Terveydenhuolto pelinappulana

Terveydenhuolto on kriisissä. Tästä on puhuttu jo monta vuotta, mutta vasta nyt, pääosin lääkärilakon seurauksena poliittiset päättäjätkin ovat heränneet huomaamaan, että järjestelmälle pitäisi tehdä jotakin.

Yksi syy kriisiytymiseen on valtion johtavien virkamiesten ja poliitikkojen halu ajaa kuntien talous tiukalle, jotta kuntien olisi pakko liittyä suuremmiksi yksiköiksi. Valtionosuuksien vähentäminen on pakottanut kunnat säästämään, ja ainoa mistä voi säästää joutumatta oikeuteen, on terveydenhuolto. Näin terveydenhuoltoa käytetään pelinappulana, välineenä pyrittäessä suurentamaan kuntakokoa.

Lääkärilakon loputtua hallitus havahtui; terveydenhuolto on pelastettava nopealla projektilla. Nopean toiminnan syy ei kuitenkaan ole se, että terveydenhuollossa olisi tapahtunut jotakin äkillistä. Ei, vaan nopea ajoitus johtuu tulossa olevista vaaleista. Tässäkin terveydenhuolto on pelinappula; ei ole tärkeää, että tehtäisiin oikeat toimenpiteet, vaan se, että toimenpiteet ajoittuvat sopivasti. Nopeiden toimien vaatimus johtaa pinnallisuuteen. Operaatio etenee siten, että STM:llä on valmiit, asenteelliset vastaukset, joihin sopivat kysymykset on asetettu pelastusprojektin vastattaviksi.

Väitetään, että syyt ovat tiedossa. Osin varmasti niin onkin. Mutta onko oletettavissa, että projektin kohdealueet ovat oleellisia? Rahoitus on oleellinen kysymys, rahaa tarvitaan lisää. Oleellinen kysymys on, miten rahat käytetään. Listalla on myös tehottomuus, päällekkäisyydet, huono johtaminen, väärä työnjako, väärät hoitokäytännöt, lääkäreiden kaksoisrooli ym. Asioita, joista STM:llä on selvät käsitykset. Perustelut ministeriön kannanotoille ovat hyvin hatarat ja vahvasti asenteelliset. Yksi viidesosa potilaista aiheuttaa 80 % kustannuksista, mutta mikään pelastusprojektin kysymyksistä ei hae vastausta tähän ongelma-alueeseen.

Terveydenhuollon tärkein resurssi on henkilöstö. Projektissa ovat esillä koulutusmäärät, täydennyskoulutus ja johtaminen, joihin vaikuttamalla ajatellaan voitavan parantaa työolosuhteita. Tärkein osa, järjestelmä, jolla työolosuhteista sovitaan, ei ole tarkastelun kohteena. KT:n johtaja totesi lääkärilakon jälkeen, että neuvottelujärjestelmä kesti poikkeuksellisen lakon. Kestäisikö neuvottelujärjestelmä kriittistä, ulkopuolista arviointia? Miksi sen arviointi ei ole osana terveydenhuollon pelastusprojektissa? Saako Kunnallinen työmarkkinalaitos lakon jälkeisessä kostonhimossaan jatkaa entisellä linjalla lääkäreiden työmotivaation ja työhön sitoutumisen turmelemista?

Näköalattomuus ja vaihtoehtojen näkemisen puute syvensivät lamaa 10 vuotta sitten. Käykö terveydenhuollossa samoin? STM:n vastaukset valmiina -malli yhdessä sen kanssa että KT saa jatkaa työolojen kurjistamista, lykkää todelliset pelastustoimet tulevaisuuteen.

Toivottavaa on, että selvitysmiehillä olisi halua pohtia kysymyksiä kriittisesti ja ilman ennakkoasenteita. Toivottavasti poliitikot valitsevat korjaustoimien kohteeksi merkittäviä, rakenteellisia uudistuksia, eikä vain poliittisesti sopivia pikkutemppuja.