Työajasta edelleen
"Silloin kun Wiipurin lääninsairaalassa volontääripalvelussa päivystettiin vuosi yhtä kyytiä eikä tuntunut missään..." Tällaisia sankaritarinoita on siirretty perimätietona aina uusille lääkärisukupolville, kyllästymiseen asti. Kovaa, miehekästä ja reipasta on nukahtaa kotimatkalla liikennevaloihin. Rohkenen olla eri mieltä.
Terveydenhuollon ongelmia on Suomessa ratkottu lääkärikunnan selkänahasta liian kauan. Jos jonot kasvavat ja potilaat valittavat, syntipukki on lääkäri, se, joka sattuu olemaan ensiavun työvuorossa. Jonoja puretaan ja vajaamiehitystä hoidetaan niin, että lääkäri tekee palkatonta ylityötä. Jos poliklinikka-ajat on jo annettu täyteen, ratkaisuna on atk-ohjelman rukkaaminen, niin että voidaan antaa päällekkäisiä aikoja. Päivystyksen vaihtoon liittyvä raportti ja neuvonpito venähtää myös useimmiten palkattomaksi ylityöksi, samoin tietysti ammattikirjallisuuden seuraaminen ja tietohaut. Lääkäriliiton kirurgien alaosaston juuri valmistuneen kyselytutkimuksen mukaan suurin osa kirurgeista tekee edelleen säännöllisesti ylityötä (ja lisäksi päivystykset) eikä sitä useimmille korvata edes vapaana, rahasta puhumattakaan. Ja tämä kysely on muuten tehty työaikalain jo voimassa ollessa!
Työaikalain järkevä soveltaminen sairaalapäivystykseen on suuri haaste. Erityisongelmia on pienten erikoisalojen, pienten päivystysrenkaiden ja eräiden huippuosaamisen alueiden kohdalla. Hallitusneuvos Esa Lonka työministeriöstä totesi kirurgien alaosaston järjestämässä symposiossa, että työaikalaki on varsin liberaali ja antaa mahdollisuuden sopia erittäin monista asioista vapaammin virkaehtosopimuksessa, kunhan yhteisymmärrys työmarkkinaosapuolten välillä löytyy. Näin ollen kehä kiertyy taas samaan pisteeseen kuin niin monessa muussakin asiassa: Kuntatyönantajan ja Lääkäriliiton neuvotteluihin. Yhteisymmärryksen löytyminen on ollut vaikeaa ja johtanut työnantajan antamiin yksipuolisiin sovellusohjeisiin. Olisiko aika koettaa muuttaa toimintatapaa ja pyrkiä yhteisiin ohjeisiin kentälle?
Päivystävät lääkärit ja ylilääkärit ovat ilmaisseet vakavan huolensa työaikalain soveltamisesta aktiivipäivystykseen. Erikoislääkärikoulutuksen vireillä olevat kehittämishankkeet eivät saa sortua minkäänlaiseen vesitettyyn vuorotyöjärjestelmään. Toisaalta jatkokoulutuksen tae ei ole työpaikalla kulutetun ajan eikä pelkästään rutiinisuoritteiden määrä, vaikka toki niitäkin on tehtävä, jotta tarpeellinen rutiini syntyisi. Yliopistojen erikoislääkärikoulutuksesta vastaavien kouluttajien olisikin syytä osallistua apulaislääkärien työaikaa koskevaan keskusteluun ja kommentoida työaikamalleja.
Uusi lääkärien päivystysjärjestelmä ei varmasti löydy valtakunnansovittelijan toimistosta pimeänä tammikuisena aamuyönä 1998. Työaikajärjestelmän uusimisessa ei ole kysymys ainoastaan lääkärien palkanmuodostuksesta, vaan mitä suurimmassa määrin myös erikoissairaanhoidon päivystysajan palveluista eri puolilla Suomea, eri erikoisaloilla ja erilaisissa sairaaloissa. Siinä on kysymys myös erikoislääkärikoulutuksen toimivuudesta ja tasosta pitkällä aikavälillä. Minkäänlainen EMU-paine tai kuntien osoittama alimitoitettujen budjettien aiheuttama säästövimma ei voi olla perusteena erikoissairaanhoidon päivystysaikaisen toiminnan romuttamiselle.
Sairauksiamme emme voi valita, emmekä myöskään hetkeä, jolloin onnettomuus tapahtuu tai sairauskohtaus iskee. Jokainen meistä haluaa pätevän hoidon kiireellisessä tapauksessa, pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin. Perusterveydenhuollon puolella päivystystä on saneerattu rajusti ja siirretty sairaaloihin. Tällaista radikaalia alasajoa ei mitenkään voida tehdä erikoissairaanhoidon päivystyspalveluissa. Suomessa tarvitaan asukastiheyteen nähden runsaasti päivystyspisteitä, ellei sitten sisämaata päätetä tyhjentää luonnonsuojelualueeksi.
Työsuojelu, erikoistumiskoulutus, alueellinen palvelujen saatavuus, työaikalaki, huippuasiantuntemuksen saatavuus ja ansiotason turvaaminen ovat ne näkökohdat, jotka on ainakin otettava huomioon uudessa työaikajärjestelmässä. Aika kuluu ja erimielisyydet lääkäripäivystyksen järjestämisestä ovat edelleen merkittävät. Tilanne on johtanut jo siihen, että kentältä kuuluu vaatimuksia lääkärien saattamiseksi työaikalain ulkopuolelle. Olisi todella aika päästä eteenpäin neuvotteluissa lääkäripäivystyksen järjestämisestä.
Esitänkin tässä avoimen vetoomuksen kunnallisen työnantajan edustajille. Todelliset neuvottelut olisi saatava käyntiin pikaisesti. Lääkäriliitossa ja useissa lääkärijärjestöissä valmistellut työaikamallit ovat hyvä pohja keskusteluille.
