Potilaan oikeus uhkailla
Uhkaileva potilas herättää tunteita. Uusi STM:n muistio terveydenhuollon laitosturvallisuuden kehittämisestä (STM 2009:59) käsittelee asiaa viileän virallisesti. Muistiossa todetaan: väkivalta ja sen uhka on lisääntynyt sosiaali- ja terveydenhuollossa viime vuosikymmenen aikana. Väkivaltatilanteiden lisääntymistä voidaan pitää jopa terveydenhuollon keskeisimpänä turvallisuusongelmana. Sama muistio toteaa elegantisti myös asian eettisen ja juridisen ytimen, jonka vuoksi asiaan ei ole selkeästi puututtu: Potilaiden oikeuksien ja velvoitteiden epäsuhta aiheuttaa hämmennystä ja turvattomuutta. Koetaan, että lainsäädäntö pitää huolen vain potilaiden oikeuksista ja henkilökunnalla on yksinomaan velvoitteita. Oma kokemus vastaa tätä: lääkäreiden työturvallisuutta ei voi kohentaa niin, että se rajaisi potilaan oikeutta hoitoon.
Etiikan alalla tilanteen hämmentävyys näkyy siinä, ettei uhkailevia potilaita käsittelevää eettistä kirjallisuutta juuri ole. Asiaa ei käsitellä virallisissa arvokannanotoissa. Lääkärinvalassa todetaan: "Kunnioitan potilaani tahtoa ... Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan, ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti". Uhkailulla ei tässä kuitenkaan ensisijaisesti tarkoiteta potilaita, vaan muita tahoja jotka haluaisivat lääkärin toimivan potilaan etua ja tahtoa vastaan. Eetikolle tilanne on aidosti hämmentävä: jos lääkäri toimii eettisesti, potilaan tahdon mukaan ja hänen parhaakseen, niin minkä ihmeen takia potilas lääkäriä uhkailee?
Totuus on teoriaa monimutkaisempi. Aitoja väärinkäsityksiä ja kommunikaatio-ongelmia syntyy aina, tosin sitä enemmän mitä vähemmän on luottamusta. Monet sairaudet vievät oikeasti kyvyn vastata teoistaan. Päihteet aiheuttavat päätöntä käytöstä. Lääkärin epäonnistuminen sosiaaliongelmien ihmeparantamisessa kiristää pinnaa. Perusteettomien etujen vaatija voi olla rationaalinenkin. Psykiatrialla arkea on tilanne, jossa potilas ei uhkaa lääkäriä, vaan uhkaa tehdä itselleen jotakin.
Miksi uhkailu sitten on lisääntynyt? Voidaan kysyä onko potilaiden ja terveydenhuollon käsityksissä potilaan ja lääkärin rooleista ristiriitaa, ja aiheuttaako tämä ristiriita turhautumista? Potilaan näkemys itsestään asiakkaana korostuu samaan aikaan kuin terveydenhuollossa korostuu hoitojen rajaaminen vain näyttöön perustuviin, Käypä hoito - suositusten ja hoitotakuukriteerien mukaisiin toimiin. Terveydenhuoltoon ei enää tulla hattu kourassa kuin kunnanlääkärille tai poliisilaitokselle, vaan takki auki kuin Stockmannille. Sinänsä hyvistä tavoitteista seuraavaa ristiriitaa ei ole hyvin tiedostettu, eikä railo toiveiden ja mahdollisuuksien välillä ole pienenemässä. Ääritapauksissa turhautuminen ei kanavoidu sivistyneesti.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Ensinnäkin pitäisi päästä eroon asenteesta, joka STM:n raportissakin todetaan: "Näyttää siltä, että terveydenhuoltoalalla ajatellaan yhä, että pienet asiakasväkivallan teot ja uhkailut ovat luonnollinen osa työnkuvaa." Asennemuutoksen lisäksi nämä teot pitäisi viimein saada pois asianomistajarikosten luokasta. Toisekseen terveydenhuollon turvallisuustoiminta pitäisi saada mahdollisimman tehokkaaksi ja systemaattiseksi. Potilasturvallisuuden lisäksi on puhuttava myös työturvallisuudesta. Kolmanneksi, ääritapauksia varten, pitäisi myös päättää minkälaisissa tilanteissa potilaan asiaton käytös vie häneltä oikeuden hoitoon. Uhkailu ei ole potilaan oikeus.
