Palkkauskulttuurin vallankumous!

Lääkärilakolla näyttää olleen hyvin suuri vaikutus lääkäreiden omien työehtojen sopimista koskeviin asenteisiin. Ennen lakkoa valtaosa oli sitä mieltä, ettei paikallisesti pystytä sopimaan mistään. Vastuulliset ylilääkärit pakotettiin alimitoitetun budjettiraamin taakse, eivätkä he suostuneet sopimaan palkantarkistuksista. Viroissa olevat lääkärit uskoivat, ja niinpä liukumia ei syntynyt. Lakko on osoittanut lääkärikunnalle, ettei TUPO-Suomessa voi lakollakaan saada kerralla merkittävää tasokorotusta kaikille. Kun lisäksi sopimuksen rakenne tekee paikallisen sopimisen välttämättömäksi, on huomattu oman aktiivisuuden ratkaiseva merkitys. Tämä on suuri, myönteinen kulttuurimuutos.

Vastaava muutos täytyy kuitenkin tapahtua myös niissä, joiden kanssa neuvotellaan, eli ylilääkärikunnassa. Heidän on opittava kantamaan enemmän vastuuta tehokkaasta toiminnasta ja pätevän henkilöstön saatavuudesta kuin pelkästään talousarviosta. Luultavaa on, että taloushallinnosta vastaavat tulevat ainakin paikoin kiperästikin huomauttelemaan budjetin ylittymisestä. Kuitenkin, toiminta on tärkeämpää kuin talousarviot, jotka kaiken lisäksi edelleen tehdään epärealistisiksi. Ja niin kauan kuin tarkoituksellisella alimitoituksella voidaan rajoittaa kustannusten nousua, sitä myös tehdään.

Paikalliseen ja henkilökohtaiseen sopimiseen tarvitaan apua ja eväitä. Olemme vasta alkamassa uudenlaista toimintamallia. Lääkäriliiton roolin on tässä suhteessa muututtava enemmän kuin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana yhteensä. Liiton on kyettävä - ja se haluaa - rakentamaan organisaationsa ja toimintansa siten, että pienten yksiköiden ja jopa yksilöiden tukeminen tulee mahdolliseksi. Avun ei välttämättä aina tarvitse olla fyysistä läsnäoloa. Vertailutietojen tuottaminen on jatkossa tärkeä tukemisen muoto. Vertailutietojen kerääminen riittävällä tarkkuudella ei onnistu tähän asti käytetyillä menetelmillä, vaan on kehitettävä uusia, entistä tarkempia ja nopeampia tapoja. Sähköiset viestimet luovat siihen hyvät tekniset mahdollisuudet, kunhan valmius tietojen luovuttamiseen on kohdallaan.

Palkkauksen ohella yhä tärkeämmäksi työpaikan valintakriteeriksi ovat nousemassa työskentelyolosuhteet ja mahdollisuudet itsensä kehittämiseen. Itse asiassa seikkoja, joista suurin huoli tulisi olla työnantajalla, mutta valitettavasti työnantajalle on usein tärkeämpää pystyä selviytymään mahdollisimman halvalla, kuin selviytyä hyvin. Ammattikunnan työmoraali on korkea ja me haluamme tehdä työmme hyvin, ja niinpä tämä kehittäminen jää taisteltavaksi eduksi. Nyt lakon loputtua alamme edunvalvontavaliokunnassa valmistella direktiivejä hyvän työpaikan kriteereiksi. Niiden valmistuttua työnantajilla on mahdollisuus jo viran hakuilmoituksessa kertoa olevansa kriteerit täyttävä, hyvä työnantaja.