Menetetty luottamus
Uudesta lääkärisopimuksesta löydetyt sudenkuopat ovat paljastuneet kuluneiden viikkojen aikana. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tuoreet soveltamisohjeet ovat herättäneet hyvin ymmärrettävää pettymystä ja kiukkua lääkärikunnassa. Keskustelua, jota on referoitu valtakunnan päälehdessäkin, on käyty vilkkaasti muun muassa liiton suljetuilla Internet-sivuilla.
On tullut ilmi, että sovitut korotukset eivät olekaan toteutuneet eräiden lääkäreiden kohdalla uuden lääkärisopimuksen myötä. Kaikille lääkäreille luvattiin vähintään viiden prosentin korotus syyskuun alusta alkaen. Eräät kokeneet lääkärit, joilla on ollut runsaasti pätevyyslisiä, ovatkin saaneet henkilökohtaiseksi korotuksekseen vain alle kolme prosenttia. Oliko näin päätetty jo neuvottelupöydässä? Ei varmasti. Siksi Lääkäriliitto onkin aloittanut keskustelut paitsi Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, myös valtakunnansovittelijan kanssa.
Koko neuvottelujen ajan mallinnettiin sopimuksen kustannusvaikutuksia yhteisen laskentapohjan avulla. Tämä laskentapohja otti huomioon prosentin tuhannesosan suuruiset kustannusvaikutuksetkin. Näissä malleissa ei ollut missään vaiheessa esillä työnantajan nyt esittämiä sopimustulkintoja. Vaikka virkaehtosopimusneuvotteluissa ei koskaan voi luottaa vastapuolen hyvään tahtoon, olisi väärin sanoa, että luottamuksella ei ole merkitystä neuvoteltaessa työnantajapuolen kanssa.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että luottamus on jälleen menetetty. Sekin vähäinen, joka sopimisen jälkeen oli olemassa. On kuvaavaa, että edes kokeneet työmarkkinajuristit eivät löydä työnantajien tarjoamia sudenkuoppia; vain häikäilemätön vastapuolen juristi voi ujuttaa sopimustekstiin sellaisia heikennyksiä, joista ei ole ollut mitään puhetta prosessin missään vaiheessa. Juridisesti työnantaja voi olla jopa oikeassa. Moraalista sen ei tarvitse välittää. Työtuomioistuin keskittyy juristeriaan, ei luottamukseen tai sovittuihin tulkintoihin.
Onko näistä asioista sitten mitään järkeä ylipäänsä riidellä? Työnantajan tulkintaohjeet henkilökohtaisen palkanlisän korotuksista merkitsevät vain muutamien satojen tuhansien markkojen kustannussäästöä kuntalääkäreiden vuotuisessa palkkapotissa, joka sentään on kokonaisuudessaan noin kolme miljardia markkaa. Heikennys koskee lisäksi sellaista lääkäriryhmää (kokeneita, erityistaitoja hankkineita spesialisteja), joilla periaatteessa on paras mahdollisuus henkilökohtaiseen palkkavääntöön. Paikallisesti ongelmat voidaan siis monin paikoin ratkaista. Näin on jo tehty muun muassa Turussa ja Oulussa. Siksi onkin entistä oudompaa, että valtakunnallisella ohjeistuksella Kunnallinen työmarkkinalaitos jälleen murentaa kokonaisuuden kannalta täysin mitättömillä heikennyksillään lääkärikunnan luottamuksen.
On muistettava, että suurin osa lääkäreistä on saanut sen korotuksen, mikä heille kuuluikin, ja monien lääkäriryhmien osalta sopimuskorotukset ovat olleet jopa tyydyttäviä. Kuitenkaan tämän moraalisen sopimuspetoksen merkitystä ei pidä vähätellä. Sen seuraukset voivat olla työnantajalle monin verroin raskaammat kuin kuvitellut säästöt. Entistä enemmän olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että tämän vuoden lääkärilakko ei ollut viimeinen lääkärilakko Suomessa.
