Lääkkeet ja Suomen kansan masennus
Tammikuun viimeisenä perjantaina salintäydellinen väkeä pohti masennuksen ja sen lääkehoidon eri ulottuvuuksia Sosiaalilääketieteellisen yhdistyksen, Lääkärin Sosiaalisen Vastuun, Suomen psykiatriyhdistyksen ja Stakesin järjestämässä seminaarissa.
Psykiatrian erikoislääkäri Timo Tourilta Stakesin Mielimaasta-projektista oli pyydetty esitelmää aiheesta Mitä masennus on. Sen sijaan, että Tuori olisi rajannut masennuksen oireiden kautta määritellyksi kliiniseksi tilaksi, hän totesi vastauksen riippuvan näkökulmasta, olevan aina erilainen ja siitä huolimatta oikea. Mielimaasta-projektin työntekijät olivat masentuneita ihmisiä kuunneltuaan kuvailleet masennusta mm. kärsimyksenä, puolustusreaktiona vaikeassa elämäntilanteessa, suruna, ylireagointina, fyysisenä kärsimyksenä, rakkaudettomuutena, ristiriitaisena suhteena mm. ympäristöön, kuolemaan, hengellisyyteen ja tasapainoiluna toivon ja toivottomuuden välillä.
Noin 6 % väestöstä sairastaa kliinisesti merkittävää depressiota, naiset useammin kuin miehet. Naisten ja miesten välisen eron syy on vielä vailla tyydyttävää vastausta. Depressiopotilaat ovat ainoa mielenterveyspotilasryhmä, joiden sairaalakäyttö on lisääntynyt. Myös depression diagnoosi yksilöllisissä varhaiseläkkeissä on yleistynyt, mutta on vaikea sanoa, onko depression määrässä tapahtunut todellista lisäystä. Tourin mukaan voisi varovaisesti arvioida, että depressio on todella lisääntynyt.
Lääkäritutkija Timo Klaukka Kelasta totesi rahoittajan olevan rauhallinen masennuslääkkeiden suhteen, mutta uusien masennuslääkkeiden (selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien ja moklobemidin) olevan mielenkiintoisia, koska ne ovat yksi nopeimmin kasvavista lääkeryhmistä. Vuonna 1994 masennuslääkkeitä käytti 150 000 suomalaista, niiden vähittäismyynti oli 150 miljoonaa markkaa ja korvaukset 95 miljoonaa markkaa. Kasvu vuodesta 1993 on ollut 33 %, ja arviolta noin 3 % kansalaisista käyttää nykyään masennuslääkkeitä. Vuonna 1986 luku oli 1,2 %.
LÄÄKITYSTÄ KANNATTAA KOKEILLA VAIKEASSA MASENNUKSESSA
Psykiatri Matti Huttunen totesi masennuslääkkeistä käytetyn onnenpilleri-nimityksen olevan sikäli väärä, että ne eivät tuo hyvää oloa ja euforisoi, vaan poistavat pahan. Huttusen mukaan osa potilaista ei hyödy depressiolääkkeistä, kuten osa ei hyödy neurolepteistäkään, mutta koska ei ole mitään seikkaa, jonka avulla voisi ennustaa, kuka hyötyy ja kuka ei, kannattaa vaikeassa masennuksessa jossain vaiheessa kokeilla lääkitystä, koska suuri osa potilaista kuitenkin hyötyy siitä. Huttusen mukaan on väärä lähtökohta ajatella hyödyn riippuvan masennuksen vaikeudesta. Huttusen mukaan uusien masennuslääkkeiden suosio johtuu niiden vähäisistä sivuvaikutuksista ja niiden laajenevista käyttöaiheista. Huttusen mukaan joissakin tutkimuksissa uudet depressiolääkkeet ovat olleet hyödyllisiä mm. vaikeassa premenstruaalitensiossa, bulimia nervosassa ja vaikeassa pakkoneuroosissa.
Tutkimusprofessori Elina Hemminki Stakesista esitteli lähinnä Charles Meadawarin kirjaan Power and Dependence pohjautuen, miten psyykeen vaikuttavia aineita on otettu käyttöön viime vuosisadalta oopiumista, morfiinista ja kokaiinista alkaen ja todettu niiden riippuvuutta aiheuttava luonne yleensä vasta useita vuosia myöhemmin. Uusien aineiden käyttöönottoa on perusteltu niiden paremmuudella aikaisempiin lääkkeisiin nähden. Hemmingin mukaan terveydenhuollon palveluja ei ohjaa niinkään tarve, vaan se, mitä terveydenhuoltoa tarjoavat tahot katsovat sopivaksi. Alkuinnostus uusiin menetelmiin on profession ja teollisuuden synnyttämää.
Professori Elianne Riska Åbo Akademista esitteli tutkimusta, jossa oli analysoitu psyykenlääkkeiden mainoksia Pohjoismaisissa lääkärilehdissä vuosina 1975-1985 ja 1993. Masennuslääkkeiden käytön voimakasta lisäystä 1990-luvulla voidaan Riskan mukaan selittää tieteensosiologisesti, kulttuurisesti ja rakenteellisesti, eivätkä eri selitystavat sulje pois toisiaan. Tieteensosiologia tarjoaa luonnontieteen kehitykseen ja asemaan liittyvää selitystä uusien vähän sivuvaikutuksia aiheuttavien (pääasiassa serotoniininestäjiä) masennuslääkkeiden kehittämiseen ja lanseeramiseen markkinoille. Toisaalta kulttuurisen selityksen mukaan yhteiskunnan arvostukset ovat muuttuneet niin, että individualismia, aktiivisuutta ja materialismia arvostetaan enemmän kuin aikaisemmin ja passiivisuutta ja alistumista siedetään vähemmän. Kolmantena esitetyn rakenteellisen selityksen mukaan aikaisemmat sosiaaliset verkostot ja siteet, jotka ovat integroineet yksilön yhteiskuntaan, ovat hajonneet sosiaalisten ja taloudellisten muutosten myötä.
Koska mainokset heijastavat yhteiskunnassa olevia arvostuksia ja sosiaalisia normeja, mahdollistaa psyykenlääkemainosten tarkastelu näiden lääkkeiden käyttöä määrittävien rakenteiden ja arvojen tarkastelun. Eri psyykenlääkemainosten kuvamateriaali oli luokiteltu joko metafora- tai potilasluokkaan tai luokkaan muut (esimerkiksi tablettipurkin kuva). Metaforaksi luokitellut kuvat sisälsivät jonkin symbolin, kuten puoliavoimen oven tai perhosen. Metaforien käyttöä masennuslääkkeiden mainonnassa on kritisoitu ja sen on katsottu heijastavan positivistista käsitystä mielenterveydestä ja heijastavan lääkärin tehtävää toimia "mielen mekaanikkona". Suomessa psyykenlääkkeiden kuvamateriaalina ovat useimmiten olleet metaforat. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa potilaskuvat ovat etenkin 90-luvulla olleet yleisimpiä muiden kuvien vähetessä. Potilasta esittävissä kuvissa esiintyi kaikissa maissa nainen useammin kuin mies.
POTILAAN KOKEMUS LÄÄKÄRIN KIELEKSI
Lastenpsykiatri Tytti Solantaus pohti esitelmässään "Potilaana yhteiskunta?" psykiatrin suhdetta reaalimaailmaan ja psykiatrian yksilökeskeisyyttä. Potilaan tullessa vastaanotolle ongelmansa kanssa hänellä on oma tulkintansa tilanteesta ja lääkärillä omansa. On valtakysymys, kumman tulkinta katsotaan oikeaksi, ja vastaanottotilanteessa potilaan kokemus muutetaankin helposti lääkärin kieleksi, esimerkiksi vähäiseksi serotoniinimääräksi.
Jatkokäynneillä keskitytään depression oireisiin ja lääkitykseen, mutta potilaan sisäinen maailma ja hänen arkielämänsä usein suurine käytännön ongelmineen jäävät ennalleen. Solantaus totesi psykiatrian ytimen olleen keskustelussa ja psyykenlääkkeiden vievän psykiatriaa biologisempaan suuntaan, mikä vahvistaa psykiatrian asemaa luonnontieteisiin perustuvassa lääketieteessä.
Seminaarin alkupuolella keskustelussa tuotiin usein esille uusien masennuslääkkeiden kalleus ja että masennuksesta kärsivillä on usein vaikeuksia saada lääkkeet hankituksi. Puheenjohtaja Simo Kokko toi esille myös ristiriidan, joka syntyy, kun terveydenhuollossa tehdään supistuksia mutta lääketieteilijät haluavat ottaa terveydenhuollon piiriin uusia toimintoja. Toisaalta asiakkaat on syyllistetty turhista terveyskeskuskäynneistä, ja toisaalta valitetaan, ettei depressiota tunnisteta ajoissa.
Elämäntapaliiton edustaja viittasi liiton kokemukseen, jonka mukaan ihmisten on vaikea puhua lääkkeiden aiheuttamista ongelmista niitä määränneiden lääkärien kanssa, ja huomautti tiettyjen ongelmien toisaalta kuuluvankin siviiliyhteiskuntaan. Kun ongelmat lääketieteellistetään, taannutetaan ihminen potilaaksi. Mielenterveysseura Helmin edustaja ja paikalla ollut sosiaalihoitaja pohtivat, tuleeko ihmisistä lääkkeiden myötä ulkoapäinohjautuvia ja menettävätkö he yhteyden omiin tunteisiinsa. Helmin edustaja myös ihmetteli, eikö enää puhuta sosiaaliluokkien ja mielenterveysongelmien yhteydestä ja kertoi sosiaali- ja hoitoalan ihmisten vierailevan Helmissä paljon. Lääkärit sen sijaan ovat harvinaisia, mutta tervetulleita vieraita.
