lääkärien oman ajankäytön kannalta kaikkein huonoin työaikajärjestely. Yhtäjaksoinen 24-tunnin työrupeama kerran viikossa voidaan kyllä kestää, kunhan seuraava päivä on vapaa ja kertyneet ylityöt kompensoidaan riittävän pitkillä aktiivivapailla.
Liitossa on laskettu, että kukin aktiivipäivystyspiste edellyttää vähintään 7 lääkärinvakanssia, jotta työajat voidaan järjestää uuden työaikalain puitteissa. KT:n vuorotyömallilla sairaaloihin olisi tarvittu useita satoja lääkärinvirkoja lisää, mutta liiton ehdotus lähtee siitä, että tässä vaiheessa riittää 100-200 uuden vakanssin perustaminen. Nykyisessä työllisyystilanteessa useiden satojen erikois- ja apulaislääkärien löytäminen olisikin mahdotonta. Liiton lähtökohta on, että tarvittavat uudet virat rahoitetaan sitä varten erikseen varattavalla määrärahalla eikä lääkärien päivystyskorvauksia leikkaamalla.
Päivystystä ei voi jakaa vuoroiksi
Kirurgian apulaislääkäri Heli Lagus selvitti toimittajille, miksi vuorotyö olisi terveydenhuollon toiminnan ja potilasturvallisuuden kannalta huono ratkaisu. Päivystykseen tulevan potilaan tutkimus, hoito sekä hänen tilansa seuranta kärsisivät siitä, jos vuorossa oleva lääkäri vaihtuisi kesken kaiken. Vuorotyö aiheuttaisi myös päiväaikaiseen toimintaan häiriöitä, kun osastolla olisi joka päivä eri lääkäri.
Vuorotyöjärjestelmään siirtyminen johtaisi siihen, että lääkärit olisivat entistä vähemmän päiväaikaan töissä. Sairaaloille tämä merkitsisi elektiivisen toiminnan supistumista ja sen seurauksena suoritteiden sekä tulojen romahtamista. Koulutuksessa olevat lääkärit eivät saisi riittävästi harjaannusta päiväaikaiseen toimintaan eivätkä tilaisuuksia seurata kokeneempien kollegojen työskentelyä tai osallistua meetingeihin, jolloin erikoistumiskoulutusta jouduttaisiin pidentämään. Samalla viivästyisi uusien spesialistien valmistuminen työaikalain aiheuttamaa lääkärivajausta paikkaamaan.
Lagus piti työaikalain toteuttamista Kunnallisen työmarkkinalaitoksen mallilla uhkana lääkärien toimeentulolle ja työn mielekkyydelle. Eniten KT:n suunnitelmat päivystyskustannusten säästämisestä huolestuttavat nuoria lääkäreitä, joista tuntuu nyt kuin "matto oltaisiin vetämässä jalkojen alta".
Hän näki työaikalain huonosti toteutettuna vaarantavan myös terveyspalvelujen saatavuuden. Uudistus näyttää johtavan päivystyksen keskittymiseen entisestään, jolloin esimerkiksi aluesairaaloita jouduttaisiin lakkauttamaan. Seuraukset näkyisivät paitsi alueellisen myös taloudellisen eriarvoisuuden kasvuna: yksityinen sektori laajenisi hallitsemattomasti samalla kun julkisia palveluja jouduttaisiin karsimaan. Tavoitellut työllisyysvaikutuksetkin voisivat rationalisoinnan seurauksena kääntyä päinvastaisiksi.
