Terveyskeskusten ja keskussairaaloiden koulutusmäärärahat

Suomen Lääkäriliiton koulutusosasto on jo kymmenen vuoden ajan järjestelmällisesti seurannut terveydenhuollon laitosten koulutusmäärärahojen kehitystä. Tänä vuonna kerätyt tiedot vuosilta 1991 ja 1992 osoittavat ensimmäisen kerran laskevaa suuntausta.

Lääkäriliiton koulutusosasto on kahden vuoden välein lähettänyt keskussairaaloiden ja terveyskeskusten johtaville lääkäreille kyselyn kahden edellisen vuoden koulutus- ja kirjastomäärärahoista. Kysely on tehty lähes samanlaisena, jotta vastauksia eri vuosilta voitaisiin verrata. Ensimmäiset tiedot ovat vuodesta 1983 ja viimeisimmät vuodesta 1992. Täysin vertailukelpoisia eivät vastaukset ole, sillä eri kyselyiden vastaajat ovat osittain eri laitoksia ja lisäksi viime vuosien organisaatiomuutokset ovat vaikuttaneet vastauksiin. Suuntaa antavia vertailuja voidaan kuitenkin tehdä.

Kirjastomäärärahoja ja -palveluja koskevia tuloksia on tässä lehdessä selostettu aiemmin, joten tässä keskitytään koulutusmäärärahoihin.

Aineisto ja taustatiedot

Kysely on käytännön syistä lähetetty vain terveyskeskuksille ja keskussairaaloille (tai vastaaville), eikä siis muille laitoksille.

Viimeisimpään kyselyyn saatiin käyttökelpoisia vastauksia yhteensä 199. Näistä terveyskeskusten vastauksia oli 165 (75 % kaikista). Keskussairaaloista saatiin 18 sairaalan vastaukset (86 % kaikista) siten, että 17 sairaalasta saatiin kustakin yksi vastaus, mutta HYKS:sta 17 erillistä vastausta eli yhteensä 34. Koska HYKS:n vastauksista ei voitu laatia yhtä vastausta ja kaikkien vastausten käsittely muiden kanssa olisi vääristänyt tuloksia, on keskussairaaloiden tulokset esitelty ilman HYKS:n tietoja, ellei toisin mainita. Terveyskeskusten tuloksissa on Helsingin kaupungin eri suurpiirien terveyskeskukset (neljä vastausta) käsitelty erillisinä yksikköinä eli rinnastettuna muihin terveyskeskuksiin.

Vastaukset pyydettiin niin tarkkoina arvioina kuin oli mahdollista, jos täsmällisiä lukuja ei ollut saatavissa esimerkiksi raamibudjettien takia. Tarkoitus oli esittää todelliset, käytetyt määrärahat eikä siis varattuja rahoja, mutta tässä suhteessa oli jonkun verran epäselvyyttä. Kaikista paikoista ei saatu molempia vuosia koskevia lukuja, joten vuosivertailut eivät ole aivan täsmällisiä.

Terveyskeskusten vakinaisen (kuukausipalkkaisen) henkilöstön määrä 31.12.91 oli 6-1 747, keskiarvo 202, mediaani 140 henkilöä. Vakinaisten (kuukausipalkkaisten) lääkärien määrä oli 1-219, keskiarvo 14 ja mediaani 8. Lääkärien osuus koko henkilöstöstä oli keskimäärin 7 %.

Keskussairaaloiden vakinaisen (kuukausipalkkaisen) henkilöstön määrä oli 333-3 973, keskiarvo 1 700, mediaani l 37l henkilöä. Vakinaisten lääkärien määrä, orientoivan vaiheen lääkärit mukaan lukien, oli 28-397, keskiarvo l60 ja mediaani ll2. Lääkärien osuus koko henkilöstöstä oli keskimäärin 9 %.

Terveyskeskusten koulutusmäärärahat 1991-92

Vuonna 1991 oli terveyskeskusten koko henkilöstön pienin koulu-tusmääräraha 9 000 mk ja suurin 852 530 mk. Määrärahan keskiarvo oli 221 840 mk. Vuonna 1992 oli koko henkilöstön pienin koulutusmääräraha 8 000 mk ja suurin 824 000 mk. Keskiarvo oli 209 905 mk. Koulutusmäärärahojen keskiarvo oli siis laskenut vuodessa 5,4 %.

Koulutusmäärärahan osuus terveyskeskusten vakinaisen (kuukausipalkkaisen) henkilöstön palkkasummasta vuonna 1991 vaihteli 0,32-1,37 %:n ja seuraavana vuonna 0,38-1,63 %:n välillä. Keskiarvo oli vastaavina vuosina 1,02 % ja 0,93 % eli se oli vuodessa laskenut lähes prosenttiyksikön verran.

Kun terveyskeskusten koko henkilöstön koulutusmääräraha jaettiin vakinaisen henkilöstön määrällä, saatiin määrärahan keskiarvoksi 1 278 mk/henkilö vuonna 1991 ja 1 213 mk/henkilö vuonna 1992. Keskiarvo oli siis laskenut 65 mk eli 5,1 %. Pienin keskimääräinen koulutusmääräraha/henkilö vuonna 1991 oli 111 mk ja suurin 3 133 mk. Seuraavana vuonna pienin täten laskettu määräraha oli 155 mk ja suurin 4 120 mk. Määrärahan jakaumat ilmenevät tarkemmin kuviosta 1.

Lääkärien koulutukseen käytettiin terveyskeskusten koulutusmäärärahoista keskimäärin 13 % kumpanakin vuonna. Osuus vaihteli 2-50 % vuonna 1991 ja 1- 55 % vuonna 1992. Markkamääräisesti lääkärien koulutukseen käytettiin 1 200-200 000 mk vuonna 1991 ja 650-200 000 mk seuraavana vuonna. Käytetyn markkamäärän keskiarvo vuonna 1991 oli 28 945 mk ja seuraavana vuonna 26 479 mk eli 8,5 % pienempi. Mediaani oli molempina vuosina keskiarvoa selvästi pienempi; vuonna 1991 se oli noin 21 500 mk ja seuraavana vuonna vajaat 20 000 mk.

Kun terveyskeskusten lääkärien koulutukseen käytetty rahamäärä jaettiin vakinaisten lääkärien määrällä, saatiin määrärahan keskiarvoksi 2 557 mk/lääkäri vuonna 1991 ja 2 355 mk/lääkäri vuonna 1992. Keskiarvo laski siis 202 mk eli 7,9 %. Täten laskettu pienin keskimääräinen koulutusmääräraha/lääkäri oli 548 mk ja suurin 13 106 mk vuonna 1991, mediaani oli noin 2 300 mk. Seuraavana vuonna pienin määräraha/lääkäri oli 130 mk ja suurin 9 310 mk, mediaani noin 2 100 mk.

Yleisin este tai ongelma terveyskeskusten lääkärien koulutukseen osallistumisessa olivat säästötoimet ja määrärahojen riittämättömyys kaikkien kulujen maksamiseen. Koska terveyskeskukset ovat hajallaan eri puolilla maata, on monista paikoista pitkät matkat koulutuspaikkoihin, mikä lisää kustannuksia huomattavasti. Myös kiire ja työstä irrottautuminen sekä muut työjärjestelyt ovat useilla esteenä koulutukseen osallistumiselle, varsinkin kun säästötoimien takia ei voida palkata sijaisiakaan.

Keskussairaaloiden koulutusmäärärahat 1991-92

Vuonna 1991 oli keskussairaaloiden koko henkilöstön pienin koulutusmääräraha 168 000 mk ja suurin 4 195 000 mk. Määrärahan keskiarvo oli 1 791 716 mk. Vuonna 1992 koko henkilöstön pienin koulutusmääräraha oli 200 500 mk ja suurin 4 188 000 mk. Keskiarvo oli 1 852 980 mk. Koulutusmäärärahojen keskiarvo oli siis noussut vuodessa 3,4 %.

Koulutusmäärärahan osuus keskussairaalan vakinaisen (kuukausipalkkaisen) henkilöstön palkkasummasta vuonna 1991 vaihteli 0,32-1,37 %:n ja seuraavana vuonna 0,38-1,63 %:n välillä. Keskiarvo oli vastaavina vuosina 0,86 % ja 0,88 % eli se hieman nousi.

Kun keskussairaaloiden koko henkilöstön koulutusmääräraha jaettiin vakinaisen henkilöstön määrällä, saatiin koulutusmäärärahan keskiarvoksi (HYKSin yksiköiden keskiarvo mukaan lukien) 1 107 mk/henkilö vuonna 1991 ja 1 152 mk/henkilö vuonna 1992. Keskiarvon nousu vuodessa oli siis 45 mk eli 4,1 %. Pienin koulutusmääräraha/henkilö vuonna 1991 oli 485 mk ja suurin 2 002 mk. Seuraavana vuonna pienin täten laskettu määräraha oli 602 mk ja suurin 2 252 mk.

Määrärahan jakaumat ilmenevät tarkemmin kuviosta 2. (Huom.: kuviossa ei ole otettu huomioon HYKS:n klinikoiden lukuja, vaikka tekstissä on.)

Lääkärien koulutukseen käytettiin keskussairaaloiden koulutusmäärärahoista keskimäärin 36 % vuonna 1991 ja 35 % vuonna 1992. Osuus vaihteli 13-60 % vuonna 1991 ja 14-60 % vuonna 1992. Markkamääräisesti lääkärien koulutukseen käytettiin 87 252- 1 500 000 mk vuonna 1991 ja seuraavana vuonna 90 000-1 200 000 mk. Käytetyn markkamäärän keskiarvo vuonna 1991 oli 611 255 mk ja seuraavana vuonna 589 345 mk eli 3,6 % pienempi.

Kun keskussairaaloiden lääkärien koulutukseen käytetty rahamäärä jaettiin vakinaisten lääkärien määrällä, saatiin määrärahan keskiarvoksi (HYKS:n yksiköiden keskiarvo mukaan lukien) 4 389 mk/lääkäri vuonna 1991 ja 4 259 mk vuonna 1992. Keskiarvo laski siis 130 mk eli 3,0 %. Täten laskettu pienin keskimääräinen koulutusmääräraha/lääkäri oli 1 211 mk ja suurin 9 734 mk vuonna 1991, mediaani oli noin 3 300 mk. Seuraavana vuonna pienin määräraha/lääkäri oli 1 304 mk ja suurin 9 719 mk, mediaani vajaat 3 500 mk.

Tavallisin ongelma keskussairaaloiden lääkärien koulutukseen osallistumisessa oli koulutusmäärärahojen riittämättömyys. Toinen selvä ongelma on sijaisten käytön rajoittaminen sekä siitä tai muista syistä johtuvat työjärjestelyjen vaikeudet.

Yliopistollisissa keskussairaaloissa oli koulutusrahaa käytettävissä vähemmän kuin keskussairaaloissa yleensä sekä koko henkilöstömäärään että varsinkin lääkärimäärään suhteutettuna. Koko koulutusmäärärahaa käytettiin yliopistosairaaloissa vuonna 1991 keskimäärin 956 mk/henkilö ja seuraavana vuonna 964 mk/henkilö eli 8 mk edellisvuotta enemmän. Lääkärien koulutukseen käytettiin yliopistosairaaloissa keskimäärin 2 722 mk/lääkäri vuonna 1991 ja seuraavana vuonna 2 586 mk/lääkäri eli 5 % edellisvuotta vähemmän. Lääkärien saama osuus koko koulutusmäärärahasta oli yliopistosairaaloissa 33 % vuonna 1991 ja 31 % seuraavana vuonna.

Keskussairaaloiden ja terveyskeskusten koulutusmäärärahojen vertailua

Koko henkilöstön koulutusmäärärahojen keskiarvo oli keskussairaaloissa noussut 3,4 %, kun taas terveyskeskuksissa se oli laskenut 5,4 %. Määrärahan osuus vakinaisen henkilöstön palkkasummasta oli vuonna 1991 keskussairaaloissa keskimäärin 0,86 % ja terveyskeskuksissa 1,02 %. Seuraavana vuonna osuus oli keskussairaaloissa 0,88 % ja terveyskeskuksissa 0,93 % eli erot näiden laitosten välillä olivat tasoittuneet tässä suhteessa.

Keskimääräinen koulutusmääräraha/henkilö oli vuonna 1991 keskussairaaloissa 1 124 mk ja terveyskeskuksissa 1 278 mk. Vuonna 1992 se oli keskussairaaloissa 1 152 mk ja terveyskeskuksissa 1 213 mk. Terveyskeskuksissa se oli siis edellisenä vuonna keskimäärin noin 14 % ja jälkimmäisenä enää noin 5 % suurempi kuin keskussairaaloissa. Määrärahan hajonta oli keskussairaaloissa vähäisempää kuin terveyskeskuksissa. Keskiarvon muutos oli keskussairaalois- sa + 4,1 % ja terveyskeskuksissa -5,1 %. Ero näiden laitosten välillä oli siis huomattavasti pienentynyt eikä markkamäärässä ollut paljonkaan eroa enää vuonna 1992.

Lääkärien koulutukseen käytettyjen markkamäärien keskiarvo oli laskenut molemmissa laitoksissa, keskussairaaloissa 3,6 % ja terveyskeskuksissa 8,5 %. Lääkärien saama osuus koulutusmäärärahoista oli keskussairaaloissa keskimäärin 36-35 % ja terveyskeskuksissa 13 %.

Keskimääräinen koulutusmääräraha/lääkäri oli vuonna 1991 keskussairaaloissa 4 389 mk ja terveyskeskuksissa 2 557 mk. Vuonna 1992 se oli keskussairaaloissa 4 259 mk ja terveyskeskuksissa 2 355 mk. Vaihteluväli ja hajonta olivat terveyskeskuksissa selvästi suuremmat kuin keskussairaaloissa. Keskiarvon muutos oli keskussairaaloissa -3,0 % ja terveyskeskuksissa -7,9 %. Ero keskussairaaloiden ja terveyskeskusten lääkärien koulutusmäärärahojen välillä oli siis entisestään kasvanut ja markkamäärissäkin mitattuna erot olivat huomattavat.

Viimeisen vuoden aikana lääkärien koulutusmäärärahat olivat keskussairaaloissa jonkin verran pienentyneet edellisestä vuodesta, kun koko henkilöstön koulutusmäärärahat olivat vielä hieman kasvaneet. Terveyskeskuksissa olivat laskeneet sekä koko henkilöstön että lääkärien keskimääräiset koulutusmäärärahat, mutta lääkärien määrärahat enemmän.

Vertailua aiempiin vuosiin

Samankaltainen selvitys on tehty kaksivuotisjaksoittain nyt viisi kertaa. Tulokset eivät useastakaan syystä ole täysin vertailukelpoisia, mutta osoittavat kehityksen suuntaviivoja.

Sekä koko henkilöstön että lääkärien määrät ovat molemmissa laitoksissa nousseet kymmenen vuoden aikana keskimäärin 12-18 %. Lääkärien keskimääräinen osuus vakinaisen henkilöstön määrästä on keskussairaaloissa noussut noin prosenttiyksikön ja on nyt 9,4 %, kun taas terveyskeskuksissa osuus on eri vuosina pysynyt lähes samana ja on nyt 6,6 %.

Koko henkilöstön koulutusmäärärahojen keskiarvo nousi aiempien selvitysten vertailuvuosina keskussairaaloissa 17 %- 18 %-18 %-26 % ja nyt 3 %. Terveyskeskuksissa se nousi aiemmin 22 %-27 %-12 % -13 %, mutta nyt laski yli 5 %. Keskussairaaloissa määrärahat olivat siis viime vuosiin asti kasvaneet enenevästi, kunnes kasvu oli lähes pysähtynyt. Terveyskeskuksissa kasvu oli hidastunut jo aiemmin ja nyt määrärahat olivat jopa vähentyneet.

Koulutusmäärärahan keskimääräinen osuus vakinaisen henkilöstön palkkasummasta kasvoi keskussairaaloissa vuoden 1983 luvusta 0,61 % vuoden 1992 lukuun 0,88 %. Osuus oli noussut tasaisesti kymmenen vuoden ajan eikä vielä vuonna 1992 ollut laskenut aiemmista. Terveyskeskuksissa osuus kasvoi melko tasaisesti vuoden 1983 luvusta 0,78 % vuoden 1990 lukuun 1,05 %, mutta oli nyt laskenut lukuun 0,93 % eli 5-6 vuotta aiemmalle tasolle.

Keskimääräinen koulutusmääräraha/henkilö nousi aiempien selvitysten vertailuvuosina keskussairaaloissa 19 %-14 %- 18 %-22 % ja nyt 4 % eli selvästi aiempaa vähemmän. Terveyskeskuksissa se nousi aiemmin 22 %-21 %-10 %-14 %, mutta nyt laski 5 %.

Lääkärien koulutukseen käytetty keskimääräinen osuus koulutusmäärärahasta on keskussairaaloissa vaihdellut eri vuosina 29-36 %:n välillä eikä sairaaloiden välillä ole yleisesti ollut huomattavia eroja tässä suhteessa. Eri terveyskeskuksissa osuus on kaikkina vuosina vaihdellut varsin paljon, mutta keskimäärin se on vähitellen laskenut vuoden 1983 luvusta 18 % vuoden 1992 lukuun 13 %.

Keskimääräinen koulutusmääräraha/lääkäri nousi aiempien selvitysten vertailuvuosina keskussairaaloissa 15 %-9 %-4 %- 21 %, mutta nyt laski 3 %. Terveyskeskuksissa se nousi aiemmin 19 % -11 %-5 %-14 %, mutta nyt laski 8 %.

Tarkastelua

Terveydenhuollon laitosten koulutusmäärärahat kasvoivat vielä 1980-luvulla siinä missä muutkin määrärahat. l990-luvun alussa kasvu lähes pysähtyi tai kääntyi laskuun.

Terveyskeskuksissa laskeva suuntaus näkyi aiemmin ja selvemmin kuin keskussairaaloissa. Lääkärien koulutukseen käytetyt määrärahat ovat molemmissa laitoksissa kymmenen viime vuoden aikana kasvaneet prosentuaalisesti vähemmän tai laskeneet enemmän kuin koko henkilöstön koulutukseen käytetyt rahat.

Terveyskeskukset käyttävät koulutusmäärärahojaan koko henkilöstöön suhteutettuna nyt suunnilleen saman määrän kuin keskussairaalat, kun kymmenen vuotta sitten markkamääräinen ero oli lähes kolmannes terveyskeskusten hyväksi. Lääkärien koulutukseen terveyskeskukset sen sijaan käyttävät lääkärimääräänsä suhteutettuna enää vain vähän yli puolet keskussairaaloiden käyttämästä määrästä, kun kymmenen vuotta sitten ero oli vain kymmenisen prosenttia.

Taloudellisen taantuman vaikutukset kuluvan vuoden koulutusmäärärahoihin eivät ole vielä tiedossa. Voi vain toivoa, että vastaisuudessakin lääkärien ja muun terveydenhuoltohenkilöstön ammattitaidon ylläpito ja kehittäminen voidaan turvata riittävällä koulutuksella.

Kirjallisuutta