Sag mir wo die Ärzten sind...
Suomen lääkärimäärä on 1990-luvulla kasvanut 14 325:stä 17 142:een eli 20 % ja kasvu jatkuu. Lääkärikoulutuksen vuosiluokka Suomessa on 360 opiskelijaa ja ensi kesän sisäänottomäärätkin on jo vahvistettu samalle tasolle. Lääkärityöttömyys oli huipussaan vuonna 1994, jolloin työttömiä lääkäreitä kirjattiin lähes 700. Onneksi lääkärityöttömyys kääntyi laskuun; tämän vuoden helmikuun luku oli 260. Kuitenkin lääkärimäärän kasvu on ollut lamavuosina merkittävä ja toisaalta uusia virkoja ei ole juurikaan perustettu. Mihin nämä uudet lääkärit siis ovat sijoittuneet?
Merkittävä työllistymisen takaaja on ollut ns. eurolääkärien saama erityisvaltionosuus eli suora tuki työnantajalle 6 000 mk/kk. Perusterveydenhuollon lisäkoulutusta on suorittamassa kaksi lääkäri-ikäluokkaa eli noin 850 lääkäriä, ja tutkimuspuolella arvioidaan EVO-rahojen myötä syntyneen noin 100 työtilaisuutta. Mutta edelleen on kadonneita sieluja taulukoissa.
Lääkäriliiton työnvälityksestä ja koulutusosastolta on kuulunut viestejä lääkärien lisääntyvästä kiinnostuksesta maastamuuttoon. Norjalaisilla oli Ruotsin lääkäripäivillä (Rikstämma) viime joulukuussa rekrytointiosasto. Siellä kävi vilske, ja myös suomalaista aksenttia kuului. Norjan lisäksi suomalaista lääkärikuntaa näyttää houkuttelevan Englanti, ja myös Ruotsin houkuttavuus lisääntyy, kun palkkaero valkenee.
Tämän vuoden alussa suomalaisia lääkäreitä oli ulkomailla 967 eli 5,7 % ammattikunnasta. Samana aikana 1990-luvulla, kun lääkärien kokonaismäärä on kasvanut 20 %, on ulkomaille siirtyneiden lääkärien määrä kasvanut 50 %. Johtaako tämä todellisiin ongelmiin, nähdään aivan lähivuosina.
Dosentti Juha Karvonen Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta kirjoitti Lääkärilehdessä 35/96 tästä muuttotappiosta. Euroopan Unioniin liittymisen myötä suomalaisia lääkäreitä on yhä enemmän muuttanut muualle, mutta vastaavaa ulkomaalaisten kollegoiden muuttoliikettä EU-maista Suomeen päin ei ole ilmennyt. Karvosen mukaan lääkärit ovat kaikista terveydenhuollon akateemisista ammattiryhmistä hanakimpia muuttajia, mikä johtunee mm. tieteenalan kansainvälisestä luonteesta ja ammattikunnan hyvästä kielitaidosta.
Lääkärikoulutuksen hintaa voi arvioida monella tavalla. Yksi käyttökelpoinen keskiarvoluku on dosentti Karvosen Lääkärilehden artikkelissa esittämä 905 000 markkaa tutkintoa kohden. Tämä asettaa ns. helpon ratkaisun eli lääkärikoulutuksen lisäämisen kyseenalaiseksi. Lääkärien kouluttaminen miljoonakustannuksin öljyrikasta Norjaa varten ei tunnu mielekkäältä. Niinpä onkin välttämätöntä pohtia lisääntyvän maastamuuton syitä.
Tutkimustyö ja opintomatkat ovat perinteisiä ulkomaille lähtemisen syitä. Jokunen siirtyy eläkkeelle lauhkeampaan ilmastoon, joku taas lähtee puolison töiden vuoksi. Yhä enemmän on kuitenkin niitä, jotka ovat lähteneet tai lähdössä työskentelemään pysyvästi ulkomaille. On tietysti imartelevaa, että suomalainen lääkäri on kysyttyä, ammattitaitoista laatua. Huolestuttavaa taas on se, että työn ja elintason perässä ulkomaille muuttava lääkäri on aktiivisinta ja kykenevintä osaa työikäisestä väestöstämme ja vie mennessään arvokasta kansallista PÄÄomaa. EU-Suomessa ongelmaa ei voi hoitaa sanktioilla ja rajoja sulkemalla, vaan ratkaisua on haettava pureutumalla ongelman syihin.
Sairaaloista lääkäreitä siirtyy yhä enemmän paitsi ulkomaille, myös yksityissektorille. Muutamilla erikoisaloilla, kuten silmätautialalla, on suuria vaikeuksia saada sairaalavirkoja täytettyä, vaikka Suomessa toimivien silmätautispesialistien määrässä ei sinänsä ole mitään vajausta verrattuna länsieurooppalaisiin lääkäritiheyslukuihin. Tähänkään ei ratkaisu löydy kouluttamalla uusia erikoislääkäreitä. Mitä suurempi kuilu julkisen sektorin ansiotason ja vaihtoehdon välillä on, sitä vuolaampi on virta ulos sairaaloista.
Summa summarum: suomalaisen kunnallisen sairaalan kilpailukyky työnantajana on heikentynyt vuosi vuodelta. Kun työnantajapuolella ei ole ollut halua tai kykyä päätelmien tekemiseen ja ratkaisujen etsimiseen, ovat päätelmiä ryhtyneet tekemään yksittäiset lääkärit. Varsinkin nuoret lääkärit, jotka eivät ole torpparin lailla maahan sidottuja, ovat lähtökuopissa. Tällaista tilannetta ei suomalainen terveydenhuolto pitkään kestä.
Nyt on hyvä miettiä, tuleeko yhteiskunnalle tosiaankin muka halvemmaksi ryhtyä lääkärikoulutuksen rajuun lisäämiseen vai pitäisikö pyrkiä kilpailukykyiseen palkkaukseen jo koulutettujen erikoislääkärien pitämiseksi julkisen sektorin palveluksessa. Oulussa kuulemma herjataan, että "lottovoitto olisi kiva, että olisi varaa mennä yliopistosairaalaan töihin!" Vitsit ovat vitsejä, mutta kuten radio Jerevanin ystävät tietävät, rankimmankin herjan takana piilee karmiva todellisuus.
