Trooppisten tautien koulutus Suomessa
Trooppisia tauteja hoitavat infektiolääkärit ovat huolestuneita alansa jatkokoulutuksesta. Trooppisten sairauksien opiskelu ei Suomessa tällä hetkellä sisälly edes infektiolääkäreiksi erikoistuvien koulutusohjelmaan. Turistien ja maahanmuuttajien tuomien eksoottisen sairauksien tuntemus nojaa vapaaehtoisesti lisäoppia hankkineiden lääkäreiden asiantuntemukseen.
Trooppisten tautien tuntemusta tarvitaan kaukomailta palaavien suomalaisten ja maahanmuuttajien tuontisairauksien erotusdiagnostiikassa. Malariapotilas ei tiedä sairastavansa malariaa ja voi hakeutua mihin tahansa hoitopaikkaan ensimmäiseksi, joten perustieto tärkeimmistä trooppisista sairauksista tulisi sisällyttää kaikkien lääkäreiden perusopetukseen. Matkailulääketiede työllistää yhä enemmän terveydenhuoltohenkilökuntaa ja varsinkin työterveyslääkärit ovat ilmaisseet jatkokoulutustarpeensa trooppisessa lääketieteessä.
Jatkokoulutusmahdollisuuksia koskevan huolen vuoksi David Livingstone -seura järjesti aiheesta paneelikeskustelun huhtikuussa 2001. Mukaan oli kutsuttu infektiolääkäreiden koulutuksesta vastaavia henkilöitä yliopistosairaaloista, Suomen Infektiolääkärit ry:n edustaja ja Suomen Lääkäriliiton koulutuspäällikkö. Kansainvälisen terveydenhuollon ja trooppisten tautien koulutuksesta muissa Pohjoismaissa kertoi tri Ulf Bronner Karoliinisesta sairaalasta Tukholmasta.
Vilkkaassa keskustelussa tuli ilmi monta näkökantaa trooppisen lääketieteen opetukseen Suomessa. Toisaalta katsottiin yhden konsultaatiokeskuksen Suomessa riittävän, toisaalta kaivattiin lisää tietoa myös perusterveydenhuoltoon. Yleisesti lisäkoulutuksen tarve tunnustettiin, mutta trooppisen lääketieteen opintoja ei haluttu pakolliseksi jo muutenkin täysiin opinto-ohjelmiin. Tiedon levittämistä jo olemassa olevista trooppisen ja kansainvälisen lääketieteen kursseista ja opintojen taloudellista tukemista pidettiin tärkeänä. Paneelikeskustelussa pidettiin tärkeänä mahdollisuutta saada koulutusta kotimaassa ja keskustelun seurauksena on jo kehitetty suunnitelmaa trooppisen lääketieteen perusopintojen järjestämiseksi kotimaassa.
Trooppisten tautien koulutus Pohjoismaissa
Ruotsissa on järjestetty kansainvälisen lääketieteen opetusta jo pitkään lääketieteen opiskelijoille, infektiotauteihin erikoistuville lääkäreille sekä muuten kehitysmaalääketieteestä kiinnostuneille ammattilaisille. Opiskelijoille järjestetään vapaaehtoinen viiden viikon pituinen Global/Tropical Medicine -kurssi, johon sisältyy kahden viikon kenttäharjoittelu Intiassa tai Etiopiassa.
Infektiosairauksiin erikoistuvien lääkärien koulutukseen kuuluu viikon pituinen kliinisen trooppisen lääketieteen kurssi Tukholmassa. Suurin osa heistä suorittaa myös kaikille kiinnostuneille lääkäreille järjestettävän 11 viikon kansainvälisen lääketieteen ja trooppisten tautien diplomikurssin, johon liittyy kolmen viikon kenttäharjoittelujakso Etiopiassa.
Tohtorinväitöstä ja filosofian maisterin tutkintoa valmistelevat voivat osallistua 1-2 viikon pituisiin kansainvälisen terveydenhuollon Global Health -osioihin, joissa voi syventää tietojaan mm. AIDS:sta, epidemiologiasta tai parasitologiasta. Uppsalassa järjestetään lisäksi Kansainvälisen terveydenhuollon maisterin tutkintoon johtava 40 viikon opintokokonaisuus ja lyhyempiä kursseja ravitsemustieteestä, kuntoutuksesta ja terveydenhuollosta kehitysmaissa. Göteborgin Nordic school of Health Sciences antaa myös kehitysmaihin liittyvää opetusta.
Norjassa infektiosairauksiin erikoistuvien lääkärien koulutukseen kuuluu viikon pituinen kliinisen trooppisen lääketieteen kurssi. Bergenin yliopistossa voi suorittaa kaksivuotisen terveystieteiden maisterin tutkinnon, jossa keskitytään tutkimuksen tekoon kehitysmaissa. Vuoden tieteellisillä tutkimuksilla voi edetä saman alan tohtorinväitökseen. Terveyskasvatuksesta järjestetään samantyyppinen 1-2 vuoden kestoinen koulutus.
Tanskassa edellytetään, että infektiosairauksiin erikoistuvat lääkärit suorittavat trooppisten tautien diplomikurssin. Kurssia ei enää järjestetä Tanskassa, vaan koulutukseen on hakeuduttava ulkomaille. Valtio maksaa koulutuksen. Tanskassa voi suorittaa kansainvälisen terveydenhuollon maisterin tutkinnon. Opinto-ohjelma kestää vuoden jakaantuen kenttätyöskentelyyn, opiskeluun ja tutkielman tekoon.
Pohjoismaisille kursseille tarvitaan kandidaatin tutkintoa vastaava koulutus lääketieteessä, terveydenhuollossa tai luonnontieteissä sekä osoitettu englannin kielen taito. Ruotsin ja Norjan kurssit ovat ilmaisia matkakuluja lukuun ottamatta. Tanskan maisterin tutkinnon suorittaminen maksaa 70 000 Tanskan kruunua. Kurssien kontaktitiedot löytyvät taulukosta 1.
Opiskelumahdollisuuksia muualla ulkomailla
Trooppista terveydenhuoltoa voi opiskella englanniksi Liverpoolissa ja Lontoossa sekä Bangkokin Mahidol -yliopistossa. Myös Tulanen yliopistossa Yhdysvalloissa ja Perun Limassa voi suorittaa erilaisia trooppisen lääketieteen tutkintoja. Saksaksi trooppisen lääketieteen opetusta annetaan muun muassa Berliinissä ja Hampurissa ja ranskaksi Belgian Antwerpenissä.
Kaikissa edellä mainituissa opinahjoissa voi suorittaa trooppisen lääketieteen diplomikurssin, jonka kesto on 2-6 kuukautta (taulukko 2).
Suomen tilanne
Noin tuhat suomalaista lääkäriä työskentelee ulkomailla, näistä vain 22 kehitysmaissa. Toisaalta 55 suomalaista lääkäriä on saanut kansainvälisen terveydenhuollon erityispätevyyden, johon vaaditaan vähintään kolmen vuoden kokemus itsenäisestä työskentelystä päätoimisena lääkärinä kansainvälisissä tehtävissä.
Helsingin yliopistollisen keskussairaalan infektioklinikkaan kuuluvassa Auroran sairaalassa hoidetaan suuri osa trooppisten sairauksien konsultaatiosta. Lisäksi jokaisessa yliopistosairaalassa on yleensä ainakin yksi infektiolääkäri, jolla on syvennettyä tietoa trooppisista sairauksista. Kehitysmaalääketieteen ja trooppisten sairauksien tutkimusta on Suomessa vähän. Kaksikymmentä lääketieteen opiskelijaa on suorittanut syventävät opinnot parasitologiassa.
Suomessa on noin 90 infektiolääkäriä, joiden koulutus koostuu käytännön työskentelystä ja teoreettisesta opetuksesta. Tällä hetkellä koulutuksessa olevat infektiolääkärit voivat erikoistua joko kahden tai kolmen vuoden erikoistumisohjemassa. Vuoden 2005 jälkeen siirrytään kokonaan kolmivuotiseen tutkintoon. Infektiosairauksien alan laajuuden vuoksi erikoistuva joutuu itse harkitsemaan, mihin osa-alueeseen haluaa syventyä. Mitään pakollista osiota koulutuksessa ei ole.
David Livingstone -seura pyrkii yhdistämään kansainvälisestä lääketieteestä kiinnostunutta terveydenhuoltohenkilökuntaa ja on jo vuosia järjestänyt alan koulutusta. Seura on järjestänyt joka toinen vuosi kahden opintoviikon Kehitysmaalääketieteen kurssin yhdessä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ja kehitysmaatutkimuksen laitoksen sekä Stakesin ulkomaanavun yksikön kanssa sekä kehitysmaalääketieteen viikonloppukursseja yhdessä Suomen Punaisen Ristin kanssa. Nämä kurssit ovat avoimia kaikille.
Helsingissä järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa lääketieteen opiskelijoille suunnattu Global Health -kurssi. Kahdeksan viikon englanninkielinen kurssi perehdytti suomalaisia ja ulkomaalaisia opiskelijoita terveydenhuollon kansainvälisiin kysymyksiin. Kurssi järjestetään jatkossa vuosittain. Tampereella lääketieteen opiskelijat voivat osallistua valinnaiselle kehitysmaalääketieteen kurssille, johon on saatu mukaan jopa 75 % vuosikurssilaisista. Turussa, Oulussa ja Kuopiossa ei toistaiseksi järjestetä erillisiä trooppisten tautien opintoja. Infektiolääkäreille suunnattuja kursseja ei ole tähän mennessä järjestetty.
Tulevaisuus
Lääketieteellisten tiedekuntien dekaanikokouksessa keväällä 2001 otettiin myönteinen kanta kehitysmaalääketieteen valinnaiseen opetukseen lääketieteellisten tiedekuntien perusopetuksessa. Realistisena vaihtoehtona mainittiin yhden tiedekunnan järjestämä kurssi, johon muiden tiedekuntien opiskelijoilla olisi mahdollisuus osallistua.
David Livingstone -seura, Lääkärin Sosiaalinen Vastuu ja Kristillinen Lääkäriseura tekivät Suomen Lääkäriliitolle esityksen kehitysmaalääketieteen stipendirahaston uudelleen aktivoimisesta. Suomen lääkäriliiton hallitus onkin kokouksessaan 31.5.2001 päättänyt ryhtyä myöntämään apurahoja myös kansainvälisiin tehtäviin, erityisesti kehitysmaissa lääkärinä toimimiseen tähtäävään koulutukseen (kurssimaksuihin, matka- ja majoituskustannuksiin). Apurahoja myönnetään eri alueille yhteensä enintään 100 000 mk/vuosi. Summa jaetaan eri aihealueille harkinnan ja tarpeen mukaan. Tänä vuonna kansainväliset tehtävät ovat yksi kohdealueista. Hakuaika on kerran vuodessa ja päättyi tänä vuonna 31.8. Myös Suomen Infektiolääkärit ry. on päättänyt myöntää tänä vuonna 10 000 mk stipendin ulkomaista trooppisten tautien kurssia varten. Stipendin hakuaika päättyy lokakuun lopussa.
Kotimaassa tapahtuvaa trooppisten tautien peruskoulutusta suunnitellaan parhaillaan. David Livingstone -seura ja Suomen Infektiolääkärit suunnittelevat yhdessä Helsingin yliopiston kanssa keväällä 2002 järjestettävää kahden päivän trooppisten tautien kurssia, joka suunnataan erityisesti erikoistuville infektiolääkäreille, mutta on avoin kaikille kiinnostuneille.
