"Toteuttamiskelpoinen kompromissiehdotus" Tiedekunnat säilyvät, Tampere menettää prekliinisen opetuksen
Prekliininen opetus lakkaa Tampereen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa eikä Tampereelle enää tänä vuonna oteta uusia opiskelijoita, jos opetusministeriön asettaman selvitysmiehen ehdotus toteutuu. Tiedekuntaa ei olla näillä näkymin lopettamassa, vaan siitä rakennetaan lääkäreiden ja terveydenhuoltoalan jatko- ja täydennyskoulutuskeskus. Lääkäriliiton koulutuspäällikkö kuvailee ehdotusta poliittisesti toteuttamiskelpoiseksi kompromissiratkaisuksi.
Valtioneuvosto edellyttää lääketieteellisiltä tiedekunnilta 35 miljoonan markan vuosittaista säästöä. Selvitysmieheksi asetetun Kansanterveyslaitoksen ylijohtajan Jussi Huttusen tavoitteena oli jakaa resurssivähennykset niin, että koulutusyksiköitten välille syntyy tarkoituksenmukainen työnjako. Ehdotuksen mukaan Tampereen vuotuiseksi säästöksi muodostuu 22 miljoonaa, Helsingin osuudeksi 8 miljoonaa ja Turun ja Oulun kummankin 2 miljoonaa. Kuopio jätettiin säästöjen ulkopuolelle jo toimeksiantovaiheessa, menettihän se jo hammaslääketieteen koulutuksensa eikä Eläinlääketieteellisen korkeakoulunkaan siirto toteutunut.
Lääkäriliiton koulutuspäällikön Hannu Halilan mielestä ehdotuksesta näkyy selvästi, että pyrkimyksenä on ollut saada aikaan ratkaisu, joka olisi nykyisessä poliittisessa tilanteessa toteuttamiskelpoinen.
- Jos lähdetään puhtaaseen lääkärien koulutusmäärien tarvearviointiin, on selvää, että Suomessa selvittäisiin kolmella tai neljällä tiedekunnalla. Selvitystyön aikana kävi ilmi, että tämä on periaatteessa myös kaikkien tiedekuntien mielipide. Minkään tiedekunnan lakkauttaminen kokonaan ei silti näköjään ole tällä hetkellä poliittista realismia, Hannu Halila arvioi.
- Eri asia on, onko ylipäätänsä välttämätöntä vähentää resursseja näin mittavasti. Sisäänottojen vähentymisestä huolimatta lääketieteellisillä tiedekunnilla olisi runsaasti lisätehtäviä jatko- ja täydennyskoulutuksessa ja tutkimuksessa. Erityisesti tutkimustyö olisi investoimista tulevaisuuteen, Halila huomauttaa.
"TAMPERE SAA UPEAN TEHTÄVÄN"
Selvitysmies Jussi Huttunen tarkasteli selvityksessään useita erilaisia säästövaihtoehtoja. Yhden tiedekunnan kokonaan lopettava vaihtoehto hylättiin, koska se Huttusen näkemyksen mukaan aiheuttaisi suuria toiminnallisia ja talouteen liittyviä ongelmia viiteen miljoonapiiriin perustuvalle terveydenhoitojärjestelmälle; Huttunen arveli, että jos yksi tiedekunta lopetettaisiin, lisäkulut muotoutuisivat lopulta jopa säästöjä suuremmiksi. Juustohöyläperiaate hylättiin, koska sen käyttö olisi vaikeuttanut olennaisesti Oulun, Tampereen ja Turun tiedekuntien toimintaa. Leikkausten suuntaamisen pelkästään Helsingin yliopistoon Huttunen näki mahdottomaksi, koska tasokas tutkimus ja ruotsinkielinen opetus vaarantuisivat.
Huttunen ei myönnä, että asiassa olisi päädytty kompromissivaihtoehtoon. Hänen mukaansa nyt valittu vaihtoehto on järkevin tapa toteuttaa valtioneuvoston vaatimat säästöt.
- Vaikka pääosa säästöistä kohdistuu Tampereelle, asia voidaan nähdä toisinkin päin. Tampereen yliopisto saa upean tehtävän, koska kaikki terveydenhuollon johtajat koulutetaan tulevaisuudessa nimenomaan Tampereella. Terveynhuollon johdossa pyörii jatkossa oikea Tampereen mafia, Huttunen maalailee.
Tamperelaisnäkökulmasta asia ei näytä yhtä valoisalta. Tampereen yliopiston rehtori Jarmo Visakorpi on kuvaillut ehdotusta sokeeraavaksi ja arvioinut, ettei Tampereen yliopisto voi ehdotettujen leikkausten jälkeen hoitaa niitäkään asioita, joita sille on esityksessä määrätty. Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan julkaisema Aviisi-lehti puolestaan katsoo, että Tampereen tiedekunta on eutanasian kohteena.
Opetusministeri Riitta Uosukainen pitää Huttusen ehdotusta toteuttamiskelpoisena, ja asia eteneekin hänen mukaansa tavallista ripeämmän aikataulun mukaan.
- Ratkaisu tähtää paitsi säästöön, myös laadun parantamiseen erikoistumisen kautta. Pidän myös ehdotukseen sisältyvää jouston mahdollisuutta tärkeänä; järjestelmää voidaan muuttaa joustavasti, jos lääkäritarve vuosituhannen vaihteessa muuttuu nopeasti suuntaan tai toiseen, Uosukainen toteaa.
OPISKELUA KAHDESSA KAUPUNGISSA
Käytännössä Tampereen prekliinisen opetuksen lopettaminen merkitsisi, että 40 Helsingin yliopistossa aloittanutta opiskelijaa siirtyisi kahden ensimmäisen vuoden jälkeen Tampereelle jatkamaan opintojaan. Selvitysmies ei pidä siirtymistä ongelmallisena, onhan Tampereen kliininen opetus hänen mukaansa "maamme korkeatasoisinta" ja siksi houkuttelevaa.
350 opiskelijan vuotuinen sisäänotto jakautuisi siten, että Helsingin yliopisto ottaa vuosittain peruskoulutukseen 120 opiskelijaa, Turun ja Oulun yliopistot 80 ja Kuopion yliopisto 70. Tampereelle myöhemmin siirtyville varattaisiin oma kiintiö jo pyrkimisvaiheessa. Tampereella viime vuonna aloittaneet saisivat jatkaa loppuun samassa kaupungissa.
Tampereen yliopisto joutuisi lopettamaan prekliinisen vaiheen laitokset vuosina 1995-98 niitä virkoja lukuun ottamatta, joita tarvitaan kliinisen opetuksen tukena. Virassa olevat professorit ja apulaisprofessorit kutsuttaisiin muissa lääketieteellisissä tiedekunnissa vapautuviin vastaaviin virkohin.
TIEDEKUNNILLE SELVÄT PAINOPISTELAUEET
Huttusen ehdotuksen keskeisiä tausta-ajatuksia on tiedekuntien erikoistuminen. Tampere keskittyisi jatkokoulutukseen, ja vuodesta 1997 lähtien se ottaisi yhdessä yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kanssa vastuun terveydenhuoltoalan monitieteisestä jatko- ja täydennyskoulutuksesta. Painopistealueiksi kaavaillaan kliinisen lääketieteen ja yleislääketieteen ohella kansanterveystiedettä ja terveydenhuollon hallintoa.
Kuopio keskittyisi kansantauteihin ja ympäristölääketieteeseen, Oulu mm. syövän, sydän- ja verisuonitautien ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin ja Turku mm. lisääntymistieteeseen, kehitysbiologiaan ja infektiotutkimukseen. Helsinki sen sijaan tutkisi edelleen kaikkea; sen tutkimusalaksi ehdotetaan koko lääketiedettä ja erityisesti perustutkimusta.
